Lapselle sijoittaminen. Miten uskallatte luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi jos pentusi oppisi itse tekemään rahaa eli töitä. Tuolla tavalla ei saa respectiä. 

ja tuolla APn tavalla maksimaalisesti tukia pummaamallako saa?

Opiskelijat eivät saa paljoa tukia. Vähemmän kuin vangit ja työttömät. Kuitenkin valtio haluaa respectiä sivistysmaana, jolla on koulutettu väestö.

Kun aloimme säästämään ja sijoittamaan lapsillemme yli 20 v sitten, niin eniten ehkä pelotti se, että jos se 18 v onkin ihan hunnigolla aikuistuessaan ja menee pahemmin hunnigolle saadessaan rahaa vaikka huumeisiin ja muuhun huonoon elämään.

Kun esikoinen muutti opiskelemaan, vaikutti omaisuus asumistukeen. Nythän tähän tulee muutos, eikä ensi kuusta alkaen enää vaikuta. Se, että rahaa oli käytössä, helpotti kuitenkin elämää paljon. Ehkä ongelmana tässä on vain asian kiusallisuus. Asumistuesta on puhuttu monissa yhteyksissä erityisesti kuluneen vuoden aikana. Aina joutuu lapsi itse ja minäkin selittelemään  että ei hän saa asumistukea, joten tämä kohuttu muutos on hänelle vain plussaa.

Tukiin liittyen hieman huolestutti se, että nykyinen (pe muuttuva) tukijärjestelmä velvoitti myös seurustelevan parin jakamaan rahansa, eli jos olisi muuttanut yhteen kymppaninsa kanssa, olisi myös kumppanin tuet pienenneet. (En nyt muista vaikuttiko tähän vain tulot vai omaisuuskin). Nythän tuokin muuttuu.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että sijoitukset on tehty lasten nimissä. Ovat paljon tarkemmin päässeet jo vuosien ajan seuraamaan raha-asioitaan, vaikka ei olisi edes kiinnostanut. Ovat nähneet osingot ja verot, ovat nähneet nousut ja laskut. Paljon ovat siis oppineet ihan vahingossa. Ovat siis olleet 18 v paljon valmiimpia ottamaan vastuun omista sijoituksistaan, kuin jos ne olisi vasta silloin siirretty heille (lahjaverot maksaen).

Itse olen kerännyt sijoituksia vain itselleni. Autan sitten niillä opiskelijanuoriani. Ei vaikuta opintotukeen. Nuorempi asuu vielä kotona, kirjoittaa keväällä. Vanhempi opiskelee Aallossa. Maksan hänen vuokransa ja kuntosalijäsennyytensä ja terveysvakuutuksensa. Saa maksaa suoraan ilman että vaikuttaa mihinkään. Käteistä annan toki lisäksi. 

Itselleni tehtiin näin ja aion tehdä samoin oman lapsen kohdalla:

Isovanhempani säästivät minulle summan XXXXX e ja antoivat sen vanhemmilleni säilytettäväksi. Kun lähdin opiskelemaan yliopistoon, sain tuosta lahjasummasta aina käyttöön 200-300 e/kk lukuvuoden aikana. Ei tarvinnut nostaa opintolainaa, eikä käydä töissä lukuvuoden aikana. Kesät kävin töissä, maksoin kesätyöpalkoilla elämisen ja loput säästin. Hurjan leveästi en elänyt, mutta ei se ole opiskelijana tarkoituskaan. Valmistuin tavoiteajassa ja ilman lainaa. Loput tuosta isovanhempien antamasta summasta laitoin aikoinaan ensiasunnon ostoon.

Tämä tapa on siitäkin hyvä, että lapsi ei 18 v täytettyään hassaa kaikkea menemään. Kannustaa myös opiskeluun. Lapsi on ainoa eli perii kyllä joka tapauksessa minut. Valitettavasti tiedän myös suvun jäsenen, jolle isovanhemmat antoivat samalla tavalla tuon summan. Hän hassasi kaiken täysi-ikäistyttyään ja onnistui hankkimaan alkoholi- ja lääkeongelman, josta ei toipunut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä sijoitan lastani varten, mutta omissa nimissäni. Hän on ainoa lapseni, joten perii minut kokonaan.

Lisään tähän omaan viestiini, että kyse ei ole siitä ettenkö lapseeni luottaisi. Hän on kiinnostunut rahasta ja säästämisestä. Taloustaitoja on opeteltu eri ikävaiheissa. Omissa nimissä sijoittaminen liittyy meidän tapauksessa vahvasti siihen, etten halunnut missään kauhuskenaariossakaan, että rahat menisivät lapsen isälle.

"Herää kysymys mihin tarkoitukseen vanhemmat ja isovanhemmat säästävät näille lapsille. Olettaisi että siihen että jaksavat opiskella ilman valmistumista hidastavaa työssä käyntiä."

Opiskelu ilman työssäkäyntiä on valtava virhe. Jos valmistut maisteriksi ilman mitään relevanttia työkokemusta niin olet aina siellä työnhakijoiden häntäpäässä. Joka ainakin nykyhetkessä tarkoittaa sitä et työllisty.

Omista opiskelevista lapsistani molemmat ovat olleet suurimman osan aikaa opiskelualaa vastaavassa työssä ja uusia löytyy aina helposti kun on näyttää aikaisemmat kokemukset. Toinen sai vakipaikan jo ennen valmistumista kun hänet pyydettiin jäämään työpaikkaan jonka piti aluksi olla vain 6 kk harjoittelijan paikka.

Että mieluummin elää epävarmoilla tuilla, kuin säästäisi ja sijottisi lapselleen todennäköisesti mahdollisia tukia huomattavasti suuremman summan? Miksi ne tuet on pakko saada jos ilmankin pärjää?

Itse suunnittelen säästäväni lapsille jonkun tonnin, ja jos ne osaa fiksusti käsitellä aikuistuttuaan, tuen sitten muuten. Kohtahan saa siirtää 3 v välein 7499 verottomasti, joten jos puolison kanssa molemmat se siirretään, saa siitä mukavan tuen elämään.

En sijoittaisi suoraan lapsen nimiin ainakaan käteistä tai helposti käteiseksi muutettava omaisuutta. Lapsihan saa 18-vuotiaana täyden käyttöoikeuden näihin ja kehittymättömillä aivoilla ne rahat voi mennä taivaan tuuliin vaikka muuten fiksu tapaus olisikin. Toki siinä on myös sitten se, että jos oma talous muuttuu huonompaan suuntaan 18 vuoden aikana niin niihin rahoihin ei voi koskea, muuten syyllistyy rikokseen.

Toki kannattaa säästää ja sijoittaa omiin nimiinsä ja varautua lapsen opiskeluvuosiin näin. Niillä rahoilla voi sitten maksaa suoraan laskuja, ruokaa, vuokraa ilman veroseuraamuksia sekä laittaa rahaa suoraan tilille reilu 3 000 vuodessa, jos on kaksi vanhempaa.

Lapseni tulee saamaan 18-vuotiaana sijoitustensa laskennallista nettotuottoa kuukaudessa noin 800 euroa. Pärjää kyllä opiskeluajan. 

Vierailija kirjoitti:

"Herää kysymys mihin tarkoitukseen vanhemmat ja isovanhemmat säästävät näille lapsille. Olettaisi että siihen että jaksavat opiskella ilman valmistumista hidastavaa työssä käyntiä."

Opiskelu ilman työssäkäyntiä on valtava virhe. Jos valmistut maisteriksi ilman mitään relevanttia työkokemusta niin olet aina siellä työnhakijoiden häntäpäässä. Joka ainakin nykyhetkessä tarkoittaa sitä et työllisty.

Omista opiskelevista lapsistani molemmat ovat olleet suurimman osan aikaa opiskelualaa vastaavassa työssä ja uusia löytyy aina helposti kun on näyttää aikaisemmat kokemukset. Toinen sai vakipaikan jo ennen valmistumista kun hänet pyydettiin jäämään työpaikkaan jonka piti aluksi olla vain 6 kk harjoittelijan paikka.

Moni harjoittelu on palkatonta. Moni joutuu valitsemaan palkallisen ei niin kiinnostavan työn ja palkattoman jatkon kannalta hedelmällisemmän harjoittelun väliltä. Esim. itse korvasin harjoitteluni työllä, jota jo entuudestaan tein, ihan rahan vuoksi. Uran kannalta hedelmällisempää olisi voinut olla palkaton tai vähäpalkkainen harjoittelu jossain muualla. Jumitin valmistuttuani useita vuosia samassa työpaikassa ennen kuin sain mahdollisuuden toisaalla.