Mitä lapsille tapahtuu jos perheellä ei ole varaa elää keskiluokkaista elämää?

Vierailija kirjoitti:Miksi harrastamisen pitää tapahtua ryhmässä? Miksei koulu riitä lapselle ryhmäksi?

 

Yleensä siksi, kun lapsi tykkää harrastuksesta ja haluaa sinne. Usein ne koulun kaverit käyvät siellä ja lapsi haluaa samaan harrastukseen.

On karua, jos lapselle joutuu sanomaan ei. Lapsi saattaa jäädä koulussakin ulkopuoliseksi, kun muut kehittyvät, vaikkapa jalkapallossa, jota pelataan koulussakin kaikki välitunnit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.

Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.

Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.

 

 

Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.

Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyvin ilman harrastamista. Mutta on lapsia, joilla on haasteita, joita vanhempi ei pienenä hoksaa. Näitä

Miksi harrastamisen pitää tapahtua ryhmässä? Miksei koulu riitä lapselle ryhmäksi?

Moni lapsi haluaisi harrastaa vaikkapa kirjojen lukemista, mutta vanhemman mielestä se ei ole harrastus ja sen sijaan lapsi liitetään väkisin johonkin urheiluseuraan.

Lapsi voi ihan omasta halustaan harrastaa jalkapalloilua ja menestyä siinä. Sen lisäksi hän voi  harrastaa lukemista kuten moni tuntemani lapsi tekee. 

Asuttiin huonomaineisessa lähiössä, ei autoa, vain isä töissä, eikä palkkakaan ollut kummoinen. Silti kaikki lapset kirjoittivat vähintään ylioppilaaksi ja pääsivät kohtuullisen hyväpalkkaisiin toimisto- ja asiantuntijatöihin. En ole vanhemmilleni mistään katkera, pikemminkin kiitollinen. Jokaisella lapsella on ollut omissa käsissään miten elämänsä järjestelee.

Vierailija kirjoitti:

Asumme vuokralla työsuhde asunnossa, Helsingissä merenäärellä. Olemme suht köyhiä, eli rahankäyttöä pitää kokoajan miettiä. Jouluun ja kesälomaan pitää säästää että voidaan ostaa esim lahjoja ja kesällä vuokrata viikoksi mökki veden ääreltä. 

 

Vaikka olemme köyhiä, olemme ns sivistyskoti. Kotonamme on yli 3000 kirjaa, ja lapset pärjäävät kiitettävästi koulussa.

. 13 v esikoinen lukee paljon ja tutkii sotahistoriaa, aseita, ja lempikirja on Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, osaa molemmat kirjat lähes ulkoa. Sai juuri keväällä Stipendin koulusta ja keskiarvo kiitettävä. Esikoinen on supersuosittu kaveri ja koulussa luokan priimus. 



Olemme köyhä duunariperhe, mutta sivistyneitä, meille tulee tiede-lehti ja HElsingin Sanomat, seuraamme yhteiskunnallisia asioita, luemme paljon ja historian kiinnostus koskee koko perhettä. Puhumme kotona historiasta, politiikasta ja har

Ette te nyt mitenkään erityisen köyhiltä kuulosta. Enemmänkin tämä oli kyllä teidän perheen sivistyneisyyden ja lasten koulumenestyksen kehuskelua kuin köyhyyden kuvaamista. Mutta siis kyllä normikeskiluokkaiset perheet käyvät lidlissä, säästävät lomamatkoihin ja merkkilaukut jäävät kauppaan. Ei se ole köyhyyttä. Todellista köyhyyttä on se, kun ruokakaupassa ei ole vaihtoehtoja ja äiti jättää syömättä, että lapsille riittää ruoka ja saadaan ostettua kurahousut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi naurattaa kun joku täällä sanoi että keskiluokkaisuuteen ei kuulu tatuoinnit eikä shokkivärjätyt hiukset. Taidetta, kirjallisuutta ja antiikkia sensijaan arvostetaan. Varmaan nämäkin ovat sitten jotain hillittyä tyyliä "ettei tule sanomista" 😂 Jos keskiluokkaisuus on tuollaista niin pyrin karttamaan sitä kaikin tavoin 😂

Stereotyyppinen keskiluokkaisuus ei todellakaan ole kiinnostavaa. 

Ei varmastikaan kiinnostavaa, mutta kauhean mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme vuokralla työsuhde asunnossa, Helsingissä merenäärellä. Olemme suht köyhiä, eli rahankäyttöä pitää kokoajan miettiä. Jouluun ja kesälomaan pitää säästää että voidaan ostaa esim lahjoja ja kesällä vuokrata viikoksi mökki veden ääreltä. 

 

Vaikka olemme köyhiä, olemme ns sivistyskoti. Kotonamme on yli 3000 kirjaa, ja lapset pärjäävät kiitettävästi koulussa.

. 13 v esikoinen lukee paljon ja tutkii sotahistoriaa, aseita, ja lempikirja on Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, osaa molemmat kirjat lähes ulkoa. Sai juuri keväällä Stipendin koulusta ja keskiarvo kiitettävä. Esikoinen on supersuosittu kaveri ja koulussa luokan priimus. 



Olemme köyhä duunariperhe, mutta sivistyneitä, meille tulee tiede-lehti ja HElsingin Sanomat, seuraamme yhteiskunnallisia asioita, luemme paljon ja historian kiinnostus koskee koko perhet

Todellista köyhyyttä on se, kun ruokakaupassa ei ole vaihtoehtoja ja äiti jättää syömättä, että lapsille riittää ruoka ja saadaan ostettua kurahousut.

Harvase päivä saamme lukea ettei perheille jää omakotitalon, autojen, lasten, lemmikkien, digilaitteiden, logovaatteiden, tuikkukippojen, harrastusten, yms kulujen jälkeen enää rahaa ruokaan. Ratkaisu köyhyyteen on helppo, köyhille pitää antaa lisää ruokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.

Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.

Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.

 

 

Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.

Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyvin ilman harrastamista. Mutta on lapsia, joilla on h

Ja moni lapsi haluaisi harrastaa luistelua, jalkapalloa yms. mutta joutuu tyytymään kirjoihin koska vanhemmilla ei ole rahaa. Kysymys kuuluukin, miksi se lapsi on hankittu jos ei ole varaa maksaa harrastuskuluja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.

Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.

Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.

 

 

Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.

Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyvin ilman harrastamista. Mutta on lapsia, joilla on h

Moni lapsi haluaisi harrastaa vaikkapa kirjojen lukemista, mutta vanhemman mielestä se ei ole harrastus ja sen sijaan lapsi liitetään väkisin johonkin urheiluseuraan.

Nykylapsista on kasvatettu niin kädettömiä etteivät he pääse itse kirjastoon? 

Ja lasten ylipaino on Suomen suurin pandemia ja heille tehdään jo lihavuusleikkauksia, joten ei heitä paljoa urheiluseuroihinkaan viedä.

Ruutu käteen taaperolle ja yhteiskunta tehköön taikojaan. 

Pelkillä tuilla elävillä on nyky-Suomessa keskiluokkaisen elintaso. Heikommin menee pienituloisten työssäkäyvien perheissä.

Eniten vaikuttaa geenit. Ne periytyvät vanhemmilta, eli älykkäiden ihmisten lapsilla on älykkäät lapset. Älykkäät vanhemmat myös valikoivat lastensa kaverit, jotta lapset eivät joudu huonoihin porukoihin, vaan keskittyvät koulunkäyntiin.

Luokka määräytyy älykkyyden perusteella, siihen ei voi vaikuttaa. Joku voi tilapäisesti rimpuilla toiseen luokkaan, mutta hänen lapsensa palaavat takaisin, koska vaadittavat geenit puuttuvat. Älykkäät taas eivät tipu alempaan luokkaan, vaikka eivät tekisi mitään hyödyllistä, koska geenit löytyvät, ja niillä pääsee pitkälle liikuttamatta evääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.

Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.

Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.

 

 

Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.

Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyv

Ja moni lapsi haluaisi harrastaa luistelua, jalkapalloa yms. mutta joutuu tyytymään kirjoihin koska vanhemmilla ei ole rahaa. Kysymys kuuluukin, miksi se lapsi on hankittu jos ei ole varaa maksaa harrastuskuluja?

Ei luistelu ole kallista. Varsinkaan talvisin siihen ei tarvita muuta kuin (käytetyt) luistimet. Muina vuodenaikoina voi sitten joutua maksamaan jäähallin yleisövuoron maksun. Sama pätee jalkapalloon. Tarvitsee vain pallon, maalin ja jonkin sora- tai nurmikentän.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus riippuu enemmän perheen arvoista kuin rahatilanteesta. Keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen porvariskodin hillitty charmi, joka usein näyttäytyy mm. taiteen, kirjallisuuden ja antiikin arvostuksena ja liiallisen räväkkyyden karttamisena, eli tyyliin ei kuulu shokkivärihiuksia eikä tatuointeja. Rahaan määrä ei ole niin tärkeää kuin se, mihin sitä käytetään. 

Nyt kuvailet kyllä enemmänkin yläluokkaa. Keskuluokka ei kyllä Suomessa harrasta taidetta ja kirjojakin luetaan lähinnä hittiromaanien ja julkkiselämänkertojen verran. 

Kyllä silloin jää aika lailla elämässä yksin. Jos pärjää koulussa ja on ahkera, voi saavuttaa ok-elintason työvuosina, mutta sen jälkeen edessä on yksinäinen ja köyhä vanhuus. Progressiivinen verotus varmistaa, että todellinen luokkanousu ei Suomessa ole mahdollista. Varallisuutta kertyy vain keskiluokalle perintöjen ja naimakauppojen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos rakkautta ja sivistystä , lapsi kasvaa onnellisesti.  Luetaan paljon, pelataan yhdessä, keskustellaan. Rahalla ei saa hyvää kasvatusta eikä sivistystä.

Miksi valehtelet?

Rakkaudella ei maksa yhtään laskua. Rahalla voi.

Rahalla vaikuttaa siihen mihin naapurustoon voi muuttaa. Onko hyvä vai huono. Se ratkaisee kaverit. Kaverit ratkaisee paljon mihin suuntaan lapsi kasvaa. Rahalla voi ostaa bussiliput, autot, autokoulut jotta lapsi pääsee liikkumaan ja verkostoituu, kasvaa itsenäisemmäksi. Rahalla voi ostaa harrastukset joissa pääsee uusiin kaveripiireihin ja verkostoituu. Rahalla pääsee nopeasti terapiaan, hoitoihin jne. jos on tarvetta.

Verkostot = parempi yhteisön tuki = enemmän mahdollisuuksia = varmempi pääsy kouluihin = varmempi pääsy työelämään = korkeampi status = onnistuu varmemmin parisuhteissa 

Jne jne....

Rahalla saa niin paljon etumatkaa elämässä. Jos näin ei olisi, miksi emme näe pörssiyhtiöiden huipulla ihmisiä rutiköyhistä oloista?

Rakkautta ja sivistystä hokee eniten ne joilla ei ole lapselleen mitään muuta annettavaa.

Lapsista voi tulla ihan mitä tahansa, mutta useita vuosia hitaammin. Todennäköisimmin keskiluokan alapuolelta lapset päätyvät useimmin vanhempiensa kaltaisiksi.

Aloitus kuulostaa enemmänkin hyvin toimeentulevalta työväenluokkaiselta perheeltä. Keskiluokkaisen perheen lapsi harrastaa ennemmin aikidoa, shakkia tai jonkin instrumentin soittamista kuin jalkapalloa. Vähävaraisuus ei usein ole ongelma, jos vanhemmat ovat akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Mua alkoi naurattaa kun joku täällä sanoi että keskiluokkaisuuteen ei kuulu tatuoinnit eikä shokkivärjätyt hiukset. Taidetta, kirjallisuutta ja antiikkia sensijaan arvostetaan. Varmaan nämäkin ovat sitten jotain hillittyä tyyliä "ettei tule sanomista" 😂 Jos keskiluokkaisuus on tuollaista niin pyrin karttamaan sitä kaikin tavoin 😂

Oletpa naisellinen. Pysy kaukana, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos rakkautta ja sivistystä , lapsi kasvaa onnellisesti.  Luetaan paljon, pelataan yhdessä, keskustellaan. Rahalla ei saa hyvää kasvatusta eikä sivistystä.

Miksi valehtelet?

Rakkaudella ei maksa yhtään laskua. Rahalla voi.

Rahalla vaikuttaa siihen mihin naapurustoon voi muuttaa. Onko hyvä vai huono. Se ratkaisee kaverit. Kaverit ratkaisee paljon mihin suuntaan lapsi kasvaa. Rahalla voi ostaa bussiliput, autot, autokoulut jotta lapsi pääsee liikkumaan ja verkostoituu, kasvaa itsenäisemmäksi. Rahalla voi ostaa harrastukset joissa pääsee uusiin kaveripiireihin ja verkostoituu. Rahalla pääsee nopeasti terapiaan, hoitoihin jne. jos on tarvetta.

Verkostot = parempi yhteisön tuki = enemmän mahdollisuuksia = varmempi pääsy kouluihin = varmempi pääsy työelämään = korkeampi status = onnistuu varmemmin parisuhteissa 

Jne jne....

Rah

En väitä, etteikö näin olisi.

Mutta jos puhutaan tämän ketjun aloituksesta, ja sitä rahaa ei ole. Niin siinä tapauksessa parasta mitä lapsensa hyväksi voi tehdä on hoitaa ne kaikki muut elämän osa-alueet mallikkaasti. Näin lapsi saa kuitenkin olosuhteista huolimatta sellaiset eväät elämään, jolla hän voi elää hyvää ja onnellista elämää. Vaikka sitä rahaa ei niin ollutkaan.

Luokkanousu ei tapahdu yhdessä sukupolvessa. Jos nousua tavoittelee, niin paras keino on tukea lapsen koulunkäyntiä niin, että hänellä on mahdollisuus hyvään koulutukseen. Sen kautta voi saada sellaisia verkostoja, jotka auttavat eteenpäin. Ja ehkä lapsenlapset sitten ovat kivunneet hitusen ylöspäin isovanhempiensa ajoista.