meillä näin
Ei vielä pientä tulokasta, mutta suuren luokan pähkäilyn jälkeen olemme nyt 7 kk yrittäneet. Molemmat ollaan töissä, molemmilla vakkaripaikat. Yhdessä ollaan kuudetta vuotta, kohta kaksi vuotta asuttu omistusasunnossa ja rakkautta olisi yllin kyllin lapselle jos toisellekin! :)
Kävimme suurta kädenvääntöä - emme keskenään vaan yhdessä maailman kanssa - koska olisi ns. paras aika yrittää lasta. Koskaan ei tuntunut olevan hyvä hetki; töissä mahdollisuus edetä uralla, asuntolaina.. Sitten tulimme tulokseen, että aina sitä pärjää! Lapsi on kuitenkin niin suuri lahja, että sitä tinkii kaikesta, jos sellaisen vain saisi!!!
Olen kuitenkin aina ollut tosi tarkka menoista enkä halunnut lasta ennen kuin varmasti pystyisimme yhdessä hänestä huolehtimaan. En halua rahaa vanhemmiltani enkä valtiolta, jos lapsen hankimme, täytyy meidän itse kyetä hänet kasvattamaankin!
Olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat iäkkäämmät ja koulutusta on arvostettu. Tämä on tietenkin luonut paineita uran ja perheen yhdistäsen kanssa, vaikka eihän sillä tulisi olla väliä, mitä vanhemmat ovat mieltä, jos itsestä oikealle tuntuu. Nyt kuitenkin vanhempanikin ovat jo alkaneet tiedustella, että koska jälkikasvua olisi tulollaan ja sanoneet, ettei mikään ura korvaa lasta ja perhettä! Emme ole heille kertoneet vielä koko yrittämisestä, ilmoitamme vasta jos ilmoitettavaa on!
Mutta näin meillä.
Kommentit (2)
tämän piti mennä vastaukseksi erään toisen kysymykseen... hups! :)
Luin viestisi ja ajattelin vahan kirjoittaa omia tuntemuksia.
Olen vahan samanlainen kuni sina, tarkka rahoista jne ja ahdistun jos ei rahaa ole tarpeeksi. Vahingossa kuitenkin tulin raskaaksi ja aluksi en osannut iloita siita asiasta, mutta nyt olen todella onnellinen siita ja enka ajattele negatiivisesti tulevaa elamaani. KAikki jarjestyy kylla aikanaan. Jso mun pitaa menna toihin heti sen jalkeen kun olen synnyttanyt niin onneksi voin jattaa vauvan hoitoon omalle aidilleni joka on kotona. Tosin olisi hyva jos voisin edes ensimmaiset 3 kk olla vauvan kanssa kotona. Saa nahda onnistuuko. Aluksi oli vaieka paikka etta joudun pyytamaan tukia valtiolta, mutta aprempi niin kuni se etta saan keskenmenon tms jos olen toissa liian kauan. Vauva ei tarvitse hirveata maaraa tavaraa. Mutuama lelu riittaa ja kriajstosta voi laianta kirjoja. ALuksi vauva ei tarvitse edes kiinteaa ruokaa. Jotkut yrittaa aina jarjestaa elaman vuosiksi eteenpain, mutta joskus pitaa menna tapahtumien mukana. Olen joutunt sen nyt opettelemaan kun en voi jatkaa uraputkeani yms. Toivottavasti saatte vauvan pian!Se tuo niin paljon iloa elamaan.