Mitä lapsille tapahtuu jos perheellä ei ole varaa elää keskiluokkaista elämää?
Suurin osa ihmisistä asettaa lastenhankinnan ehdoksi sen, että on varaa elää keskiluokan tyyliin. Eli missä on vakaat ja isot tulot, omistusasunto omalla pihalla, ainakin yksi auto, varaa ostaa lapsille uudet tarvikkeet, lelut ja vaatteet, varaa ilmoittaa lapsi vaikkapa jalkapalloseuran treeneihin ja näin poispäin.
Mutta mitä lapsile käy jos perheellä ei olekaan rahaa tällaiseen elämäntyyliin? Syrjäytyykö lapsi silloin tai päätyy muuten huonoille teille?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Mua alkoi naurattaa kun joku täällä sanoi että keskiluokkaisuuteen ei kuulu tatuoinnit eikä shokkivärjätyt hiukset. Taidetta, kirjallisuutta ja antiikkia sensijaan arvostetaan. Varmaan nämäkin ovat sitten jotain hillittyä tyyliä "ettei tule sanomista" 😂 Jos keskiluokkaisuus on tuollaista niin pyrin karttamaan sitä kaikin tavoin 😂
Stereotyyppinen keskiluokkaisuus ei todellakaan ole kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuus riippuu enemmän perheen arvoista kuin rahatilanteesta. Keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen porvariskodin hillitty charmi, joka usein näyttäytyy mm. taiteen, kirjallisuuden ja antiikin arvostuksena ja liiallisen räväkkyyden karttamisena, eli tyyliin ei kuulu shokkivärihiuksia eikä tatuointeja. Rahaan määrä ei ole niin tärkeää kuin se, mihin sitä käytetään.
Kuulostaa tylsältä tasapäistämiseltä. Onneksi ei tarvi kuulua keskiluokkaan eikä mihinkään muuhunkaan. Vanhaa ja uutta rahaa, maita ja yrityksiä löytyy, kuten myös tatuointeja ja mitä siihen omaan tyyliin nyt kuuluu. Kirjasto luettu ympäri jo teininä. Miksi hinkuisin johonkin luokkaan? Mieluiten olen mitä haluan eikä kiinnosta yhtään muiden mielipiteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuus riippuu enemmän perheen arvoista kuin rahatilanteesta. Keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen porvariskodin hillitty charmi, joka usein näyttäytyy mm. taiteen, kirjallisuuden ja antiikin arvostuksena ja liiallisen räväkkyyden karttamisena, eli tyyliin ei kuulu shokkivärihiuksia eikä tatuointeja. Rahaan määrä ei ole niin tärkeää kuin se, mihin sitä käytetään.
Kuulostaa tylsältä tasapäistämiseltä. Onneksi ei tarvi kuulua keskiluokkaan eikä mihinkään muuhunkaan. Vanhaa ja uutta rahaa, maita ja yrityksiä löytyy, kuten myös tatuointeja ja mitä siihen omaan tyyliin nyt kuuluu. Kirjasto luettu ympäri jo teininä. Miksi hinkuisin johonkin luokkaan? Mieluiten olen mitä haluan eikä kiinnosta yhtään muiden mielipiteet.
Jos sulla on uutta ja vanhaa rahaa niin kuulut varmaan tahtomattasi ylempään keskiluokkaan tai rikkaisiin.
Ei se ole sinun valinta kuitenkaan. Lahjoita rahojasi hyväntekeväisyyteen jos ei raha kiinnosta
Minä äitinä panostn lasten ystäväpiirin saamiseen. Asuimme rivitalossa, paljon lapsiperheitä. Esikoinen harrasti joukkuelajia ja mm synttäreille kutsuttiin koko joukkue ja erikseen luokkakaverit. Tehtiin kanttiinissa tuövuoroja ja ihan se, kun talvella käytiin pulkkamäessä, pyydettiin kavereita mukaan. Oltiin ystäviä kaikille.
Esikoinen asuu tyttöystänsä kanssa yhdessä, kummallakin paljon ystäviä ja myös yhteisiä.
Kuopus irtaitui ystövistään yläasteella, yhteiset mielenkiinnot loppuivat. Isä muutti maalle, vaimo nro 3 luo, joka on hevostallin osakas. Kuopus rakastui ratsastamiseen heti ja muutti heille. Nyt kirjoitti ylioppilaaksi, muutti takasin, kun isän liitto loppui. Tavoitteena nimeroiden korottamista ja ensi vuonna yliopistoon.
Kuopus opiskelee ja samalla tekee alansa työtä, miten monet muutkin hönem opiskelukaverit.
Mm panostin paljon opiskeluun. Yhdessä tehtiin läksyjä ja kerrattiin.
Jos tulee köyhästä perheestä, niin riippuu ihan kotikasvatuksesta. Omat vanhemmat eivät tienneet oikein mitään, kun tuli ammatinvalinta kyseeseen. Keskustellessa tästä kotona, sanoivat vaan tee mitä haluat. Opinto-ohjaajalle sanoin tykkääväni köksän tunneista, tuli sitten ravintolakokki. Niitä hommia en kauaa tehnyt. Tunti kokkailua viikossa vs. 8h tuntia päivässä ei ole sama asia.
Omat vanhemmat oli myös työttömiä, isä kyllä teki pimeitä töitä ja viina maistui. En myöskään käynyt päiväkodissa, joten ruokailutavat sain opetella uudelleen, kun niistä itse tiesin. Näitä ei siis kotona opetettu.
Itse en tuota köyhän linjaa jatkanut, vaan vaihdoin alaa ja hankin ensin aso-kämpän ja sitten miehen kanssa omistuskämpän.
Työpaikkoja katoaa automaation ja tekoälyn kautta kokoajan, joten suosittelen sanomaan lapsille koulutuksesta enemmän, etenkin perusduunareilta.
Vierailija kirjoitti:
Asumme vuokralla työsuhde asunnossa, Helsingissä merenäärellä. Olemme suht köyhiä, eli rahankäyttöä pitää kokoajan miettiä. Jouluun ja kesälomaan pitää säästää että voidaan ostaa esim lahjoja ja kesällä vuokrata viikoksi mökki veden ääreltä.
Vaikka olemme köyhiä, olemme ns sivistyskoti. Kotonamme on yli 3000 kirjaa, ja lapset pärjäävät kiitettävästi koulussa.
. 13 v esikoinen lukee paljon ja tutkii sotahistoriaa, aseita, ja lempikirja on Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, osaa molemmat kirjat lähes ulkoa. Sai juuri keväällä Stipendin koulusta ja keskiarvo kiitettävä. Esikoinen on supersuosittu kaveri ja koulussa luokan priimus.
Olemme köyhä duunariperhe, mutta sivistyneitä, meille tulee tiede-lehti ja HElsingin Sanomat, seuraamme yhteiskunnallisia asioita, luemme paljon ja historian kiinnostus koskee koko perhettä. Puhumme kotona historiasta, politiikasta ja har
Men talar ni svenska?
Solveig från Eira
On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.
Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.
Tarvikkeet, lelut, vaatteet eivät tarvitse olla uusia. Torissa on paljon ihan todella hyväkuntoisia lastenvaatteita edullisesti. Ja sisarusten ja sukulaisten kesken kierrättäminen on ihan tosi jees. Meidän perheessä on hyväosaisuutta paljon, mutta vaatteet on kierrätetty sisarukselta toiselle ja kolmannelle vielä yläkoulussakin.
Hiukset voi pitää siistinä ilman rahaakin. Leikataan vaikka itse, ja tyttöjen hiukset harjataan ja laitetaan kiinni hoitoon ja kouluun, niin on paljon paremmin hoidettu kuin puolet pienistä tytöistä.
Muutenkin materiaa tärkeämpää on hoitaminen. Hoidetaan läksyt tunnollisesti eli vanhempi huolehtii, että ne on hoidettu ja tuetaan kokeisiin valmistautumisessa. Opetetaan lapsille normaalit hyvät käytöstavat. Ei tarvitse olla pokkurointia, vaan normaalia. Ja jutellaan paljon lapsen kanssa, jolloin lapsesta kasvaa sosiaalinen ja koulukypsä.
Jos ei ole varaa kalliiseen harrastukseen, niin niihin on seuroilla yleensä systeemit mistä voi hakea avustuksia. Ja tietenkin kannattaa isovanhemmilta ja kummeilta pyytää avustuksia näihin harrastuksiin. Jos ei siltikään onnistu, niin silti jokin harrastus on lapsella hyvä olla, realiteetit huomioiden.
Mistä näitä idioottimaisia aloituksia syntyy ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuus riippuu enemmän perheen arvoista kuin rahatilanteesta. Keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen porvariskodin hillitty charmi, joka usein näyttäytyy mm. taiteen, kirjallisuuden ja antiikin arvostuksena ja liiallisen räväkkyyden karttamisena, eli tyyliin ei kuulu shokkivärihiuksia eikä tatuointeja. Rahaan määrä ei ole niin tärkeää kuin se, mihin sitä käytetään.
Kuulostaa tylsältä tasapäistämiseltä. Onneksi ei tarvi kuulua keskiluokkaan eikä mihinkään muuhunkaan. Vanhaa ja uutta rahaa, maita ja yrityksiä löytyy, kuten myös tatuointeja ja mitä siihen omaan tyyliin nyt kuuluu. Kirjasto luettu ympäri jo teininä. Miksi hinkuisin johonkin luokkaan? Mieluiten olen mitä haluan eikä kiinnosta yhtään muiden mielipiteet.
Jos sulla on uutta ja vanhaa rahaa niin kuulut varmaan tahtomattasi yl
Äh, viestin perusteella tuo on maalainen. Ei ole ylemmästä keskiluokasta. Mutta ei kaikkien tarvitse haluta olla keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.
Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.
Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee köyhästä perheestä, niin riippuu ihan kotikasvatuksesta. Omat vanhemmat eivät tienneet oikein mitään, kun tuli ammatinvalinta kyseeseen. Keskustellessa tästä kotona, sanoivat vaan tee mitä haluat. Opinto-ohjaajalle sanoin tykkääväni köksän tunneista, tuli sitten ravintolakokki. Niitä hommia en kauaa tehnyt. Tunti kokkailua viikossa vs. 8h tuntia päivässä ei ole sama asia.
Omat vanhemmat oli myös työttömiä, isä kyllä teki pimeitä töitä ja viina maistui. En myöskään käynyt päiväkodissa, joten ruokailutavat sain opetella uudelleen, kun niistä itse tiesin. Näitä ei siis kotona opetettu.
Itse en tuota köyhän linjaa jatkanut, vaan vaihdoin alaa ja hankin ensin aso-kämpän ja sitten miehen kanssa omistuskämpän.
Työpaikkoja katoaa automaation ja tekoälyn kautta kokoajan, joten suosittelen sanomaan lapsille koulutuksesta enemmän, etenkin perusduunareilta.
Kasvatus on tärkeää. Opeta lapsi solmimaan kengännauhat. Vaikka nauhakenkiä ei ole, niin kaikenlaista solmimista tulee vastaan. Opeta kuorimaan perunat. Opeta ottamaan ruokaa linjastolta. Opeta pyöräilemään, hiihtämään, luistelemaan. Näitä tehdään koulussa, joten pidä huoli että sinun lapsesi ei ole ainoa, joka näitä ei osaa. Opeta sanomaan kiitos. Opeta seisomaan jonossa. Opeta syömään veitsellä ja haarukalla. Koulussa opetetaan, joten pidä huoli, ettei se ole lapsellesi uusi asia. Opeta kättelemään ja katsomaan silmiin. Opeta heittämään palloa ja ottamaan kiinni. Opeta pitämään kynää kädessä. Saksia myös. Kokeilkaa kotona virkkaamista, ettei koulussa mene hermot, kun sitä heti ekaluokalla harjoitellaan.
Kaikki tällainen auttaa lasta selviämään koulun alusta hyvällä itsetunnolla ja ilman kiukkuja. Tällaisilla ihan konkreettisilla asioilla annat lapsellesi hyvät eväät elämään. Nuo ovat tärkeämpiä kuin auton omistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaisuus riippuu enemmän perheen arvoista kuin rahatilanteesta. Keskiluokkaisuuteen kuuluu sellainen porvariskodin hillitty charmi, joka usein näyttäytyy mm. taiteen, kirjallisuuden ja antiikin arvostuksena ja liiallisen räväkkyyden karttamisena, eli tyyliin ei kuulu shokkivärihiuksia eikä tatuointeja. Rahaan määrä ei ole niin tärkeää kuin se, mihin sitä käytetään.
Kuulostaa tylsältä tasapäistämiseltä. Onneksi ei tarvi kuulua keskiluokkaan eikä mihinkään muuhunkaan. Vanhaa ja uutta rahaa, maita ja yrityksiä löytyy, kuten myös tatuointeja ja mitä siihen omaan tyyliin nyt kuuluu. Kirjasto luettu ympäri jo teininä. Miksi hinkuisin johonkin luokkaan? Mieluiten olen mitä haluan eikä kiinnosta yhtään muiden mielipiteet.
Jos sulla on uutta
Vi talar också svenska. Ja löytyy pitkä historia suvusta. Lasten luokkakavereiden vanhempia on pörssiyhtiön omistajista lähtien. Naapureina lääkäreitä. Ei ole kateellisuutta eikä tarvetta esitellä varallisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulisin, että lapselle ei ole tärkeintä rahakkuus, vaan rakkaus. Ja se, että saa vanhemmilta huomiota.
Raha ei korvaa rakkautta, mutta myöskään rakkaus ei korvaa rahaa. Lapsi tarvitsee molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.
Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.
Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.
Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.
Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyvin ilman harrastamista. Mutta on lapsia, joilla on haasteita, joita vanhempi ei pienenä hoksaa. Näitä haasteita harrastaminen voi loiventaa. Harrastaminen opettaa ryhmässä toimimista, ohjeiden noudattamista, antaa onnistumisen kokemuksia, jne. Kyllä harrastus on yleisesti ihan tosi tärkeä juttu. Ja olisihan se hienoa, jos lapsi saisi harrastaa mieleistä asiaa eikä jotain mitä vanhempi on määrännyt.
Jos perheellä ei muutenkaan ole varaa elää, en tarkoita tuota kirjoitettua keskiluokkaista elämää, vaan köyhää elämää, niin miksi niitä lapsia pitää hankkia siihen sossuluukkuun? Kun mä haluun? Jos vanhemmilla ei ole tietoa kasvatuksesta, niin EI LAPSIA! Se lapsilisä ei ole mikään ylimääräinen lisä ostaa röökiä tai muita juttuja mikä ei mene lapsille. Miksi niitä lapsia pitää rangaista köyhästä elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toki hyvä, jos lapsi saa harrastaa mieleistä asiaa. Harrastus on tärkeä juttu.
Mutta muuten vuokralla voi asua ihan yhtä hyvin. Omistaminen ei tuo mitään lisää lapsen oloihin. Auto ei ole välttämättömyys. Paitsi jos se on sitä, ja lapsi ei esim pääse harrastukseen ilman vanhemman kyytiä, niin tonnilla saa ihan ok auton.
Oudolta tuntuu, että ohjattua harrastamista arvostetaan niin paljon, että se perustelee jopa auton hankinnan ja auton ylläpidosta maksamisen.
Niin, jos aloituksen näkökulma oli siinä, että mitä lapsi jää paitsi, jos ei yllä keskiluokkaan.
Moni lapsi pärjää elämässä ihan hyvin ilman harrastamista. Mutta on lapsia, joilla on haasteita, joita vanhempi ei pienenä hoksaa. Näitä haasteita harrastaminen voi loiventaa. Harrastaminen opettaa ryhmässä toimimista, ohjeiden noudattamista, antaa onnistumisen kokemuksia, jne. Kyllä harrastus on yleisesti ihan tosi tärkeä juttu. Ja olisihan se hienoa, jos lapsi saisi harrastaa mieleistä asiaa eikä jotain mitä vanhempi on määrännyt.
Miksi harrastamisen pitää tapahtua ryhmässä? Miksei koulu riitä lapselle ryhmäksi?
Vierailija kirjoitti:
Se, kuinka paljon tai vähän rahaa perheellä on, ei ole koko totuus. Tärkeämpää on se, mihin sitä rahaa käytetään, ja se, kuinka paljon ja millä tavalla lapsiin panostetaan. Kaikki panostus ei vaadi suuria rahasummia.
Tämä. Jos perheen rahat käytetään siihen että lapsilla on omat huoneet, mahdollisuus harrastaa, saada saman verran taskurahaa kuin kaveritkin yms. niin vähän köyhemmätkin vanhemmat voivat olla hyviä.
Jos taas rahat menevät kaljaan, tupakkiin, kasinolle yms. niin vanhemmat ovat surkeita, oli palkka mikä hyvänsä.
Täällä on ollut hyviä kommentteja varsinkin rakkauden osoittamiseen littyen. Arvokkaat asiat eivät maksa paljon. Minusta hyvin oleellista on se, millaisen tarinan syötänne lapsllenne nyt heidän tulevaisuuttaan koskien. Kertokaa heille, että he voivat saavuttaa tavoitteensa! Kannattaa haaveilla ja unelmoida! Perhe tukee tavoitellaan mitä vain nyt sitten! Yli rajojen!
Olen pienituloisen perheen kasvatti. Äiti maksoi tehdastyöstä saamallaan pienellä palkalla perheen kulut. Isän isompi palkka meni viinaan, tupakkaan ja lahoamispisteessä oleviin autonromuihin.
Materiaalia meillä ei paljon ollut, mutta äiti opetti meille kirjaston salaisuudet, luki meille paljon ja osallistui muutenkin meidän lasten elämään. Hän myös painotti opiskelun tärkeyttä. Häneltä saimme opit elämässä selviämiseen, kotityöt, käsityöt, talouden pito, työn kunnioittaminen. Isän panostus rajoittui siihen, että hän voiteli sukset hiihtolenkille ja kuskasi yleisurheilukisoihin. Pienellä paikkakunnalla ei juuri treenattu, suoraan kunnanmestaruuskisoihin vaan, tai tehtaan hiihtokisoihinä. Harrastukset kasarilla olivat pääasiassa ilmaisia, koulun järjestämiä.
Nykyään elän keskiluokkaista elämää hyvän puolison kanssa, teen työtä, josta pidän, pihassa on kaksi autoa ja lapsi valmistuu pian di:ksi. Oikeastaan elämä on kohdellut meitä, minua ja siskoani hyvin. Kiitos äidin osoittaman tuen ja avun.
Vain suhde isään jäi etäiseksi. Siihen suurin syy oli vaimo nro 2. Hän ei halunnut meidän lasten olevan mukana isämme elämässä. Yritimme rakentaa suhdetta uudestaan vielä kerran toisen avioeron jälkeen. Aika loppui kesken.
Se, kuinka paljon tai vähän rahaa perheellä on, ei ole koko totuus. Tärkeämpää on se, mihin sitä rahaa käytetään, ja se, kuinka paljon ja millä tavalla lapsiin panostetaan. Kaikki panostus ei vaadi suuria rahasummia.