Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla kerran erehdyin mainitsemaan että olen suunnittelemassa remppaa ja kaikentietävä minäminä työkaverisaapui mukaan. Miksi näin?
31.07.2025 |
Siinä sitä istuttiin työpaikan kahvipöydässä, mukillinen haaleaa toimistokahvia kädessä ja keksinmurusia pöydänreunalla, kun erehdyin virhe numero yksi mainitsemaan, että olen suunnittelemassa sisustusremonttia vanhalle mökilleni.
En ehtinyt edes sanoa sanaa pitsinauha, kun viereeni jo liukui hymyilevä kollega, jonka LinkedIn-biossa lukee "tuleva sisustusarkkitehti" ja jonka sydän sykkii valkoisille seinille kuin aurinko tuulitunnelissa. Hän vilkaisi minua kuin lääkäri potilasta, joka juuri oli tunnustanut haluavansa tehdä kodistaan värikkään.
"Siis... värikäs ja rustiikkinen?" hän toisti ääneen, kuin olisin ehdottanut sisustavani mökin suolakurkuilla ja eläinkalloilla.
"No siis joo, sellaista mummolatunnelmaa, kulunutta puuta, vähän pitsiä, vanhoja emalimukeja..." yritin selittää, mutta hän katsoi minua kuin joku olisi juuri sanonut ääneen sanan DVD-soitin.
"Mutta kuule, oletko miettinyt... valkoista? Valkoiset seinät! Valkoinen lattia! Valkoiset kaapistot! Se avartaa tilaa! Tekee pienestä ison ja isosta... no, vielä valkoisemman!"
Hän sai jonkinlaisen sisustuksellisen uskonnollisen näyn silmiinsä ja jatkoi intoa puhkuen:
"Ajattele: valkoista, greigeä, ehkä vähän mustaa kontrastiksi. Ja tietenkin selkeitä linjoja! Mitään koristetyynyjä ei tarvita. Eikä missään nimessä rosoisia pintoja! Vain sileää, puhdasta, viileää... valkoista!"
Tunsin kuinka mökkini huokaisi sisäisesti järkytyksestä.
Yritin vastustella. Sanoin, että rakastan puun tuoksua, lankkulattian natinaa ja sitä, että jokainen esine kertoo tarinan eikä ole vain ostettu trendikkäästä verkkokaupasta samana päivänä kuin kaksi miljoonaa muutakin. Mutta hän katseli minua kuten ihminen, joka yrittää päättää, olisiko epäkohteliasta tarjota deodoranttia toiselle.
Lopulta hymyilin, nyökkäilin ja lupasin ehdottomasti miettiä valkoista kattopaneelia, ja kun kahvitauko päättyi, palasin työpisteelleni. Sillä hetkellä vannoin, että mökistäni tulee niin rustiikkinen, että seinästä irtoaa tikku, jos sitä liian kovaa katsoo. Pitsiverhot? Tulevat. Emalimukit? Tietenkin. Ja jos joku vielä ehdottaa minulle valkoista keittiötä, alan tapetoida seinääni perunakuvioisella kankaalla ihan protestina.
Kommentit (6)
Se kaverikin teki just aloituksen tästä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille että remppa siirtyy. Niin loppuu.
Itsellä samaa vikaa että yritän *auttaa* mutta se kuuluu mun huonoon itsetuntoon ja miellyttämisen haluun. Nykyään olen päässyt jo tavasta eroon.
Hauska, hyvin kirjoitettu, mutta ei niin täydellinen ettenkö puuttuisi ammattinimikkeeseen.Sisustusarkkitehti ei ole sama kuin mitä työkaverisi luulee opiskelevansa, koska selkeästi edustaa sisustussuunnittelijaa.
Sisustusarkkitehti, jos hiukankin arvostaa osaamistaan, pysyttelee suuremmissa kokonaisuuksissa niin kuin akustiikassa., valaistuksessa, kiinteissä kalusteissa, tekee yhteistyötä viranomaisten kanssa yms.
Niinpä työkaverisi on nyt pahasti eksynyt joko opiskeluissaan tai ei tiedä mikä ero on sisustusarkkitehdilla ja sisustussuunnittelijalla, mutta jos juttelet kumman tahansa ammatin edustajan kanssa huomaat kyllä selkeän eron: toinen puhuu valkoisista seinistä ja toinen puhuu siitä miten mökki kannattaisi säilyttää mahdollisimman alkuperäisenä välttäen sisustustrendejä (ellei sitten saa rahansa juuri siitä, että pistää matalaksi kaiken vanhan ja perinteisen).
Viittaa kintaa sille selkeästi tyhmällä työkaverillesi, jolla on vielä pitkä matka sisustusarkkitehdiksi. Ehdotuksia saa tottakai tehdä, mutta tiedät oman mökkisi ja mistä tykkäät. Voin myös ennustaa, että ne sisält valkoiseksi maalatut hirsimökit ovat joku päivä ison kirouksen kohteina ihmisen pohtiessa miten palauttaa alkuperäinen pinta. Mökitkin edustavat eri aikakausia ja kaikkea ei tarvitse hävittää???
En tiedä mutta suussa on runoilijan vikaa 😂