Miten samasta perheestä tulee täysin erilaisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

On muuten jännää kun oma äiti ei tunne omaa tytärtään. Kuvailee sanoilla jotka ovat niin kaukana tyttären luonteesta kuin olla ja voi. Sitten on ihmisiä jotka heti näkee oikean persoonan.

Ei kyse ole siitä, ettei tunne. Kyse on siitä, että äidille tytär näyttäytyy erilaisena kuin sinulle. Sinuakin esimerkiksi läheinen ystäväsi kuvaa varmasti hyvin erilaisilla sanoilla kuin vaikkapa joku asiakas, joka tapaa sinut työroolissa kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan geeneistä kuullut?

Toki. Silloin pitäisi olla edes hieman samanlaisia. Puhumattakaan samasta kasvuympäristöstä. So

Kasvuympäristö ja vanhempien tuki voi sisaruksilla olla ihan eri, vaikka olisivatkin näennäisesti kasvaneet samassa perheessä ja kodissa koko ajan.

Esim. meidän perheessä isoveljeni sai kasvaa noin 18-vuotiaaksi asti eli koko lapsuutensa ja nuoruutensa normaalia perhe-elämää. Kun hän lähti armeijaan, joutui isämme sairaalaan, jossa vietti pitkiä aikoja tai sitten oli kuntoutuksissa. Jos oli kotona, oli hyvin kipeä. Äitimme alkoi viettää vilkasta seuraelämää, kiersi baareissa ja tansseissa isää pettäen ja juoden. Minä olin seiskaluokkalainen ja käytännössä elin nuoruuteni yksin kotona hoitaen kodin ja koiramme. Saattoi mennä viikkojakin etten käytännössä nähnyt äitiäni, kun tuli yöllä kotiin ja minä lähdin aamuisin aikaisin kouluun. Käytännössä "kasvatin itse itseni" siitä alkaen. 

Isoveli on paljon ulospäinsuuntautuneempi ja minä yksinäisyyteen taipuvainen erakkoluontoinen.

Saman erheen lapsia ei kasvateta samalla lailla. Pienet lapset ovat halutuimpia ja siksi yleisimmin hemmoteltu on perheen pienin. Vastuuntuntoisin on useimmiten vanhin, joka sysätty varhain sivuun tärkeämpien lapsien syntyessä.

Mitenkäs se kaava meni: geeneistä 20% ja ympäristöstä 80%. Ihan jo yhteiskunnan normisto on hyvin erilaista eri lapsille. Woke voi hokea sukupuolineutraaliutta, mutta oikeasti yhteiskunnassa on hyvin paljon sisäänrakennettuja malleja, joiden nojalla tyttöihin ja poikiin suhtaudutaan hyvin eri tavalla. Tämä näkyy myös kasvatuksessa vähintään alitajuisella tasolla. 

Koska jokainen ihminen on yksilö ihan geeneistäkin riippumatta. Olen itse identtinen kaksonen ja olen hyvin erilainen kuin siskoni. Siskoni on paljon rauhallisempi, pihuolellisempi, tunnollisempi, pidättäytyväisempi ja esimerkiksi jo kouluaikana oli kiinnostunut ihan erilaisista asioista ja harrastuksista kuin minä. Tämän lisäksi ollaan myös fyysisesti erilaisia, pituuseroa noin 5cm, minulla on tummemmat hiukset kuin siskolla ja silmäni ovat selkeästi ruskeammat kuin hänellä. Myös kasvonpiirteissä on eroja, hänellä on esimerkiksi kapeammat kasvot kuin minulla.