Lue keskustelun säännöt.
Ääh kun vauva-arki on rasittavaa! Vauva 4 viikkoa!
15.08.2011 |
Olen edelleen ihan poikki!
Vauva haluaa 3-4 tunnin välein maitoa ja annan pullosta, en jaksanut imetystä.
Sitten puklailee ja itkee ja sitten se nukkuu.
Voi vitsit olen iloinen kun mies tulee töistä, menen nukkumaan 5-6 tunniksi ja mies hoitaa vauvaa ja menee sen kanssa ulos! Minä en jaksa päivällä mennä edes oven ulkopuolelle, ollaan vaan kotona vauvan kanssa. En pode tuosta huonoa omaa tuntoa kun mies vie vauvan kuitenkin ulos töiden jälkeen-.
Kenellä on yhtä raskasta? Milloin tää helpottaa?
Kommentit (57)
Mitä oikeen odotit?
Oisit hommannu baby born-nuken.
Sääliks käy miestäsi ja lastasi :(
Hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä kuvittelit vauva-arjen olevan?
Lapsesi kuulostaa täysin normaalilta vastasyntyneeltä vauvalta, jopa helpolta sellaiselta. Jotkut haluaa ruokaa jopa tunnin tai kahden välein.
Sinulla ei ole vielä raskasta ollutkaan.
Näkee selvästi ettet vielä ole valmis äidiksi. Ilmeisesti kiintymyssuhteessa on jotain häikkää. Tuossa vaiheessa ei kukaan vielä lapsesta valita. Hylkäsit vauvasi kun et edes imetä - sinä et jaksanut.
Jo taas sontaa kirjoitellaan. Että kiintymyysuhteessa ihan vikaa... Kuule, jos on esikoinen kyseessä eikä välttämättä ole aikaisemmin paljoa ollut lasten kanssa, tai ainakaan vauvojen kanssa, tekemisissä, niin mitäpä sitä osaa odottaa. Vaikka ei ruusunpunaisissa kuvitelmissakaan olisi etukäteen elänyt, niin kyllä se esikoisen kanssa voi tuntua hyvinkin rankalta se alku. Vaikka olisikin kyseessä ihan normaali vauva.
Alku on aina ollut rankinta noiden vauvojen kanssa. Ja minulla on niitä ollut kolme. Mutta ehdottomasti rankinta se oli nimenomaan esikoisen kanssa koska kaikki oli uutta vauvahoidosta alkaen. Ja vähäisintä osaa ei asiassa näyttele vielä hormoonit, jotka jyllää alussa synnytyksen jälkeen. Saatika se, että ajankäytöstä ei päätäkään enää itse vaan se vauva. Ja lisätään tosiaan soppaan vielä katkonaiset yöunet. Kyllä se alkuun rankalta tuntuu ja saa tuntuakin!
Sitä oli ihan mahdotonta kuvitella oikeasti etukäteen, mitä on olla toisesta vasuussa ja toisessa kiinni 24/7...
Tailanne muuttuu, kun vauva kasvaa ja/tai saatte lisää lapsia. Itselläni on neljäs lapsi nyt 2 viikkoa vanha ja voin rehellisesti sanoa, että NAUTIN joka hetkestä. Nautin yösyötöistä. nautin siitä että olen tuolle vauvalle elintärkeä, nautin siitä että mulla ei oikeastaan ole "omaa elämää" juuri nyt.
Siitä osaa todella ottaa irti kaiken nyt, kun tietää miten häviävän pieni hetki nämä muutamat kuukaudet todellisuudessa on. Kuinka lapset kasvavat isoiksi lopulta ihan liian nopeasti. Esikoinen on jo 8v. ja menee päivät kavereiden kanssa, illat harrastuksissa...
Vauva-arki on toki väsyttävää ja oman lisänsä tuo siihen muuttunut elämäntilanne. On vaikea löytää oma itsensä kun onkin muuttunut äidiksi eikä käy töissä jne. Kannattaa käydä keskustelemasa!
Eihän äitiys ole kilpailu, kenellä on kurjempaa! Onneksi miehesi hoitaa vauvaa noin ihanasti että saat levätä. Jos olet jo toipunut ihan kivasti synnytyksestä niin ehdottaisin että et menisikään tänään nukkumaan kun miehesi tulee kotiin vaan kävisit suihkussa, meikkaisit, kävisit kaupungilla vaikka kahvilla ja sitten reippaalla kävelylenkillä. Luulisin sen nostavan hiukan mielialaasi ja ulkoilu tai muu liikunta ihan todetustikin auttaa masennusoireisiin.
Kannattaa puhua neuvolassa omista tuntemuksistasi. Sitten kun itse olet kunnossa jaksat alkaa luomaan suhdetta ihanaan vauvaasi!
niin ei taida olla helpotusta luvassa lähi aikaoina. Eikö kukaan kertonut sinulle että vauvat syö, itkee ja nukkuu? Mutta ei siitä tarviikkaan tuntea huonoa omaa tuntoa jos mies hoitaa lastaan. Mutta ehkä itselläsikin olisi parempi olo jos kävisit joskus ulkonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuu alkuyön 3 tuntia hyvin jonka jälkeen kerran tunnissa alkaa itkeä kun on kääntynyt vatsalleen eikä pääse siitä pois:/
Mä en ole noin helposta vauva-arjesta kuullutkaan. Itse olen totaali-yh kun mies kuoli onnettomuudessa raskausaikana. Vauva nyt 5kk ja kyllä meillä edelleen heräillään 2h välein yötä päivää.
Osaisitko miettiä niin päin, että sulla oikeasti on "aika" hyvin asiat?
En ole kateellinen, mutta aidosti jaksaa ihmetyttää mistä ihmiset oikein keksii valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ihana mies niinkuin mullakin. Osa mammoista on kateellisia siitä kun saat nukkua ja he ei saaneet vauva-aikana. :) Vauva kasvaa kyllä hyvin myös korvikkeella, älä välitä imetysfasismista.
Ja paljonpa se miehen ihanuus lisää äidin tyytyväisyyttä, ainakaan ap:n tapauksessa :)
Toisille ei mikään riitä.
Imetys on sata kertaa helpompaa kuin pullojen kanssa touhuilu. Niitä ja tutteja pitää noin pienille desinfioida ja maitoa nousta yöllä lämmittämään mikrossa.. Kerron kokemuksesta, sillä eka lapsi ei suostunut millään imemään rintaa ja toisesta taas tuli varsinainen tissitakiainen, parhaimmillaan alle tunnin syöttövälein. Paljon helpommalla olen tämän toisen kanssa päässyt, vaikka esikoinenkin on ollut tietysti hoidettavana.
Kun lähdet ulos heti, kun vauva on syönyt ja olet vaihtanut vaipat sille, niin ehdit mainiosti tehdä vaikka parin tunnin lenkin, jos vauva tosiaan syö 3-4 tunnin välein. Sulla on oikeasti superhelppo vauva. Röyhtäytät vauvan hyvin syönnin jälkeen, vaikka vauva nukahtaisikin, niin nostat hieman pystympään ja vähän hytkyttelet, niin pian sieltä röyhtäys tulee.
Olet nyt vaan jumittanut kotiin synnytyksen jälkeen. Piristy ja lähde ulos. Perhekerhoissa yms. löytyy muita äitejä, joiden kanssa on oikeasti ihan kiva jutella ja saada vinkkejä arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mielestäni sinun kannattaisi käydä ulkona enemmän. Jos vaikka kävisit pienellä kävelylenkillä vauvan kanssa päivällä? Nyt kun ilmat ovat vielä aika lämpimät, voit hyvin istahtaa vaikka puiston penkille ruokkimaan vauvaa, jos tulee nälkä. Tai käy vaikka ostoskeskuksessa vähän katselemassa ja kahvilla tms.
Lisäksi hyvää voisi tehdä ihan omat menot kerran-pari viikossa. Käy vaikka kävelyllä, uimassa, kampaajalla, kirjastossa - ei välttämättä mitään ihmeellistä, mutta auttaa kummasti jaksamaan, kun voi ajatella vain itseään muutaman tunnin viikossa, kotona kun on oltava vauvan 'käytettävissä' koko ajan.
Onko olosi voimaton, jaksatko tehdä kotitöitä? Kysele vaikka neuvolasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, siitäkin voi olla kysymys. Joka tapauksessa kestää aikansa tottua äidin rooliin ja vanhemmuuteen, onhan se aikamoinen elämänmuutos. Voimia, muista huolehtia itsestäsi, niin vauvakin voi paremmin!
meillä saman ikäinen vauva jolla pahoja vatsavaivoja + 4v erityislapsi,mies töissä 12h päivässä..joo ei ole aina helppoa! mutta olen kuitenkin lapsistani ja miehestäni onnellinen että minulla he ovat..kaipa tää ajanmyötä helpottuu ku muksut kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten ap on provo. Tuota helpompaa vauvaa ei olekaan.
Jos Ap ei ole provo niin kiireesti yhteyttä neuvolaan. Sieltä osaavat ohjata eteenpäin. Jaksamisia!
Tai sitten ap on provo. Tuota helpompaa vauvaa ei olekaan.
Jos Ap ei ole provo niin kiireesti yhteyttä neuvolaan. Sieltä osaavat ohjata eteenpäin. Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en käsitä miksi tuollaista normaalia vauva-arkea ei jaksa, vielä kun vauva ilmeisesti esikoinen eli ei ole isompia sisaruksia hoidettavana?
saiko pilalle hemmoteltu pissis lapsen?
Anna adoptioon.
Nukut joka päivä 5-6 tuntia kun mies tulee töistä? En ole noin leppoisasta äidin elämästä ennen kuullutkaan!
Kyllä normaalisti äiti tekee sen vauvanhoidon lisäsi mm. kotitöitä ja sinnittelee vajailla unilla. Hienoa tietysti että mies noin paljon osallistuu mutta oletko koskaa miettinyt onkohan HÄN väsynyt? Ensin töissä ja sitten ilta yh-isänä? Ja tätä jatkuu ja jatkuu...
mies parka,joutuu ihan omaa lastaan hoitaan töiden jälkeen.on se elämä rankkaa.
Mä en ole noin helposta vauva-arjesta kuullutkaan. Itse olen totaali-yh kun mies kuoli onnettomuudessa raskausaikana. Vauva nyt 5kk ja kyllä meillä edelleen heräillään 2h välein yötä päivää.
Osaisitko miettiä niin päin, että sulla oikeasti on "aika" hyvin asiat?
En ole kateellinen, mutta aidosti jaksaa ihmetyttää mistä ihmiset oikein keksii valittamista.
että miehesi kuoli,mutta kyllä ap saa valittaa että sillä on rankkaa,vaikka sulla on tietysti aina rankempaa kuin kellään muulla.
mies parka,joutuu ihan omaa lastaan hoitaan töiden jälkeen.on se elämä rankkaa.
Minusta lastenhoito on ihanaa, antoisaa ja teen sitä mielelläni, mutta kyllä se aika kivireki olisi jos mieheni olisi kotona ja joka päivä kun kotiudun töistä katsoisi oikeudekseen mennä 5-6 tunniksi tirsoille koska vauvaa on ihan pitänyt syöttää jopa 3-4 tunnin välein.
Ei pointti ole se, että miehen ei pitäisi hoitaa lapsia vaan se että jotkut äidit on niin veteliä ettei edes helposta vauvasta (ja todella enemmän kuin osansa hoitavasta miehestä) osaa iloita.
Minunki esikoinen herää yöllä 1-2 kertaa yössä vaikka kohta vuoden. Se kuuluu siihen arkeen. JA helppoahan sinulla on kun kerran mies hoitaa 5-6 tuntia päivässä lastasi. Itsellä miestä ei kiinnostanut ensimmäisiin 6kk vauvan hoito, ei syöttää, ei vaihtaa vaipppaa, käydä kävelyllä. Hänestä kaikki oli niinkuin ennenkin. Eli en saanut noinkaan montaa tuntia päivässä olla ilman vauvaa, eihei, menin joka paikkaan vauvan kanssa. En tajua mitä valitat. Rankkaa se on mutta mies sentää yrittää parhaansa. Se vaan on niin että mitään ei ole helpoksi tehty.
Ei kovin moni äiti ole vauva-aikna saanut päivässä vauvataukoa tuota 6 tuntia niinkuin sinä, entä jos miehesi ei hoitaisikaan lasta joka päivä tuota tunti määrää?
Vauva nyt on aluksi kovin vaativa, ja kaikki uutta ja ihan hepreaa, kyllä se siitä.
Sulla on ihana mies niinkuin mullakin. Osa mammoista on kateellisia siitä kun saat nukkua ja he ei saaneet vauva-aikana. :) Vauva kasvaa kyllä hyvin myös korvikkeella, älä välitä imetysfasismista.