Miksi melkein kaikki ysärielokuvat parempia kuin nykyelokuvat?
Katsoin eilen Isku Kolumbiaan, jossa Harrison Ford Jack Ryanina( 1994). Hyvät näyttelijät, mielenkiintoinen, menee eteenpäin, ei tylsä. Kiva värimaailmakin, ei synkkää eikä tummaa niin kuin nykyajan elokuvissa/sarjoissa. Vähän aikaa sitten katsoin trillerin Vihollinen vuoteessani( 1992?) jossa pääosassa Julia Roberts. Vaikka aihe melko masentava( perheväkivalta ja psykopaattimies) niin elokuva ihan samalla tavalla jännittävä, mielenkiintoinen, ei yhtään tylsää hetkeä, värit kirkkaita ja puhtaita. Miksi nykyelokuvat ihan järjestään varsinaista p askaa? Joku muu samaa mieltä?
Kommentit (39)
Samaa mieltä! Pidän siitä että ysärielokuvissa kerronta on hieman hitaampaa, toimintaleffoissakin. Nykypäivän elokuvissa ei jakseta pidättäytyä tunnelmassa vaan koko ajan pitäisi tapahtua kaikkea samaan aikaan. Suoraviivaisuutta oli enemmän, eikä käsikirjoituksesta yritetty tehdä liian hämmentävää.
Vierailija kirjoitti:
Superkalsaripaska on saastuttanut elokuvat. Tehtiinhän niitä aiemminkin muttei tässä mittakaavassa.
Leffaliput on kalliita joten jatko-osat ja ennestään suosittujen tarinoiden (sarjakuvat, menestyskirjat) filmatisoinnit ovat niitä harvoja leffoja joita uskalletaan tehdä teatterilevitykseen.
Ei ole tullut käytyä pitkään aikaan leffateatterissa juurikin ap:n mainitsemasta syystä.
Ah, 90-luvun ja 2000-luvun alun thrillerit. Ei ole millään aikakaudella parempia tehty. Oli kunnon juoni ja hyvät näyttelijät. Nyt elokuvat on jotain sci fi pas.aa., historiallisia sarjoja joissa historia uudelleenkirjoitettu ja jotain älytöntä kauhua. Ei pysty katsomaan 😫
Vierailija kirjoitti:
Superkalsaripaska on saastuttanut elokuvat. Tehtiinhän niitä aiemminkin muttei tässä mittakaavassa.
Juuri näin. Sen sadannen kerran taas sama tarina alusta. Nyt niitä on joku 20v jo tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyelokuvissa on ysärin näyttelijät mutta naama niin kiristettynä ettei itse elokuvaan pysty keskittymään. Liian vähän valoja ja liian terävä kuva.
Filmikamerat pehmensivät kauniisti. Niiden käyttö on nykyään tietysti vaivalloisempaa kuin dogikameroiden.
Ysärin suosituimmat naisnäyttelijät nykyleffoissa sellaisia irvikissoja! Kuin jotain kauhuelokuvan hahmoja kun 50 vuotiaalla naisella naama vedetty kireälle ja posket lommolla.
Naisnäyttelijät ovat olleet aikanaan maailmankuuluja kaunottaria. Silloin ikääntyminen on varmasti vielä suurempi shokki. Olisi kuitenkin kiva jos hollywood-elokuvista löytyisi edes yksi vanhempi ihminen jonka kasvot liikkuvat. Miehillä sama juttu!
Nyt on ilmestynyt uusi versio ysäriklassikosta Tiedän mitä teit viime kesänä. Uskaltaisikohan tuota uutta mennä katsomaan vai tulisikohan siitä vain vihaiseksi ja masentuneeksi.
Vierailija kirjoitti:
Siksi että melkein kaikki nykyelokuvat ovat N+1 kierroksella olevia surkeita uudelleenfilmatisointeja tai franchise jatko-osia ysärifilmeistä.
Tällä vuosituhannella Hollywood ei ole onnistunut tuottamaan enää lainkaan orginaalia sisältöä
Puhumattakaan kotimaisesta tuotannosta, surkeita tekeleitä kaikki.
Ensimmäinen Star Wars oli loistava ja uraa uurtava leffa aikanaan.
Nyt sitä samaa on lämmitetty jo kymmeniä vuosia. Ja aina vaan surkeampaan suuntaan.
Jos keksittäisi edes jotain uutta...
70-luvun leffoja kun katsoo saa ihmetellä miten omaperäisiä ja hienosti tehtyjä ne on verrattuna nykypäivän aivottomaan digiroskaan.
Hyvät Pahat Rumat. Kummisedät...jne..
Vierailija kirjoitti:
Ah, 90-luvun ja 2000-luvun alun thrillerit. Ei ole millään aikakaudella parempia tehty. Oli kunnon juoni ja hyvät näyttelijät. Nyt elokuvat on jotain sci fi pas.aa., historiallisia sarjoja joissa historia uudelleenkirjoitettu ja jotain älytöntä kauhua. Ei pysty katsomaan 😫
Italiassa tehtiin varsinkin 1960-1980-luvuilla hyviä trillereitä, niin sanottuja gialloja. Ne ovat hienoja niin juonikuvioiltaan kuin visuaalisesti. Musiikkikin on usein upeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2020-luvulla ei montaa hyvää ekokuvaa ole tehty! Kaikki jotain woketettuja remakeja missä valkoiset näyttelijät korvattu tummilla.
Juuri näin
Elokuvien rooleihin valitaan henkilöitä, jotka eivät kuulu aikaan eikä paikkaan. Vain tummaihoinen voi näytellä mitä tahansa roolia. Muuten nousee esille epäolennaiset asiat näyttelijän seksuaalisesta suuntautumisesta alkaen.
Joku mainitsi sanan sieluton ja tämä on juuri sellainen minkälaiset nykyelokuvat ovat. Myös elokuvien hahmot ovat useasti todella epämiellyttäviä ihmisiä nykypäivän elokuvissa, kenenkään ei oikein pysty samaistumaan.
Laatuelokuvien tekeminen on paljon kalliimpaa/vaikeampaa. Ennen oli pakko kilpailla laadulla, kun tehosteet oli niin huonoja ettei pelkästään niiden varaan voinut jättää mitään. Tai sitten niin hirveän kalliita että vain harvoilla oli varaa tehdä niitä (T2, Jurassic Park).
Alamäki alkoi kun cgi yleistyi tjeu Phantom Menace vrt. alkuperäiset Star Warsit, jotka jopa näyttävät uskottavammilta kuin tietokoneella tehdyt seuraajansa.
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi sanan sieluton ja tämä on juuri sellainen minkälaiset nykyelokuvat ovat. Myös elokuvien hahmot ovat useasti todella epämiellyttäviä ihmisiä nykypäivän elokuvissa, kenenkään ei oikein pysty samaistumaan.
Taiteeseen kuuluu rosoisuus, virheet. Siksihän ennen 90-luvun loppua tehty popmusiikkikin kuulostaa aina paremmalta kuin uudempi kun kaikkea ei vielä voitu korjata.
Vierailija kirjoitti:
2020-luvulla ei montaa hyvää ekokuvaa ole tehty! Kaikki jotain woketettuja remakeja missä valkoiset näyttelijät korvattu tummilla.
Tämä. Aiemmin elokuvissa joku näyttelijä oli värillinen, koska hän nyt vain sattui olemaan värillinen, tai joku roolihahmo oli seksuaalivähemmistöön kuuluva, koska se jotenkin liittyi juoneen. Nykyään pitää kaikki vähemmistöt olla edustettuina, ja elokuva ja roolitus tehdään myös sen mukaan. Ja pahinta on, että se on niin ilmeistä. Sitä ei edes yritetä mitenkään hienovaraisesti ujuttaa elokuvaan, vaan se lätkäistään suoraan naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2020-luvulla ei montaa hyvää ekokuvaa ole tehty! Kaikki jotain woketettuja remakeja missä valkoiset näyttelijät korvattu tummilla.
Tämä. Aiemmin elokuvissa joku näyttelijä oli värillinen, koska hän nyt vain sattui olemaan värillinen, tai joku roolihahmo oli seksuaalivähemmistöön kuuluva, koska se jotenkin liittyi juoneen. Nykyään pitää kaikki vähemmistöt olla edustettuina, ja elokuva ja roolitus tehdään myös sen mukaan. Ja pahinta on, että se on niin ilmeistä. Sitä ei edes yritetä mitenkään hienovaraisesti ujuttaa elokuvaan, vaan se lätkäistään suoraan naamalle.
Aikuisille suunnattu media on nykyään täynnä moraalista opettamista. Musta/trans/muusu tms. ei voi ikinä olla muuta kuin täydellisen hyvänä esitetty hahmo.
Vierailija kirjoitti:
Laatuelokuvien tekeminen on paljon kalliimpaa/vaikeampaa. Ennen oli pakko kilpailla laadulla, kun tehosteet oli niin huonoja ettei pelkästään niiden varaan voinut jättää mitään. Tai sitten niin hirveän kalliita että vain harvoilla oli varaa tehdä niitä (T2, Jurassic Park).
Alamäki alkoi kun cgi yleistyi tjeu Phantom Menace vrt. alkuperäiset Star Warsit, jotka jopa näyttävät uskottavammilta kuin tietokoneella tehdyt seuraajansa.
Tappajahaistakin tuli niin hyvä kuin tuli kun hai oli rikki joten sitä ei voitu näyttää kuin vasta aivan lopussa. Piti keksiä muita keinoja pelotella!
Nykyelokuvissa iso osa kohtauksista kuvataan vihreän screenin edessä ja taustat lisätään jälkikäteen tietokoneella. Ysärillä elokuvia kuvattiin paljon esim. oikeilla kaduilla ihan oikeissa kaupungeissa. Nyky cgi on myös aivan p*skaa, en ymmärrä miten se on voinut mennä vain huonommaksi. Tietokoneella tehdään liikaa ja sen huomaa. Ennen myös näyttelijän oli suotavaa osata näytellä. Nykyään riittää että olet tietyn näköinen, saat roolin.
Nykyihmisen keskittymiskyky, tai lähinnä sen puute on myös vaikuttanut elokuviin. Elokuvan pitää nykyään olla sopivan ohut juoneltaan, että on helppo seurata kännykkää selatessa ja ryskettä pitää olla jatkuvasti, että se katse nousee sieltä puhelimen ruudulta välillä sinne elokuvaankin.