ROHKEIDEN heinäkuisten HUHTIKUU
Heippa kaikille!
Kamalassa touhotuksessa avaan meille uuden kuun ja toivotan oikein hyvää palmusunnuntaita!
Ette kyllä ikinä arvaa, mitä Norjan gyneni perjantaina mittasi ja sanoi. Ei se minun kohdunkaulani ole hänen mukaansa yhtään pienentynyt, kuulemma ennemminkin kasvanut - jos sellainen on edes mahdollista. Kun normaalilla synnyttäneellä naisella kohdunkaula on kuulemma kolme senttiä ja synnyttämättömällä viisi senttiä, niin minulla on KUUDEN sentin kohdunkaula. Eli onhan se saattanut seitsemästä lyhentyä kuuteen, mutta ei olekaan siis mitään huolta, ellei sitten luottogyneni mittaile omiaan. Ei nämä tyypit tule ennen kuin ne keisarinleikkauksella otetaan!
Kaikki siis hyvin meikeläisellä Norjan päässä. Ihana kevät täälläkin!
kunpavauva, Unelma ja Lempi
rv 25
Kommentit (43)
Kunpavauvalle terkkuja Norjaan, tosi hienoja uutisia =) Mulla kanssa oli raskauden alussa sen 5cm kohdunkaulaa, liekkö sitten minäkin pieni kummajainen näin synnyttäneiden maailmassa =)
Oma napa paisuu ja pullistuu. Kävin torstaina neuvolassa, sain kauheet nootit painonnoususta joka tosin oli ihan ansaittua (suklaata mussutettu ;).Nyt sitten otin itteäni niskasta ja ryhdistäydyn näiden syömisteni kanssa. Lisään kasviksia ja hedelmiä ja vähennän pikkuisen annoskokoja ja siirryn ihan oikeasti karkkipäivään enkä herkuttele viikolla kaiken maailman pullalla ja keksillä ja jätskillä. Onhan se totta että kun povataan isoa vauvaa muutenkin niin ei sitä tarvi vielä erikseen sokerilla kasvattaa. Verenpaine oli hyvä, mutta hemppa oli jo alle sadan..ihmekös tuo että väsyttää. Sisu majailee jo tosi alhaalla pää alaspäin ja sf-mitta laski sen ansiosta keskikäyrälle, oli 24cm.
Tänään sitten rupesi tuntumaan että saattaisi olla pissatulehdus. Vietin rattoisan pari tuntia päivystyksessä kirjaa lukien. Ei ollu pissatulehdusta, katsoi myös kohdunkaulan varmuudeksi ettei vihlaisut ole sieltä. No useita senttejä oli kuulemma käsin tunnustelemallakin kaulaa vielä, mutta aavistus jo pehmeä (silti kuulemma vielä selkeä napukka) ja ulkosuu antoi sormenkärjelle auki, sisäsuu ei. Sanoi että on ihan normaalia uudelleensynnyttäjälle tässä vaiheessa raskautta, mutta silti vähän huolettaa... jään vajaan neljän viikon päästä kahdeksi ja puoleksi viikoksi yksin kaksosten kanssa kun miehellä työreissu. Eli sit kun tulee takasin on muistaakseni jo 33+ viikolla ja sinne asti ois vauvan syytä pysyä masussa tai ollaan pulassa. No, toivottavasti lääkäri oli oikeassa.
Supistuksia tulee edelleen, välillä pari päivää hiljasempaa sitten taas pari kauheempaa päivää. Ja aika napakoita on jo.
Nyt on kuitenkin jo tehty hankintoja =) Sängyn tilasin honnyhallista, sitä odotellaan kohta saapuvaksi. Rattaat ostettiin lapsimessuilta, teutonian prestiget kovalla varioplus kopalla, ihana vihreä värinä. babybjörnin sitteri lähti kanssa mukaan beigen värisenä. Enää oikeestaan puuttuu hoitotaso pinnasängyn päälle, verhotanko sänkyyn, uusi itkuhälytin kun vanha on rämä ja kaikki pikkusälä. Hyvältä alkaa näyttään siis, vaikkei enää kaupoille pääsisi juoksemaankaan.
Ja jippii! Päivällä ollaan yli siitä raskauspäivästä kun kaksosista jouduin sairaalaan =) Iso henkinen etappi siis.
Sellasia tänne, hyvää palmusunnuntai-iltaa kaikille!
T:Ipsku kera Sisun 27+2 ja touhukaksikon kohta 2v 10kk
Olipas hurjaa kurkistaa tänä aamuna omaan masuun ja nähdä pieni potkiskelija silmästä silmään! Yllätyksiä oli jaossa oikein todella, sillä olemme olleet jostain syystä täysin tyttölinjalla, mutta kyllä siellä jalkovälissä oli ihan komeat killuttimet. ;) Lisäksi tulokas ei ollut mielestämme oikein kummankaan näköinen... No ehkäpä se alkaa ennen pitkää muistuttaa vanhempiaankin! Muutoin kaikki oli täysin kunnossa ja näytti normaalilta, Cacciatore arvioi pojan painoksi 680 g ja arveli syntymäpainon olevan lähempänä neljää kiloa, muttei kuitenkaan yli.
Viimeaikaisten lisääntyneiden supistelujen vuoksi tarkistettiin myös kohdunkaulan pituus joka sekin oli ihan normaali 5 cm. Eli voimme huokaista helpotuksesta! :)
Kiva että Kunpavauvallakin oli uusi positiivisempi mittaustulos!
Iloista pääsiäisen odotusta kaikille!
Kirsu 23+5
Mukava lukea, että olette aurinkoisin ajatuksin liikkeellä:)
Ipanapiina: tsemppiä ja jaksamista tenavien kanssa! Toivottavasti sulla on äiti/sisaruksia/ystäviä, jotka voi tulla auttamaan isompien lasten kanssa, etten joudu liiaksi rasittamaan itseäsi yksin ollessasi.
Kirsu73: mekin ollaan menossa huomenna Cacciatorelle 4D:hen! Saas nähdä pistänkö puntit tasan tytöllä vai kasvaako poikasaldo...:) Tosi vaikea sanoa mitään fiiliksiä sen suhteen.
Palaan siis huomenna uutisten kera. Aurinkoista päivänjatkoa!
bb, 22+5
...nyt tosin mahataudin takia. La/su-yönä aloin oksentamaan ja ripuloimaan ja sitä jatkui yli puolipäivää,lisäksi nousi kuume n. 38 asteeseen. Onneksi illalla pystyi jo hieman paremmin juomaan ja mustikkakeittokin pysyi sisällä. Tänään aamulla oli kuitenkin vielä niin heikko olo ja lämpöäkin vielä, joten soitin neuvolasta sairaslomaa pari päivää. Tänäänkään ei ole oikein ruoka maittanut, vaikka sisällä kyllä pysyisi. Söin kuitenkin pitkin hampain ruuan muun perheen kanssa ja pakko myöntää olon kohentuneen huomattavasti. Huomenna olis edessä hammaslääkäri ja takahampaan poisto. Saas nähdä kuinka kipeäksi suu tulee siitä operaatiosta. Hammaslääkäri suositteli koko päivän töistä poissaoloa, koska ei kuulemma voi hirvittävän tehokasta särkylääkettä määrätä eli panadolilla on pärjättävä.
Kunpavauvalla oli hyviä uutisia Norjasta ja Kirsu73:llakin oli mukava ultrakäynti. Koita Ipanapiina jaksella noinkin pienien kaksosten kanssa ja toivottavasti sinulla on apua tarjolla jos sitä kaipaat. Onneksi meidän kaksoset on jo ¿isoja¿ poikia ja eilenkin pyöräilivät kauppaan ostamaan einesruokaa ja lämmittivät sitä mikrossa virpomisreissunsa jälkeen. Meikäläinen makasi surkeana sängyn pohjalla ja isänsä oli pitkän päivän töissä, joten poikien on oli pärjättävä omillaan ja hyvinhän se sujui, palvelivat minuakin sänkyyn tuomalla juotavaa.
Käytin viime viikolla meidän nuoremman koiran eläinlääkärillä kohdunpoistoleikkauksessa ja olen tässä hämmästellyt kuinka hyvin eläimet toipuvat noinkin isoista operaatioista. Vertasin omia kokemuksiani sektiosta ja kohdunulkopuolisen raskauden aiheuttamaa munatorven repeämää ja sen jälkeistä leikkausta tuohon koiran juttuun, eikä voi kuin kadehtia. Tosin eihän tuo koira osaa valittaa ja saa myöskin kipulääkettä kuuden päivän ajan. Onhan se hiukan vaisumpi kuin normaalisti, mutta kyllä se silti on niin hyvin toipunut, että kateeksi käy. Vielä koiralla on ¿sairaslomaa¿ jäljellä, eikä se saa hypiä ja juosta metsässä. Tssä me kolme raihnasta sitten makoilemme, siis minä mahataudin jäljiltä, nuorempi koira leikkauksen jäljiltä ja vanha koira muuten vaan raihnaisena ja muu perhe mennä porskuttelee pitkin ja poikin harrastuksissaan.
-Masuasukkiko (taitaa olla jo rv 23)
Tervehdys pitkästä aikaa!
Tuossa menikin monta viikkoa aivan mainiosti ja olo oli pelottavan hyvä. No, viime viikolla tuli pudotus maanpinnalle: pissanäytteestä löytyi valkuaista ja meikäläisen verenpaineilla raskausmyrkytys tuli heti puheeksi. Lääkäri sanoi, että jos pari viikkoa päästään tästä eteenpäin niin tosi hyvä, jos neljä viikkoa niin erinomaista. Arvatkaapas pelästyinkö? Vappuvauva!
Tänään oli sitten kontrollinäytteen otto, josta ei löytynyt yhtään valkuaista! Jes! Kolikon kääntöpuoli on tosin se, että nyt pissassa oli sokeria ja ensi viikolla sokerirasitustesteihin.
Eli taitaa tulla meikäläiselle kesään mennessä labrat, terkkarit ja lekurit hyvinkin tutuiksi. :)
Nyt on sitten pienellä kiireellä hankittu jo sen verran vauvan tarvikkeita, että voi syntyä milloin vaan. Toivon kyllä, että viihtyisi vielä ainakin pari kk masussa.
Taru rv 26+2
Nopsaan tässä aamupalan ohessa ennen töihin menoa laitan pikakuulumisia täältä päin.
Eilen oli pitkästä aikaa neuvola joten jos hieman tietoja siitä:
Rv27+1
- Verenpaine 104/57 eli hyvä
- Pissa ok, paitsi keto oli kohollaan joka taas johtuu syömättömyydestä/juomattomuudesta mutta ei ole pysyvä tila.
- Hemppa 134, joka sekin oli nousussuunnassa vaikka rautaa en olekaan syönyt.
- Paino tippunut, -40g/vko
- sf-mitta 25
- Sykkeet ok ja liikkuva vauva muutenkin, tällähetkellä viistossa asennossa.
Ensi viikolla olisi sokerirasitus ja ajatus ei kiehdo pätkääkään, mutta mentävä se on.
Nyt pitänee jo kiiruhtaa, mutta palailen taas paremmalla ajalla (toivottavasti)
Weimari & Himpula 27+2
Eilen kävin siis 4D:ssä, johon jouduin lähtemään yksin, koska mieheni makasi oksennustaudin kourissa kotona. Sitä tuntuu olevan tosi paljon liikkeellä. Toivottavasti masuasukkikolla on jo parempi olo...
Mutta siis asiaan: poika tulossa meillekin:) Ehkä noin minuutin ultraamisen aloittamisen jälkeen lääkäri huudahti yhtäkkiä: pippeli!! Mulla meni hetken tajuta, mitä tämä oikein tarkoittaa, olin vähän aikaa hiljaa ja sanoin jotain tyyliin vau... Sinänsä typerä kommentti, koska ei meillä poika ollut sen enempää tilauksessa kuin tyttökään, mutta eipähän nyt muutakaan päähän pälkähtänyt sillä hetkellä.
Muutoin kaikki oli kaverilla kunnossa, tuntui melko ujolta kaverilta, sillä hän kaivautui koko ajan selkärankaani vasten eikä oikein halunnut näyttää kasvojaan. Muutama hyvä profiilikuva saatiin onneksi=D Lääkärikin kommentoi, että ei taida olla kovin fotogeeninen ihminen...
Kallista lystiähän tuo oli, mutta kuitenkin sen arvoista. Jotenkin vauva tuntuu nyt paljon konkreettisemmalta ja enemmän omalta persoonalta, kun tietää sukupuolen.
Aurinkoista päivänjatkoa kalseasta säästä huolimatta!
bb76, 23+1
Moikka Kaikille!
Mä olen nyt kanssa pari viikko saikulla. Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja supistusten takia kirjoitti saikkua. Onneksi supistukset eivät ole tehneet mitään kohdunsuulle. Se oli taas helpottavaa kuulla, kun siitä on ollut pieni pelko koko ajan. Mulla oli hemoglobiini laskenut ja pitää mennä ostaa rautaa. Töissä saikin sitten tosi kivan vastaanoton, kun kerroin saikusta. Pomo sanoi, etteikö ne voi kirjoittaa ennenaikaista äitiyslomaa. Mä sanoi, et eipä kirjoittanut eikä sellaista ehdottanut. Kyllähän tämä niille kalliiksi tulee kun en olekaan töissä, mutta minkäs mä tälle voin. Tuli vaan niin paha mieli tosta.... No saikun jälkeen mulla ei olekaan kuin 2vkoa töitä niin alkaa kesäloma, niin sen ajan yritän sitten olla siellä. On vaan kamalan tuskasta välillä istua siellä kun massu on ihan kovana...
Tämmöstä tänne...
t. joalin rv 27+1
Kaikilla edelleen aika hyvä tilanne. Kiva, että Kunpavauva sai paremman mitan tuolle kohdunkaulalle ja Taru pääsi säikähdyksellä. Ultra ja neuvolakuulumisia oli aikas paljon, onnea hyvistä näkymistä BB76 ja Kirsu73!
Kaksosmammoille kysymys; kun jäitte kotiin siis sairaslomalle niin maksoiko Kela mukisematta tuon sairaspäivärahan teille? Mä kävin tuossa jokin aika sitten kiikuttamassa nuo paperit Kelaan, kun siirtyisin sitten päivärahoille tämän kuun lopussa. Kelan hapankorppu kuitenkin ilmoitti heti, että tämä ei varmaan oikeuta saamaan tuota päivärahaa, pitäisi olla hieman pätevämmät syyt kuin kaksosraskaus tai selkäkipua¿!?!? Voi pa###ka, että mä kiukustuin ¿ ikinä tarvinnut mitään, kun en koskaan aikaisemmin ole sairastellut ja nyt kun ei tahdo vaarantaa vauvoja, saa palkaksi sen että pariin kuukauteen ei tule mistään rahaa? Nyt olen jo hieman rauhoittunut ja ajattelin, että parempi ottaa vaan iisisti¿Samaisena iltana sain soittaa meinaan jo miehelleni töihin, että pitää puhelimen lähettyvillä. Huolestuttavan paljon supistuksia tuli, meinasin jo soittaa NKL:lle että mitä kannattaa tehdä. Levossa tilanne rauhoittui, eikä nyt supistuksia ole tullut kuin pari hassua päivässä. Kotona ollessa tilanne on siis rauhoittunut huomattavasti.
Taidan taipua takaisin tuonne sohvalle lukemaan. Hassua, kun tällä viikolla ei ollu mitään kontrollia. Ensi viikolla taas poli ja seuraavalla neuvola. Pitäs koko ajan jotain pientä ohjelmaa, melko pitkäksi tämä aika meinaa käydä. Tekisi mieli koko ajan aloittaa jotain siivous tms. projektia, mutta ehtiihän sitä sitten kun ollaan jo reilusti turvallisilla viikoilla höösätä ¿kun vaan sinne päästäis!
Onni rv27+0
Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista ja hienoa, että Kunpavauvan tilanne vaan " parantunut" .
Taru, toivottavasti raskausmyrkytys ei kuitenkaan iskisi! Miten usein joudut käymään kontrolleissa? Muistahan lepäillä, vaikka niin varmasti muistatkin.
Joalinille myös jaksamista lepäilyyn. Ihan älytöntähän se olisi jäädä ennenaikaiselle äitiyslomalle, jos lääkäri kirjoittaa sairaslomaa. Onneksi sinulla ei tosiaan ole paljon töitä jäljellä...
Onni, minulle maksettiin kaikki mukisematta. Tosin Kelasta en tainnut saada kovinkaan kauan rahaa ja olin siinä vaiheessa jo sairaalassa makoilemassa...
Olin torstaina neuvolassa: Paino noussut nyt alle 300g/ vko (hyvä :))
verenpaine 110/68
sf-mitta 23 eli nyt keskikäyrällä ollaan
Sykkeet ok ja pää alaspäin nyt majaili. Kyselin neuvolantädillä, kun vauvan liikkeet tuntuvat aivan älytömän alhaalla, mutta kuulemma johtuu siitä, että uudestaan synnyttäjällä kohtu on jo valmiiksi pehmeämpi niin kaikki liikkeet joka suuntaan tuntuvat voimakkaasti ja kohtu myös myötäilee enemmän liikkeitä.
Mukavaa pyhänjatkoa kaikille
Peerit rv 26+2
Onni-79; Tuosta Kelan päivärahajutusta. Mulle aikoinaan Kela maksoi mukisematta supistelujen takia ja samalla mun kohdunkaula oli hiukan lyhentynyt ja suu sormelle auki, joten ainakin nämä riittivät silloin aikoinaan syyksi tai oikeastaan mä en kyllä muista minkä diagnoosin lääkäri oli kirjoittanut. Tuosta mun kaksosraskaudesta on tosiaan aikaa kulunut runsaasti ja taitaa Kelankin rahapussin nyörit olla nykyään tiukemmalla. Ihmettelen kyllä jos eivät suostu maksamaan jos kerran lääkäri kirjoittaa sairaslomaa ja työnantajalta rahaa ei enää saa. tuntuu jotenkin lääkärin arvostelukyvyn halventamiselta. Kannattaa tietenkin pyytää lääkäriä kirjoittamaan sellaiset paperit, että päivärahaa maksetaan.
Mulla oli tänään normaali neuvolakäynti ja Helmi-Orvokilla kaikki siltä osin kunnossa. Hemppa tosin on laskenut normaalista 150:sta 115:an. Rautta ei kuulemma vielä tarvitse pakosta syödä, mutta suositteli kuitenkin jos mulle ei verituotteet, pinaatti tai punainenliha oikein maistu. Pojat olivat mukana kun tarkoituksella sovimme ajan kouluajan ulkopuolelle. Heidän mielestään oli jännittävää seurata mitä kaikkea tutkittiin. Veritippaa sormenpäästä, verenpainemittarikin aiheutti kummastusta ja sitten olikin jo teknisten kysymysten vuoro kun sydänääniä kuunneltiin. Meinas täti olla ihmeissään kahden uteliaan pojankoltiaisen kuulusteluista. Vaavikin aloitti potkunyrkkeilyn heti kun pääsin siinä maatessa mainitsemaan, että pääsiäisen kaveri on ollut melko rauhallinen ja olen oikein joutunut odottelemaan liikkeitä. Painoakin on kertynyt viime kerrasta alle 200 g/viikko. Täti kuitenkin totesi painon nousun olleen vähäistä, Raskausaikana ei onneksi ole tullut kuin 3 kg lisäkiloja, mutta mulla tuo lähtöpaino oli liiankin korkea. Supisteluista ja niiden aiheuttamista muutoksista juttelimme ja hän ehdotti mulle akuuttiaikaa lääkärille, jotta asia tutkittaisiin ja se ei sitten enää vaivaisi mieltäni. Mä tosin sanoin harkitsevani yksityisellä käyntiä, koska tuo uusi lääkäri ei tosiaankaan ole mua vakuuttanut. Jätimme siis asian hautumaan ja mä lupasin soitella myöhemmin mihin ratkaisuun sitten päädyn. Joka tapauksessa seuraava käynti on lääkärikäynti neljän viikon päästä ja sitä ennen mun pitää käydä sokerirasituskokeessa. Taidan yrittää tilata tälle viikolle aikaa yksityiselle kun kerran vietän talvilomaani ja muut ovat töissä ja koulussa.
-Masuasukkiko (rv 24)
4d ultrasta tulen hymy huulilla. Tytön tyllerö on tulossa, niinkuin rakenneultrassa jo vähän niin arveltiin. Kaikki näytti olevan kunnossa ja painoarvioksi saatiin nyt 953g, syntymäpainoksi lääkäri arvioi 3,1kg. Sormet ja varpaat tallella, mutta edelleenkin valitettavasti isukin nenä :o)
Nyt sitten vihdoin voin oikeasti alkaa ostelemaan vaatteita ja tavaroita, mitään kun ei vielä oikeastaan ole. Ensi viikolla pitää käydä sokerirasituksessa, kun painoindeksini oli rajan yli. En usko, että siinä tulisi mitään kun vauva on nyt normaalipainossa ja omakin paino on pysynyt melko hyvin käyrällä. Ihmeellistä mielestäni on se, että minusta tuntuu, että syön nyt raskautettuna vähemmän kuin ennen! Eikä ole ollut edes mitään mielitekoja. Luulin, että minusta tulee aivan kauhea syöpöttelijä ja pallura raskauden myötä... onneksi ei (vaikka ehtiihän tässä vielä...).
Pääsiäisenä kävimme lomailemassa kotipuolessani ja kävin jopa hiihtämässä kaksi kertaa. Enemmänkin olisi tehnyt mieli hiihtää kuten aina perinteisesti pääsiäisen aurinkoisilla hangilla, mutta lantion luut ovat sen verran löysänä, että hiihto ei tuntunut siltä osin hyvältä.
Supistuksia minulla tulee joka päivä enemmän ja vähemmän, mutta ne ovat normaaleja lyhyitä ja kivuttomia. Neuvolalääkärin mukaan viikko sitten kohdunsuu oli normaali.
Kaikki on siis meillä ihanasti hyvin. Toivottelen mukavaa ja mutkatonta heinävauvojen odotusta teille muillekin. Hauskaa on lukea kaikkien juttuja, vaikka en niitä kommentoikaan ja itse harvoin ilmoittelen omasta navastani. Sitä kyselisin, oletteko ottaneet vakuutusta syntymättömälle lapselle? Eihän siinä pitäisi olla ongelmaa vaikka on ICSI vauva?
Terkuin,
Oikku ja typy rv 27+2
Oikku72; Onnea tytöntylleröstä! Noista vakuutuksista. Meillä nämä tuplat ovat myös ICSI-vauvoja ja otettiin heille molemmille nuo vakuutukset, eikä siinä mitään mutkia ollut matkassa. Hyväksyivät hakemukset nopeasti ja laskukin on jo maksettu.
Masuasukkiko; Ihanaa kun nuo teidän pojat pääsivät mukaan neuvolaan, veikkaisin että siitä käynnistä on riittänyt juttua? Varaa itsellesi se aika yksityiseltä, ei sitten vaivaa mieltäsi enää.
Joalin; mikä tilanne sulla on tällä hetkellä? Kotona vai töissä?
Niin ja Masusikille ja Peeritille kiitokset vastauksista. Mä olen käynyt koko ajan tuolla Kelan sivuilla kattomassa, ovatko ottaneet jo tuon mun sairaspäivärahan käsittelyyn. Eiköhän se kohta selviä mitä päättävät?
Mä kävin tuolla kontrollissa äityispolilla ja pelkäsin ihan hirveesti, että jos kohdunkaula on lyhentynyt mutta onneksi turhaan, sitä oli vielä 5cm jäljellä ja paikat kiinni. Mutta kun yksi huoli vähenee, niin toinen tulee tilalle. Vauvat ovat kasvaneet hurjasti, mutta heille on tullut kokoeroa. A-vauva 1,2kg ja B-vauva 1,4kg. Tästä syystä siis erityisseurantaan ja ensi viikolla taas kontrolli, toivottavasti koko ero on vain mittavirhe, eikä tuosta ainakaan kovasti suurene.
Onni rv 28+1
No niin nyt tuli käytyä sitten oikein professorilla tutkittavana. Kävin Tampereella Pertti Kirkisellä tarkistuttamassa tilanteen ja kaikki näytti hänen mielestään olevan ok ja supistelut eivät ole saaneet mitään muutoksia aikaan. Kohdunkaulaa oli normaali 4 cm ja suu kiinni tiukasti. Istukka on takana alhaalla, 1,5 cm kohdunsuusta eli riittävästi. Rv mulla on nyt 24+3 ja sikiön koko vastasi viikkoa 25 paitsi pään läpimitta vastasi viikkoa 21, kuitenkin päänympärysmitta vastasi viikkoa 25. Sanoi, että olisi hyvä seurata tuota ohimomittaa 1,5 kuukauden päästä. Todennäköisesti kohdun alaosan seinämät ovat muokanneet päänmuotoa ja kokoero kuitenkin mahtuu normaaliin vaihteluväliin. Jos pää olisi kokonaisuudessaan huomattavasti pienempi kuin muu vartalo, niin viittaisi kehityshäiriöön, joka kuulemma olisi ultrassa näkynyt muutenkin esim. selkäydinkanavassa muutoksia. Ei kuulemma aihetta huoleen. ¿Setä¿ ei olllut mistään puheliaimmasta päästä, mutta asiallinen ja selitti kaikki asiat mulle perusteellisesti. Supisteluita käski kuitenkin seurailemaan ja jos ovat kovin kivuliaita ja jokapäiväisiä, niin suositteli hakemaan neuvolasta sairaslomaa.
Nyt on oikein huojentunut mieli ja taidankin jatkaa vaatehuoneen siivoamista. Kävin muuten ostamassa pikkuneidille hiukan vaatteita, kun alkuviikosta tein inventaariota poikien vanhoille vaatteille ja totesin niiden olevan käyttökelpoisia joskin poikamaisia. On se vaan mukavaa ostaa jotakin tyttömäistä uudelle tulokkaalle kahden pojan jälkeen.
Tuosta vakuutusasiasta vielä. Me kans haettiin syntymättömänlapsenvakuutusta Turvasta, kun siellä olisi ollut kohtuu hintainen, mutta emme sitä saaneet koska mun painoindeksi meni 0,5 yli heidän rajansa. Lähivakuutuksella on kuulemma korkeampi painoindeksiraja kuin monella muulla yhtiöllä, joten taidan soitella sinne ja kysäistä onnistuisko heiltä ja mihin hintaan. EI ainakaan tuo IVF olisi ollut esteenä vakuutukselle.
Aurinkoista huhtikuuta kaikille. Teidän kuulumisia on aina mukava lukea.
-Masuasukkiko (rv 24+3)
Täällä on vietetty hiljaiseloa - oma vointi on kohtalainen, mutta lähipiirissa vakava sairastuminen ei ole innostanut aktiivisuuteen. En tiedä oliko treffejä eilen Engelissä - jos oli - pahoittelen, etten tullut paikalle...
Oma vointi on melko hyvä, mutta selkä vihoittelee aika pahasti ja supistuksia tulee säännöllisesti. Jonkinlaista menkkamaista jomotustakin on ollut viime päivinä, mutta ajattelin kuitenkin odottaa 1½ viikkoa seuraavaan lääkäriin, mikäli tilanne ei tästä pahene...
Me laitetaan varmaankin vakuutushakemus menemään ensi viikolla. Kaavakkeessa ei kyllä kysytty IVF:stä tai muista hoidoista mitään, eikä se myöskään omassa neuvolakortissa mistään tule esille. En tullut edes ajatelleeksi, että siitä tarvitsisi mainita - raskauttahan seurataan periaatteessa ihan normiraskauden kaltaisesti...
Mulla on myös edessä tuo pahamaineinen sokerirasitus, kun en ihan langanlaiha ole... Onneksi raskauden aikana ei kiloja ole vielä tullut yhtään, vaikka syömisiäni en ole juurikaan miettinyt. Hieman pelottaa tuo rasitus, sillä osallistuin erääseen NKL:n tutkimukseen jossa myös otettiin paastoarvo ja se oli yhden kymmenyksen koholla - tosin olin silloin edellisenä iltana mässäillyt suklaalla, kun en muistanut koko tutkimusta. Toivottavasti rasituksessa kuitenkin arvot kohdallaan...
Tällä kertaa omanapainen viesti mutta jaksamisia haluan toivottaa kaikille meille heinäkuisille!
Terkuin,
Ragazzina rv25+2
... Tosiaan on pinossa ollut aika hiljaista viime aikoina. Jospa nyt kaikki alkavat selvitä pääsiäisestä jne.
Onni oli ainakin kaipaillut ja mukava kuulla, että siellä kaikki on ok ja vauvat ovat noinkin hyvän kokoisia, kun niitä kerran on kaksikin tulossa. Mä olen saikulla; ollut tämän viikkoa ja vielä ensi viikko jäljellä. Mä olen ollut flunssassa, mistä syystä supistukset eivät ainakaan ole vaivanneet, koska olen vain maannut. Tänä aamuna oli vihdoin hyvä olo kun heräsin, tosin paha yskä edelleen ja nuhaa.
Vakuutuksista niin me otettiin Tapiolasta ja siellä ainakin vakuutus pitää ottaa viimeistään 3kk ennen laskettua-aikaa, että esim meillä tämä aika on mennyt nyt jo umpeen. Tämä vakuutus on voimassa niin kauan kun lapsi täyttää 20vee, mikä on musta hyvä ja mulle on tärkeetä myös se, että voin viedä sairaan lapseni yksityiselle lastenlääkärille ilman, että joudun istumaan tunti kaupalla terveyskeskuksen päivystyksessä. Tietty jos tulee korvatulehduskierre, niin onhan se hyvä että ne lääkkeetkin korvataan jne jne.
Mä ainakin olin tyystin unohtanut koko tapaamisen, tosin kunto ei olisi antanut myöden tulla, mutta olikohan siellä eilen ketää?
t. Joalin rv 28+3
Ihan mukavaa kuiitenkin, kun kaikki käyvät ajoittain kuulumisiaan kertomassa. Olisiko monella menossa raskauden suhteen vähän helpompi vaihe, alun pelot eivät ole niin vahvasti mielessä ja lopun vaivat eivät ole iskeneet täysillä päälle. Ajattelin josko siitä johtuisi pinon hiljeneminen...
Hienoa Masuasukki, että sait nyt varmempaa tietoa ja kaiken pitäisi olla ok!
Ragazzinalle jaksuja läheisen sairastumisen kanssa ja paljon voimia lähetän!
Tulehan Onni kertomaan, mitä seurantaultrassa selviää. Se on hienoa, että Suomessa kaksosraskauksia seurataan tarkasti, toivotaan kuitenkin, että olisi ihan mittavirhe. Kyllähän niitäkin paljon tapahtuu, vaikka lääkäri olisi kuinka tarkaa ja hyvä tahansa...
Onhan Kumpavauvalla vielä kaikki hyvin? Ja kaikilla muilla tietenkin myös!
Kaksosia odottaessa eilen olisi ollut se päivä jolloin jouduin sairaalaan vuodelepoon. Se on mielessäni kummitellut jonkinlaisena etappina ja nyt vaikuttaisi ainakin kaikki olevan ok. Tiistaina on neuvolalääkäri. Minun ensimmäinen tämän raskauden aikana... Siellä näen vaaven ultralla ja varmaan tutkitaan kohdunkaulan tilanne. Hyvä niin, vähän jo kärsimättömänä odottelen. Kuulen ehkä sitten lääkärin mielipiteen töihin menon suhteen. Minullahan olisi viikon työrupeama parin viikon päästä edessä ja aikas fyysisesti, miksei henkisestikin, raskas työ.
Lapset, kun herää päikkäreiltä, täytyy kyllä lähteä taas ulos. Aivan mahtava ilma ja huomenna myös. Sitten vissiin taas viilenee :(
Mukavaa aurinkoista päivää kaikille :)'
Peerit rv 27+2
Hei odottajasisaret,
Minä olen ollut hiljaisempi ihan vain huonompien nettiyhteyksien takia. Kun en enää ole ollut päivittäin töissä, ei ole tullut sillä tavalla loggauduttua tänne. Minulla on kuitenkin kaikki oikein hyvin, mutta jännitän huomista painonmittausta. Huomenna on muistaakseni raskausviikko 28 ja painoa on saattanut tulla vaikka 12 kiloa, koska viime viikon mittauksessa sitä oli tullut 11,3. Eiköhän tuo ole kuitenkin ihan haarukassa? Pelkään vain, että muutun loppua kohden sellaiseksi norsuksi, etten pysty enää kävelemään ja liikkumaan. Minulla kaikki maha kasvaa eteen, kun lantiottomuuteni takia maha (eli A-vauva) ei pääse laskeutumaan. Olen aikamoinen puskutraktori jo nyt.
Kremppana on ollut vain närästys (jota ei yksösraskaudessa juuri ollut ollenkaan), mutta onneksi siihen löytyy vaikka mitä troppia. Ajoittainen ummetuskin lähti pois vaihtamalla rautalääke retaferiksi. Nyt vuorottelen obsidania ja retaferia.
Minusta tässä pinossa on minun kannaltani ihanaa se, että täällä on ennestään kaksosten äitejä. Jos meillä on enää synnytysten jälkeen aikaa nettailla, niin varmaan silloin minä ainakin tulen tarvitsemaan vertaistukea. Olen jo hieman monikkopalstaa silmäillyt ja välillä hirvittää kertomukset kaksosarjesta. Kiva on myös seurata Onnin kaksosraskautta, kun melkein samassa aikataulussa ollaan ja molemmilla tyttö ja poika tulossa.
Terveiset täältä lännestä - ihana kevät ja ihana odotus, eikös vaan?
kunpavauva
Unelma & Lempi (tai nythän ne on Unto ja Lempi)
Kunpavauva; Olit lueskellut ¿kauhukertomuksia¿ kaksosten kanssa elämisestä. Meillä tämä kaksosten kanssa eläminen ei ainakaan mitään kamalaa ole ollut, tosin meillä on apuna ollut isovanhemmat ja toisen pojan kummit. Vauva-aikana ¿opetimme¿ pojat samaan syömisnukkumisrytmiin, eli kun toinen oli herännyt syömään niin viimeistään kun tissittely loppui ekalta niin toinen herätettiin syömään ja samaan aikaan taas laitoimme nukkumaan. Toisten mielestä tämä kuulostaa julmalta, mutta nopeasti rytmi asettautui samanaikaiseksi eli imetin molempia poikia yhtäaikaa. Tämä tosin vaati hieman kekseliäisyyttä, jotta sain molemmat pojat soviteltua tisseille tyynyjen avulla. Neuvolasta olivat myös hyvin myötämielisiä meidän poikien syömään herättämisille ja muille jutuille, koska myös heidän mielestää vanhempien jaksaminen oli tärkeätä. Sitten kun siiryimme kiinteisiin soseisiin, niin lapset syötettiin samalla lusikalla samalta lautaselta periaatteella jokatoinen lusikallinen toiselle ja joka toinen toiselle pojalle. Tämä oli nopein keino mitä keksimme, ettei jompi kumpi kerinnyt huutamaan seuraavaa lusikallista kurkkusuorana. Hyvin tuon vauva-ajankin selvisin poikien kanssa, vaikka heidän isänsä teki kolmivuorotyötä myös viikonloppuisin. Kävimme muskarissa ja vauvauinnissa. Muskarissa selvisin yksinkin ja ohjaaja otti usein toisen pojan malliksi muille. Vauvauinnissa sitten kummitäti oli apuna jos isä oli töissä.
Pojista on aina ollut seuraa toisilleen. Vauva-aikana naureskelivat toisilleen ja pitivät vierekkäisissä sängyissä omaa kivaa ilman näköyhteyttäkin, toisin sanoen huhuilivat toisilleen ja kikattelivat niin paljon, etten itse saanut yösyötön jälkeen nukahdettua ja pojat siirrettiinkin kahden kuukauden ikäisinä viereiseen huoneeseen. Koskaan meillä ei ole kuultu sanontaa ¿äiti, mulla ei ole ketään kaveria tai mitään tekemistä¿. Lisäksi pojat ovat pienestä asti leikkineet omassa huoneessaan keskenään, eikä vanhempien tarvinnut aina olla leikittämässä, vaan pystyi hyvin myös tekemään kotiaskareita. lisäksi erittäin hyvä puoli oli, kun tottuivat pienestä asti jakamaan lelunsa ja lainaamaan veljelleen.
On kai sitä pakko kertoa jotakin negatiivistakin. Siis tuo jatkuva riitely ja nahistelu on toisinaan liian rasittavaa, tosin loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Pienempänä käyttivät hampaitaan puremalla toista ja nyt isompana lähinnä huutamista ja toisen väkisin ärsyttämistä, tosin joskus myös lyödään oikein kunnolla. Tätä kuitenkin taitaa esiintyä kaiken ikäisillä sisaruksilla.
Toinen ikävämpi puoli on jos lapset sairastelevat paljon. Yleensä vaan tuo äidin syli on ainoa paikka joka kelpaa ja siitä käydään vieläkin kilpailua. Lisäksi pienenä kaikki sairaudet flunssasta vesirokkoon tulevat peräkkäin. Tietenkin sairaanlapsen hoitamisesta sai kahdeksan päivää , neljä päivää/muksu,palkallista lomaa, jona aikana lapset yleensä tervehtyivät riittävästi.
Olemme pukeneet pojat heti vauvasta asti erilaisiin vaatteisiin, heillä oli ns. koodivärit, toisella sinertäviä ja toisella vihertäviä. Oli helpompi myös vieraille ihmisille kun emme sekoittaneet värejä poikien kesken, vaan kaikki ovat aina heti ensinäkemältä tietäneet kumpi on kumpi poika. Tämä tuntuu olevan pojille tärkeätä eli ettei heitä aina sekoiteta velipoikaan. Vieläkin pojat käyvät kaapeillaan keskustelua kumpi pusero tai kalsarit kuuluvat kumman kaappiin, kun laittavat korista puhtaita vaatteita kaappeihinsa. Toisen vaatteistakaan eivät suostu hätätilanteessa lainaamaan kuin kalsareita tai sukkia, mutta kaikki päällepäin näkyvä vaatetus pitäisi olla omaa ja muiden tunnistettavissa. Lisäksi pikkupoikina tein molemmille omat täytekakut, mutta nyt olemme parina vuotena sopineet yhteisestä kakusta, josta molemmat puhaltavat omat kynttilänsä periaatteella ¿poika A¿ puhaltaa ensin ja sitten kynttilät sytytetään uudestaan ja tasan kahden minuutin kuluttua (tämä on syntymäaikojen ero) ¿poika B¿ puhaltaa omansa ja molemmat saavat toki omat lahjansa ja omat onnittelulaulunsa. Meidän suvuissa ei yleensä ole nimipäiviä vietelty, mutta meillä on lasten takia tehty poikkeukset. Tällöin molemmat ovat saaneet omat juhlapäivänsä, tosin pienemmässä mittakaavassa.
Tulipas kirjoiteltua pitkästi. Lopuksi vielä voisin sanoa, ettei mulle olisi nytkään ollut mikään huonoasia jos olisi siirretty kaksi alkiota ja kaksoset olisi tulossa. Ajattelimme kuitenkin ¿kokeilla¿ minkälaista on elää yhden vauvan kanssa ja rahallinenkin puoli kävi mielessä esim. normaali henkilöauto ei olisi enää riittänyt.
Toivottelen onnellista kaksosaikaa ja on todella mukava lukea teidän raskausajastanne ja samalla muistella omaa.
Nyt hieman omaa napaa. Mä viettelen viimeistä talvilomapäivääni flunssan kourissa, joka alkoi lauantaina. Hiukan harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään ja ulkonakin on ollut niin hienot kelit. Lisäksi aamulla soitin eläinlääkärille aikaa vanhemman koiran lopetukselle ensi viikolla. Oli raskas puhelu soitettavaksi ja tippa tulee silmään heti kun sitä ajattelen. Pakko tuo asia on kuitenkin hoitaa pois päiväjärjetyksestä, kun sen jo viimesyksynä sovimme mieheni kanssa. Koira alkaa oleen jo vanha ja raihnainen ja kuitenkin on kyse metsästyskoirasta. Isäntä ei halua nähdä rakkaan metsästyskaverinsa kärsivän vaan haluaa päästää sen paremmille metsästysmaille. Nyt kyllä alkaa itkettämään niin, etten näe kunnolla kirjoittaa, joten lopettelen vihdoinkin tämän kilometrikirjoitelman.
-Masuasukkiko
...voitaisiinko, kun meitä on näin paljon, kerätä taas pieni esittelykierros yhteen kokoelmaviestiin, niin osaisi paremmin plaseerata ihmiset geografiselle ja lapsettomuuskartalle. Tyyliin:
KUNPAVAUVA, 27 v. (ja mies 35 v.), anovulatorinen pco ja huonot siittiöt, entuudestaan yksi poika (synt. 06/05) munasarjaleikkauksen tuloksena, raskaana ekan IVF:n ekasta tuoresiirrosta. Hoitopaikkana Diacor, jonka pakkasessa vielä 14 tyyppiä, mikäli suurperhekuume joskus iskee. Asuinpaikka: Helsinki/Norja.
Eli leikatkaa tuota viestiin ja lisätkää omanne, niin meillä on lopuksi pitkä lista meidän esittelyjä. Saa kirjoittaa muutakin siihen esittelyyn, mutta minä nyt tein tuollaisen mielikuvituksettoman.