Matkat Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon 70- ja 80-luvuilla
Ketkä kävivät Itä-Euroopassa matkoilla 70- ja 80-luvuilla? Oletko sinä käynyt? Oliko perheenne vasemmistolainen?
Kertokaapa muistojanne. Tuli miehen kanssa keskustelua aiheesta ja hän on sitä mieltä, että nuo matkat oli tarkoitettu vain harvoille ja valituille ja että kuka vain ei päässyt.
Kommentit (76)
Olisi ollut mielenkiintoista päästä käymään niissä. Harmi, ettei enää ole mahdollista matkustaa ja nähdä Neuvostoliittoa tai Itä-Saksaa sellaisena kuten joskus. Kansalle tosin osittain parempi näin ainakin Saksassa.
Vierailija kirjoitti:
Lensihän se Interflug suoraan Helsingistä Itä-Berliiniin, jos vain uskalsi Putolevin kyytiin.
Kyllä se neukkujen raskas teollisuus tuotti ihan hyviä tuotteita,niitä vetureitahan on vieläkin Suomessa käytössä.Kuluttajatuotteet tietysti aivan kelvottomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään harvojen ja valittujen matkoja. Kuka tahansa pääsi matkoille. Neuvostoliitossa käyneistä ulkomaalaisista peräti puolet oli suomalaisia 1980-luvulla.
Ne jotka pääsivät länteen matkalle, olivat harvoja ja valittuja. Joutuivat käymään kuukausien etukäteiskurssit, joissa painotettiin, että Suomessa ruokakaupat täynnä hedelmiä ovat vain propagandaa ja hedelmät on laitettu propagandatarkoituksessa näytille.
Joku USAssa käynyt neukku oli nähnyt ruokakaupan ja vaatinut nähdä seuraavan kaupan joka on totta eikä näytöstä 😅😅
Neukkulan luhistumiseen asti käytiin omilla autoilla viipurissa hankinta/ryyppy reisuilla !
Vierailija kirjoitti:
Ei se 70 ja varsinkaan 80-luvun Neukkula niin pelottava ollut. Pysähtynyt meininki, ihmiset pelasi järjestelmän kanssa siellä ja kiersi sääntöjä. Suomalaiselle näyttäytyi harmaana paikkana, tosin oli kroisos-meininki kun halvalla irtosi kaikkea. Ruoka oli paskaa, vessapaperi oli paskaa, mutta viina maistui. Baletti ja kulttuurijutut oli siellä todella hiottuja ja suuren maailman tyyliä.
Siellä oli se "toinen talous" jolla kierrettiin kommunismin puutteita.Mustassa pörssissä sai hankittua tarvittavat tuotteet.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kuinka moni kävi sitten Mustanmeren lomakohteissa joita kovasti mainostettiin lehdissä.
Jaltalla kahdeksankymmentäluvun alussa. Rinteessä tiellä vastaan kipitti kolmijalkainen koira. Oli oikein mukava paikka, ei jäänyt mieleen mitään ankeutta, 90 -luvun alun Viro oli paljon surkeampi ja ilottomampi paikka.
Mjun zuku on ruzziasda. Mje kjaydaa rjuzzia joka vjuosi. Njyyt vjaikeaa kjun jon rajad kjiinni.
Me käytiin Moskovassa asti asuntoautolla ihan omin päin 80-luvun puolivälissä. Tosin olin lapsi, niin en tiedä, mitä kontrollia asiaan liittyi, matkareitti ainakin oli määrätty/etukäteen päätetty ja varmaan oli aika pitkä byrokratia viisumeineen. Hotelleissa ja leirintäalueilla yövyttiin. Yhdet parkkisakot saatiin ja rajalla auto tutkittiin aika perusteellisesti, mutta mitään muuta ihmeempää ei asiaan liittynyt. Ihan saatiin rauhassa ajella ja kaupoissa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lensihän se Interflug suoraan Helsingistä Itä-Berliiniin, jos vain uskalsi Putolevin kyytiin.
Kyllä se neukkujen raskas teollisuus tuotti ihan hyviä tuotteita,niitä vetureitahan on vieläkin Suomessa käytössä.Kuluttajatuotteet tietysti aivan kelvottomia.
Joo, Moskovan M - tavaratalossa oli myynnissä herätyskelloja jotka myyjän mukaan eivät toimineet. Ruokakaupoissa oli luotaantyöntävä haju. Leivät otettiin isosta rullakosta, paperinpala käärittiin ympärille. Erilaisia käärepaperikonvehteja oli runsas valikoima. Ensin piti maksaa myyjälle sen mitä halusi, myyjä antoi pienen lipukkeen jolla sai tuotteet. Neuvostoliittolaiset postimerkit olivat erityisen hienoja, samoin Moskovan metroasemat täynnä marmoria, kattomaalauksia, valtavia kristallikruunuja. Katujen varsilla Pravdat ja muut sanomalehdet liimattuina isoille tauluille joita käytiin lukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään harvojen ja valittujen matkoja. Kuka tahansa pääsi matkoille. Neuvostoliitossa käyneistä ulkomaalaisista peräti puolet oli suomalaisia 1980-luvulla.
Ne jotka pääsivät länteen matkalle, olivat harvoja ja valittuja. Joutuivat käymään kuukausien etukäteiskurssit, joissa painotettiin, että Suomessa ruokakaupat täynnä hedelmiä ovat vain propagandaa ja hedelmät on laitettu propagandatarkoituksessa näytille.
Ehkä tämä riippui ajasta ja paikasta. Meillä 1980-luvulla Neuvostoliiton aikana käyneet virolaiset eivät ole kertoneet mistään tällaisista etukäteiskursseista, vaikka olemme tavanneet heitä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin.
Länsimatkat oli ymmärtääkseni vain puolueen jäsenille, silloinkin tutustumiset paikkoihin tehtiin ryhmissä joita johti vanhin puolueessa ollut, tai muuten puolueessa menestynyt! Ilta päättyi iltapalan jälkeen, jolloin kaikkien tuli olla huoneissaan, eikä hotellista saanut poistua! Lievennyksiä sääntöihin tuli pitkin 80 lukua!
80-luvulla, kun lapset olivat pieniä, käytiin useita kertoja Bulgariassa rantalomilla. Lapset halusivat sinne aina uudestaan. Myös Jalta oli aivan upea paikka, Dubrovnik viehättävä. Kyllä, vasemmistolaisia oltiin, ja edulliset hinnat vaikuttivat. Perhelomailu ulkomailla ei ollut kovin yleistä. Mukavia muistoja noista matkoista on jäänyt. Ehkä jotkin asiat ihmetyttivät, mutta poikkesihan se elämä suomalaisesta myös länsimaisissa lomakohteissa.
Opiskelin Itä-Suomessa 1970- luvun loppupuolella, silloin oppilaitokseni järjesti mahdollisuuden lähteä Leningradin- matkalle. Vähän epäröin, mutta päätin kuitenkin osallistua. Hyvä että tuli osallistuttua, se on ainoa kerta, jolloin kävin itänaapurissa. Minuun tekivät suuren vaikutuksen kaupungin loisteliaat rakennukset, kävimme esim. Eremitaasissa ja Talvipalatsissa sekä Iisakin kirkossa. Olin jo silloin kiinnostunut historiasta, mielessä oli loiston keskellä se, kuinka Pietari Suuri rakennutti kaupungin suomaastoon, tuhannet työmiehet menettivät henkensä kauheissa olosuhteissa. Leningrad tuntui vähän pelottavaltakin, tuntui kuin hotellihuoneessa olisi ollut mikrofonit. Päästyämme kotimatkalla takaisin Suomen puolelle muistan, kuinka huokasimme helpotuksesta, Neuvostoliitto oli kuitenkin niin outo maailmansa. Oma sukuni joutui lähtemään evakkoon Karjalan kannakselta, ymmärrän, etteivät he halunneet mennä käymään entisillä kotiseuduillaan kun Venäjä sen aikoinaan mahdollisti. Ajoimme vanhempieni synnyinsijojen kautta, surulliselta tuntui nähdä runnellut ja metsittyneet maisemat.
Halpoja bussimatkoja sinne sun tänne Neuvostoliittoon järjestettiin tosi paljon. Ne olivat niin edullisia, että kävimme luokkaretkelläkin. Opiskelin lukion jälkeen vuoden kansanopistossa, sieltä käytiin. Koulu ei ollut mukana järjestelyissä, noita matkoja markkinoitiin niin paljon silloin ja olivat edullisia ja sopivat opiskelijabudjetille.
Leningradista jäi mieleen kaupungin siisteys, lähinnä siinä mielessä, että yhtään vammaista, pyörätuolilla kulkijaa tms ei näkynyt missään. Ruoka oli tosi hyvää, vaikkakin älyttömän rasvaista, ja hotelli vastavalmistunut Pribaltiskaja.
Jalat vieläkin kipeänä kävelykierroksesta eremitaasin läpi. Oon siitä lähtien inhonnut ihan kaikkia museoita ja näyttelyitä.
Olisi hyvä jos venäjä sulkisi rajansa uudestaan niin etteivät pääsisi matkustamaan minnekään. Maailma oli paljon parempi ilman venäläisiä matkailijoita.
Oliko tuohon aikaan mahdollista päästä tullissa oikein kunnolliseen tullimiehen tekemään ruumiintarkastukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kuinka moni kävi sitten Mustanmeren lomakohteissa joita kovasti mainostettiin lehdissä.
Kyllä niissä paljon käytiin. Matkojen hinnat oli halvempia kuin vaikka Italiaan tai Kreikkaan. Hintataso paikan päällä myös halvempi.
Varsinkin pienituloisemmat suosi näitä Neuvostoliiton matkoja. Etelänmatkat ylipäätänsä oli siihen aikaan kalliimpia kuin nykyään kun huomioi palkkatason.
Sotshi, Odessa..ei noihin liittynyt ainakaan omissa piireissä mitään nolostelua.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin Neuvostoliitossa 1984 lukiossa. Mitään poliittista siihen ei liittynyt. Oli vain yksi luokkaretkikohde ulkomailla jonne pääsi bussilla. Kävimme Leningradissa. Tapasimme siellä paikallisia lukiolaisia, vai mikä se heidän vastaava koulunsa nyt nimeltään olikaan ja keskustelimme ranskankielen alkeilla joten kuten. Ilmeisesti siis Neuvostoliitossa ranskankieli oli sallittujen listalla. Tuo oli sitä aikaa kun Neuvostoliitto oli sotkeutunut Afganistaniin ja mietin joskus jälkeenpäin että miten niille pojille kävi kun koulu loppui.
Me teimme kanssa lukiossa luokkaretken bussilla Viipurin ja Karjalan kannaksen kautta Leningradiin 1980-luvulla. Silloisen Leningradin suurimman tavaratalon tarjonta oli hyvin vaatimatonta, mutta Eremitaašissa riitti kyllä katseltavaa. Markkoja tai dollareita ei kannattanut vaihtaa rupliksi virallisen kurssin mukaan vaan katukaupassa se kurssi oli huomattavasti parempi. Siellä oli myös Berjozka-kauppoja, joissa kelpasi vain länsimainen valuutta. Siihen aikaan matkat Neuvostoliittoon olivat varsin tavallisia eikä niihin todellakaan liittynyt mitään neuvostojärjestelmän ihailua. Viipurissa riitti poliiseja valvomaan jopa sitä että ihmiset eivät kulkisi nurmialueen yli.
Aiemmin 1970-luvulla kävimme oman perheen kanssa itäblokkiin kuuluvassa Bulgariassa ja etenkin Mustanmeren rannalla olevassa Varnassa. Siellä oli todella kuumaa ja joka ravintolassa tarjottiin samanlaisia leivoksia. Vanhempani eivät olleet mitenkään vasemmistolaisia vaan useimmat muut ulkomaanmatkat suuntautuivat länteen kuten muihin Pohjoismaihin, Italiaan ja Espanjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä kuinka moni kävi sitten Mustanmeren lomakohteissa joita kovasti mainostettiin lehdissä.
Jaltalla kahdeksankymmentäluvun alussa. Rinteessä tiellä vastaan kipitti kolmijalkainen koira. Oli oikein mukava paikka, ei jäänyt mieleen mitään ankeutta, 90 -luvun alun Viro oli paljon surkeampi ja ilottomampi paikka.
Tallinna oli ihan erilainen tunnelmaltaan ysärin alussa. Toisaalta se on myös menettänyt paljon omaleimaisuuttaan nykykehityksen myötä mutta mikäpä matkakohde ei olisi. Tuo sama tekee nykyisestä reissaamisesta tylsähköä, toki vaivattomampaa.
Esim Tarotin tyypit ovat kertoneet tuollaisesta kulttuurinvaihtoreissusta.