Joillekin on tosi vaikeaa valita itselleen sopiva kumppani

Parin valinnassa tärkeintä on se, että ei ole tylsää. Toisen kanssa pitää olla aidosti hauskaa. Pitää saada nauraa. Seuran pitää olla sellaista, että sen kanssa viihtyisi missä vaan.

Kaikki muu tulee tämän jälkeen, koska ilman tätä, ennemmin tai myöhemmin alkaa aivan varmasti kyllästyttää ja pahasti.

Joillakin on oikeasti valintatilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Pariutuminenhan tapahtuu sen myötä, kehen tunnetaan vetoa, ja tähän ei todennäköisesti pysty vaikuttamaan. 

Kyllä pystyy vaikuttamaan. Pikkuhiljaa alkaa syttyä siitä, että kumppani on kunnollinen ja tasainen.

 

Ei, jos se ei ole hauska. Pitkäpiimäiseen ihmiseen ei syty, vaikka hakkaisi päätä seinään miten pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehenä pystyy edes valitsemaan, kun ei tahdo löytää kumppania sitten ollenkaan? Jos joku valitsee, niin se on nainen. Ja hän on täysin vastuussa jos valkkaa väärin.

 

Valtaosalla miehistä on kyllä valinnanvaraa.

Ihan jokaisella on valinnanvaraa, koska kenenkään ei pidä tyytyä / kelpuuttaa sitä ainoaa kiinnostunutta jos se ei tunnu itselle oikeanlaiselta kumppanilta. Sinkkuus voittaa tuollaisen suhteen ihan kuus-nolla.

Monelle ei ole tarjolla kuin yksi ainut mahdollisuus elämän aikana. Jos siitä kieltäytyy, niin se tarkoittaa samalla mm. lapsettomaksi jäämistä ja sitä, että vanhana on täysin yksin.

Älä nyt viitsi. Tuo tilanne on edessä vain, jos sen ensimmäisen mönkään menevän suhteen jälkeen katkeroituu, eikä yritä enää uudelleen ikinä. Itsestä se on kiinni. Kaikenlaiset friikitkin pariutuu. Pitää vaan löytää kaltaistaan seuraa.

Valitsen aina poikkeuksellisen älykkäitä ja kimurantteja miehiä. Siis ihan teinistä asti. Turvallisuus, eli kumppanuuden tasavertaisuus ON kriteeri, mutta noilla kahdella edellisellä mainitsemallani ominaisuudella saa yleensä kaupan päälle jotain luonnevian tynkää.

Voin olla yksinkin, hyvin olen viihtynyt. Mutta kai jokainen haluaa sellaisen kumppanin josta viehättyy? Omalla kohdallani se arpa nyt ei vain osu kehenkään perässä vedettävään.

Vedän puoleeni tietyn tyyppisiä ihmisiä. Tämä koskee myös vastakkaista sukupuolta. 

Jokaisella on olemassa oma hahmogalleria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehenä pystyy edes valitsemaan, kun ei tahdo löytää kumppania sitten ollenkaan? Jos joku valitsee, niin se on nainen. Ja hän on täysin vastuussa jos valkkaa väärin.

 

Valtaosalla miehistä on kyllä valinnanvaraa.

Ihan jokaisella on valinnanvaraa, koska kenenkään ei pidä tyytyä / kelpuuttaa sitä ainoaa kiinnostunutta jos se ei tunnu itselle oikeanlaiselta kumppanilta. Sinkkuus voittaa tuollaisen suhteen ihan kuus-nolla.

Monelle ei ole tarjolla kuin yksi ainut mahdollisuus elämän aikana. Jos siitä kieltäytyy, niin se tarkoittaa samalla mm. lapsettomaksi jäämistä ja sitä, että vanhana on täysin yksin.

Nyt alkoi pelottaa.... Tarkoitan, että jos minä joskus vielä kohtaan ja löydän naisen, jonka kanssa saattaisimme yhdessä edetä parisuhteeseen, niin en minä ole ajatellut hänen vuoksi luopua muista läheisitä ihmissuhteistani. En naisista En miehitsä.

Eli jos nainen laittaisi minut valitsemaan joko hän on minun kanssani parisuhteessa ja minun tulee luopua kaikista läheistä ystävyys ja kaveruus suhteista naisten (ja tai miesten) kassa ja ellen tähän suostusi, niin hän ei ollsi valmis jatkamaan ja olemaan parisuhteessa kanssani.

Minun ei tairvitsisi harkita tai puntaroida tuhannesosa sekuntiakaan kumman valitsisin. - Jatkaisin sinkkuna.  Oilsi liian iso epäluottamuksen osoitus jollei kumppani pysty hyväksymään toisen ystäviä ja kavereita; tai ei pysty luottamaan ja uskomaan, että osaa käyttäytyä heidän kanssa fiksusti. Totta kai tärkeysjärjestys on säilytettävä ja se miten asiat priorisoi. 

Lapsia voi toivoa ja parhaimmassa tapauksessa moni lapsia toivonut ja halunnut voi elää unelmansa todeksi.Ttähän sanosin, kuietnkin että aina näin ei tapahdu kun luonto, kohtalo mikä lie voi päättää toisin. Ja toiseksi jos esimerkiksi minä saisin toivomani ja haluamani lapsen, niin en osaa ajatella, että hänen (lapseni) tehtävänsä olsi varmistaa, ettei minusta (tai hänen äiditään) tule yksinäistä .

Lapsella on oma elämä elättävänään ja totta kai toivoisin, että onnistuisin luomaan ja ylläpitämään hänen kanssaan hyvät ja välittävät vastavuorosiet välit mutta ajatsu siitä, että lapsien saannin jälkeen jotenkin automaattsiesti vain koska on lapsen biologinen vanhempi, jonka vuoksi vanhempi ei voisi olla/ kokea isensä yksinäsieksi tai tulla (/ ajautua) yksinäiseksi on minusta kestämätön,    

  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehenä pystyy edes valitsemaan, kun ei tahdo löytää kumppania sitten ollenkaan? Jos joku valitsee, niin se on nainen. Ja hän on täysin vastuussa jos valkkaa väärin.

 

Valtaosalla miehistä on kyllä valinnanvaraa.

Ihan jokaisella on valinnanvaraa, koska kenenkään ei pidä tyytyä / kelpuuttaa sitä ainoaa kiinnostunutta jos se ei tunnu itselle oikeanlaiselta kumppanilta. Sinkkuus voittaa tuollaisen suhteen ihan kuus-nolla.

Monelle ei ole tarjolla kuin yksi ainut mahdollisuus elämän aikana. Jos siitä kieltäytyy, niin se tarkoittaa samalla mm. lapsettomaksi jäämistä ja sitä, että vanhana on täysin yksin.

Nyt alkoi pelottaa.... Tarkoitan, että jos minä jo

Lapsia voi toivoa ja parhaimmassa tapauksessa moni lapsia toivonut ja halunnut voi elää unelmansa todeksi.Ttähän sanosin, kuietnkin että aina näin ei tapahdu kun luonto, kohtalo mikä lie voi päättää toisin. Ja toiseksi jos esimerkiksi minä saisin toivomani ja haluamani lapsen, niin en osaa ajatella, että hänen (lapseni) tehtävänsä olsi varmistaa, ettei minusta (tai hänen äiditään) tule yksinäistä .

Lapsella on oma elämä elättävänään ja totta kai toivoisin, että onnistuisin luomaan ja ylläpitämään hänen kanssaan hyvät ja välittävät vastavuorosiet välit mutta ajatsu siitä, että lapsien saannin jälkeen jotenkin automaattsiesti vain koska on lapsen biologinen vanhempi, jonka vuoksi vanhempi ei voisi olla/ kokea isensä yksinäsieksi tai tulla (/ ajautua) yksinäiseksi on minusta kestämätön,    

Lasten saaminen ei enää ole ihmisille sellainen perusasia kuin mitä se oli ennen vanhaan. Nykyisin se on yksi harrastus muiden joukossa jonka eteen ei normaalisti olla valmiita tekemään kovin isoja uhrauksia.

Lasten saaminen ei enää ole ihmisille sellainen perusasia kuin mitä se oli ennen vanhaan. Nykyisin se on yksi harrastus muiden joukossa jonka eteen ei normaalisti olla valmiita tekemään kovin isoja uhrauksia.

Normaalisi tekemään kovin isoja uhrauksia??? - Mitäköhän tuo tarkoitti? Totta tietysti on, että luojan kiitos siitä vaiheesta on kai päästy, että kaikkine tulisi saada lapsia, vaan on moraalisesti ihan yhtä hyväksyttyä elää ja olla sinkkuna tai parisuhteessa ilman lapsia. - Vaikka molempia tapoja elää ja olla tietysti tällä palstalla aina joku jaksaa paheksua tai pitää huonompana. Mutta tällainen asenne kyllä kertoo enempi näin ajattelevan omasta typeryydesät.  

Mitä jos ei terapiakaan auta siihen että viehättyy vain sellaisista jotka on ensin kivoja, mutta lopulta bashkoo autosta tuulilasit sorkkaraudalla?

"Tunnetteko henkilöitä, jotka toistuvasti valitsevat itselleen huonoja/sopimattomia kumppaneita? "

Tunnen: minä :-/

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei terapiakaan auta siihen että viehättyy vain sellaisista jotka on ensin kivoja, mutta lopulta bashkoo autosta tuulilasit sorkkaraudalla?

Oisko mahdoton ajatus elää sinkkuna? - Itse olen aina ollut, enkä ole edes mitenkään erityisen introvertti, enkä eksovertti vaan jotain näiden ääripäiden väliltä, niin kuin kai useimmat meistä Mutta sen sijaan omaan -niin en tiedä minkä, että juuri oma kohtaloni on ja on ollut elää sinkkuna. Luoja kiitos olen päässyt siitä vaiheesat, jos sellaista edes koskaan on ollutkaan, että olsin olut valmis melkein kenen tahansa kanssa parisuhteeseen, jos joku olsi osoittanut, että hän haluaisi sitä kanssani. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalisi tekemään kovin isoja uhrauksia??? - Mitäköhän tuo tarkoitti? Totta tietysti on, että luojan kiitos siitä vaiheesta on kai päästy, että kaikkine tulisi saada lapsia, vaan on moraalisesti ihan yhtä hyväksyttyä elää ja olla sinkkuna tai parisuhteessa ilman lapsia. - Vaikka molempia tapoja elää ja olla tietysti tällä palstalla aina joku jaksaa paheksua tai pitää huonompana. Mutta tällainen asenne kyllä kertoo enempi näin ajattelevan omasta typeryydesät.  

Jos joku kansa omaksuu sen asenteen, että lapsia tekevät vain ne jotka ovat siihen erityisen soveliaita (ja mahdollisia vähemmän soveliaita vanhempia pommitetaan lasuilla) niin syntyvyys jää kovin alas. Se taas tarkoittaa kyseisen kansan häviämistä täältä maapallolta.

Miksi sysätä onasta vastuusta kaikille muille? Jos ei kykene parisuhteeseen,ehkä parempi olisi olla yksin

Miksi ymppäät kaikkiin aloituksiisi sanan TOKI?

Kumppani on sopiva jos sillä on pillu

Enpä ole päässyt kumppania kertaakaan valitsemaan.

Sen kyllä huomaan, että ihastun tietyntyyppisiin naisiin joiden kanssa on mukavaa keskustella, mutta he eivät vastaavasti ole minusta kiinnostuneita parisuhdemielessä.

Pitäisiköhän minun siis alkaa lähestymään naisia ihan puhtaasti ulkonäön perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehenä pystyy edes valitsemaan, kun ei tahdo löytää kumppania sitten ollenkaan? Jos joku valitsee, niin se on nainen. Ja hän on täysin vastuussa jos valkkaa väärin.

Melkoinen mieslapsi-näkökulma, että jos joku erehtyy vihdoin ottamaan itselleen, niin on vastuussa siitä, että mies on niin paska. 

Mieslapsi 😂😂😂😂 HÄN ON NAINEN, LIIAN VAIKEAA YMMÄRTÄÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten miehenä pystyy edes valitsemaan, kun ei tahdo löytää kumppania sitten ollenkaan? Jos joku valitsee, niin se on nainen. Ja hän on täysin vastuussa jos valkkaa väärin.

Voisiko olla, ettei kumppania meinaa löytyä, koska hänen pitää olla täysin vastuussa sinusta? 

Mistä moinen oletus? En itse näe tuollaista väitettävän, vaikken alkuperäistä kommenttia ostakaan.

Kyllähän se voi olla ihan hyödyllistä pohtia omaa makuaan. Itse en ole tottunut saamaan rakkautta tai läheisyyttä, joten olen ollut passiivisten itse pokaamieni vässyköiden kanssa ja sitten ihmetellyt, miksi suhteessa teen kaikki aloitteet.