5 syytä, miksi erillissuhde toimii niin paljon paremmin kuin perinteinen parisuhde, jossa asutaan saman katon alla

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi monta vuotta kun on elänyt erillissuhteessa niin ongelmat alkoivat. Kyllästyin olemaan yksin ja yksin vastuussa kaikesta, arjesta, asunnosta, autosta, jne. Koska ne asiat eivät olleet yhteisiä, jäi vastuu väkisinkin minulle ja mies ei ole oma-aloitteinen auttamaan.

 

Elät yksin, mutta silti et kuitenkaan. 

Miten avuton voi ihminen olla? Et pysty huolehtimaan asunnosta ja autosta ilman toisen apua ja hyysäämistä? Onhan sinulla edunvalvoja?

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi monta vuotta kun on elänyt erillissuhteessa niin ongelmat alkoivat. Kyllästyin olemaan yksin ja yksin vastuussa kaikesta, arjesta, asunnosta, autosta, jne. Koska ne asiat eivät olleet yhteisiä, jäi vastuu väkisinkin minulle ja mies ei ole oma-aloitteinen auttamaan.

 

Elät yksin, mutta silti et kuitenkaan. 

Oletko mies vai nainen? Tästä ei ihan ilmene sekään huolehditko oman kotisi/taloutesi lisäksi myös puolisosi asioista. Jos näin niin lopeta. Yksinkertaisesti älä tee. Aikuinen ihminen pärjää kyllä ja jos ei pärjää niin on aika opetella perusasioita uusiksi.

Auttaminen ja tukeminen on sitten eri asia.

Yhdessä nyt kuusi vuotta ja molemmilla omat asunnot. Toimii hyvin. Totta kai tässäkin huonot puolensa, mutta niinhän olisi yhdessä asumisessa. Kaikessa on hyvää ja huonoa. Asumme 7 kilometrin päässä toisistamme pääkaupunkiseudulla. Olen lievästi kirjolla, joten tarvitsen paljon omaa tilaa. Puolisoni ehkä välillä haluaisi muuttaa yhteen, mutta ei meille kynnyskysymys.

Optimitilanne kahden aikuisen parisuhteelle.

Lapsia en kyllä alkaisi kahden kodin väliä juoksuttaa - eroperheen lapsena tiedä miten perseestä se kasvuiässä on.