Löysitkö elämänkumppanin sattumalta vai pitikö etsimällä etsiä?
Kuinka paljon jouduit näkemään vaivaa, että löysit rakkauden?
Voiko löytää, jos ei etsi?
Kommentit (50)
Täysin sattumalta kohtasin. Ei pitänyt alunperin lähteä sinne, missä tapasin puolisoni. Kaveri houkutteli mukaan.
Sattumalta, kai.
Vonkasin netissä ihan läpällä komeimmalta mieheltä jonka olen nähnyt. Se sit yllättäen halusikin tavata, ja siitä se sitten lähti. Nyt naimisissa ja kaksi lasta. Hups.
Pitäisipä sitä Tinderiin liittyä uudelleen
Onnistuuko ihan totta etsimällä etsiminen? Miten nopeasti? Minä löysin sattumalta, kaverin kaverin kaverista, mieheni. Asiaa auttoi varmaan se, että oltiin aika samanlaisessa elämäntilanteessakin juuri silloin: ei mitään kaksikymppisiä enää vaan 28 ja 29 ja molemmat opiskelleet valmiiksi ja töissä ja vapaita sillä hetkellä.
Sattumalta. Olen romantikko, enkä usko muuhun kuin johdatukseen
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko ihan totta etsimällä etsiminen? Miten nopeasti? Minä löysin sattumalta, kaverin kaverin kaverista, mieheni. Asiaa auttoi varmaan se, että oltiin aika samanlaisessa elämäntilanteessakin juuri silloin: ei mitään kaksikymppisiä enää vaan 28 ja 29 ja molemmat opiskelleet valmiiksi ja töissä ja vapaita sillä hetkellä.
29-vuotias on kaksikymppinen.
Ihan sattumalta. Satuimme olemaan lomamatkalla samassa maassa ihan eri puolilta maailmaa.
Etsimällä? Anna mun kaikki kestää.
Olen "normaali" mies, eli piti etsiä. Tinderistä löytyi hyvällä tuurilla.
Ei tarvinnut etsiä. Tapasin mun miehen yhteisen kaverin kautta. Eikä ne yleensä hakemalla löydy.
Ihan rakkautta ensisilmäyksin ja etsimättä elokuussa 1972. Eikä kipnämme himmentyneet <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Ihan sattumalta. Satuimme olemaan lomamatkalla samassa maassa ihan eri puolilta maailmaa.
Sama. Odoteltiin paikallisbussia.
Töissä näin komean punahupparimiehen. Tupakkipaikalla osuttiin aina samaa aikaan. Juttelu oli helppoa. sitten kerran rohkaistuin ja selvitin puhelinnumeron. Heitin jotain läppää ja hän tuli mun luokseni. Kaikki oli helppoa alusta asti. Nyt ollaan oltu yhdessä 4 vuotta.
Sattumalta harrastuksesta. Oltiin samoissa kisoissa ja harjoitusleireillä.
En etsinyt, päinvastoin en edes halunnut seurustella kenenkään kanssa, olin sen päättänyt.
Sitten yksi miespuolinen kaverini tunnusti olevansa minuun rakastunut ja halusi alkaa seurustella. Mulla ei ollut mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan ja annoin siis pakit.
Hän alkoi vetää kaksin käsin viinaa pettymyksen vuoksi (tämä keskustelu käytiin siis baarissa) ja kävin sitten hänen kaveriltaan pyytämässä että katsoisi vähän perään.
Ja siinä kävi niin että parin viikon päästä aloin seurustella tämän hänen kaverinsa kanssa, joka myös muutti heti luokseni.........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnistuuko ihan totta etsimällä etsiminen? Miten nopeasti? Minä löysin sattumalta, kaverin kaverin kaverista, mieheni. Asiaa auttoi varmaan se, että oltiin aika samanlaisessa elämäntilanteessakin juuri silloin: ei mitään kaksikymppisiä enää vaan 28 ja 29 ja molemmat opiskelleet valmiiksi ja töissä ja vapaita sillä hetkellä.
29-vuotias on kaksikymppinen.
Olen 29 ja kyllä ajattelen itseäni jo kolmekymppisenä. Huomattavasti lähempänähän minä olen kolmea- kuin kahtakymmentä.
Sattumalta. En todellakaan tietoisesti etsinyt. Mutta olin kärsinyt pitkään läheisyyden puutteesta.
En etsinyt. En edes halunnut seurustelukumppania, olin vasta eronnut tosi vaikeasta suhteesta ja ajattelin pysytella toistaiseksi sinkkuna ja pitää vain hauskaa. No, 2kk myöhemmin asuttiin saman katon alla ja sillä tiellä ollaan 20v myöhemmin.
En ole löytänyt enkä ole nähnyt vaivaa.
M