Löysitkö elämänkumppanin sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?
Kuinka paljon jouduit näkemään vaivaa, että löysit rakkauden?
Voiko löytää, jos ei etsi?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
En etsinyt, päinvastoin en edes halunnut seurustella kenenkään kanssa, olin sen päättänyt.
Sitten yksi miespuolinen kaverini tunnusti olevansa minuun rakastunut ja halusi alkaa seurustella. Mulla ei ollut mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan ja annoin siis pakit.
Hän alkoi vetää kaksin käsin viinaa pettymyksen vuoksi (tämä keskustelu käytiin siis baarissa) ja kävin sitten hänen kaveriltaan pyytämässä että katsoisi vähän perään.
Ja siinä kävi niin että parin viikon päästä aloin seurustella tämän hänen kaverinsa kanssa, joka myös muutti heti luokseni.........
Mitä kävi tuolle, jolle annoit pakit?
mulla oli se se etsintälaite, se metallinpaljastin, mikä lie
ei löytyny
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En etsinyt, päinvastoin en edes halunnut seurustella kenenkään kanssa, olin sen päättänyt.
Sitten yksi miespuolinen kaverini tunnusti olevansa minuun rakastunut ja halusi alkaa seurustella. Mulla ei ollut mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan ja annoin siis pakit.
Hän alkoi vetää kaksin käsin viinaa pettymyksen vuoksi (tämä keskustelu käytiin siis baarissa) ja kävin sitten hänen kaveriltaan pyytämässä että katsoisi vähän perään.
Ja siinä kävi niin että parin viikon päästä aloin seurustella tämän hänen kaverinsa kanssa, joka myös muutti heti luokseni.........
Mitä kävi tuolle, jolle annoit pakit?
Ihan alkuun yritti molemmille valehtelemalla saada meidät eroamaan, sitten meni välit poikki häneen. Sen koommin ei tietoa hänen kuulumisistaan.
Ennen vanhaan oli disko. Sinne mentiin hakemaan puolisoa. Moni kävi vain sen aikaa, kun sopiva löytyi.
Se oli kätevä pikatreffipaikka. 2 kappaleen ajan sai tanssia jonkin kanssa ja siinä juteltiin oleelliset.
Melkein kaikki mun ikäluokasta on tavannut diskossa toisensa. (Toki pätee varmaan vaan kaupungeissa)
En etsinyt, hän vain alkoi tavata mua usein ihan kaverina. Sitä jatkui n. 3-4 kk ja alettiin olla yhdessä. Nyt ollaan naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Täysin sattumalta kohtasin. Ei pitänyt alunperin lähteä sinne, missä tapasin puolisoni. Kaveri houkutteli mukaan.
Samoin. Kaveri pyysi mukaansa baariin. Ei olisi kiinnostanut lähteä, mutta menin kaverin mieliksi, kun ei hän halunnut yksin mennä. Siellä tapasin nykyisen aviomieheni.
Sitä ei koskaan tullut. Tulevaisuus on tietysti kaikille mysteeri, ellei ehdi kuolla vanhuuteen tms. Aina voi silti pitää muista ystävällisellä tavalla, jos resonoi.
Etsin seksiseuraa Tinderissä ja löysin ja yksi oli nykyinen avovaimoni
Deittipalstalta.
Monta sammakkoa piti pussata kyllä sitä ennen.
Harvoin kai kukaan tulee kotoolta hakemaan?
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli disko. Sinne mentiin hakemaan puolisoa. Moni kävi vain sen aikaa, kun sopiva löytyi.
Se oli kätevä pikatreffipaikka. 2 kappaleen ajan sai tanssia jonkin kanssa ja siinä juteltiin oleelliset.
Melkein kaikki mun ikäluokasta on tavannut diskossa toisensa. (Toki pätee varmaan vaan kaupungeissa)
En tiedä ketään joka olisi tavannut puolisonsa diskossa ja olen keski-ikäinen.
En etsinyt, koska asuin opintojen takia väliaikaisesti ulkomailla, enkä halunnut kaukosuhteeseen. Kun opiskelukaverini teki alloitteen, olin aivan ällikällä löyty. En olisi ikinä voinut kuvitella, että niin kaunis ja ihana nainen voisi olla minusta kiinntostunut kuin kaverina.
Niin mentiin trefeille ja meni kaiketi aika hyvin, kun lupasi muuttaa perässäni Suomeen. Tuosta on jo neljännesvuosisata ja hyvin on mennyt.
Pitkän etsimisen jälkeen löysin ja vähän yllättävästä paikasta. On nyt ollut seuranani jo yli kymmen vuotta. Jokainen kosketus on edelleen sähköinen ja sylissäni on samanaikaisesti kuuma ja todella monisyinen yksilö. Kaikkia nyanssejaan en vieläkään ole kokenut, johtuen tietysti omasta vajavaisuudestani.
Aika sattumalta löytyi hiekkalaatikolta.
Lapsesta saakka siis tunnetu, seurustelemaan alettiin 17/18 vuotiaina. 4 lasta ja 20v myöhemmin edelleen tuntuu että olen sen oikein kanssa
N37
Olen nähnyt paljon vaivaa etsimisessä, mutta en ole löytänyt.
No mikä on sattumaa ja mikä ei. Harrastusporukassa tavattiin ja ihan tietoisesti olen aina ollut asioista kiinnostunut ja harrastanut noitä.
Se nyt ainakin tässä asiassa pätee, ettei kumppania oikein voi löytää ellei aktiivisesti poistu kotoa. Eli poistu kotoa ja hakeudu kiinnostavien asioiden pariin, niin ei tarvitse tällaisia pohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli disko. Sinne mentiin hakemaan puolisoa. Moni kävi vain sen aikaa, kun sopiva löytyi.
Se oli kätevä pikatreffipaikka. 2 kappaleen ajan sai tanssia jonkin kanssa ja siinä juteltiin oleelliset.
Melkein kaikki mun ikäluokasta on tavannut diskossa toisensa. (Toki pätee varmaan vaan kaupungeissa)
En tiedä ketään joka olisi tavannut puolisonsa diskossa ja olen keski-ikäinen.
Jos olet jotain 35-v, ei diskot olleet silloin enää muodissa.
Etsimällä etsin, sitten luovutin ja lopetin etsimisen. Eikä mennyt kauaakaan, kun tuli sattumalta kohdattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli disko. Sinne mentiin hakemaan puolisoa. Moni kävi vain sen aikaa, kun sopiva löytyi.
Se oli kätevä pikatreffipaikka. 2 kappaleen ajan sai tanssia jonkin kanssa ja siinä juteltiin oleelliset.
Melkein kaikki mun ikäluokasta on tavannut diskossa toisensa. (Toki pätee varmaan vaan kaupungeissa)
En tiedä ketään joka olisi tavannut puolisonsa diskossa ja olen keski-ikäinen.
Minä tiedän useitakin, minä ja monta kaveria ja sukuliasta.
Eri keski-ikäinen
En ole etsinyt koskaan, sattumalta löytynyt mutta enää ei ole ketään eikä varmaan tulekkaan.
Up