Lue keskustelun säännöt.
Miksi melkein kaikki ysärielokuvat parempia kuin nykyelokuvat?
27.07.2025 |
Katsoin eilen Isku Kolumbiaan, jossa Harrison Ford Jack Ryanina( 1994). Hyvät näyttelijät, mielenkiintoinen, menee eteenpäin, ei tylsä. Kiva värimaailmakin, ei synkkää eikä tummaa niin kuin nykyajan elokuvissa/sarjoissa. Vähän aikaa sitten katsoin trillerin Vihollinen vuoteessani( 1992?) jossa pääosassa Julia Roberts. Vaikka aihe melko masentava( perheväkivalta ja psykopaattimies) niin elokuva ihan samalla tavalla jännittävä, mielenkiintoinen, ei yhtään tylsää hetkeä, värit kirkkaita ja puhtaita. Miksi nykyelokuvat ihan järjestään varsinaista p askaa? Joku muu samaa mieltä?
Kommentit (39)
2020-luvulla ei montaa hyvää ekokuvaa ole tehty! Kaikki jotain woketettuja remakeja missä valkoiset näyttelijät korvattu tummilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2020-luvulla ei montaa hyvää ekokuvaa ole tehty! Kaikki jotain woketettuja remakeja missä valkoiset näyttelijät korvattu tummilla.
Juuri näin
Ennen keskityttiin tekemään uusia elokuvia juonella, nykyään tehdään vaan vanhojen uusintoja ja vaihdatetaan näyttelijät päivettyneisiin, vaikka aihe olisi jääkarhuista.
Nytkin on taas uusi Supermies -elokuva.
Sama asia huomattu. Tulee sellainen olo että haluaisi sanoa: lopettakaa, yritätte tehdä mielenkiintoisia elokuvia mutta tuo ei toimi.
Kaikki leffat nykyään sellaisia outoja sieluttomia, synkkiä, geneerisiä omituisuuksia täynnä kaikkia outoja mukahienoja efektejä.
Enää ei tehdä aidosti hauskoja tai jänniä elokuvia.
+ juuri tuo woken vaikutus ja kaikki nämä oudot Disney ja marvel-väännökset, jotka henkilökohtaisesti eivät itseäni kiinnosta.
Värimaailma ja valaistus on kuulemma mitäänsanomattomampi nykyään jotta kohtauksia on helpompi muokata jälkikäteen tietokoneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama myös sarjoissa. Esim. Poirot sarja, jossa pääosassa iki-ihana David Suchet, on kepeä, mielenkiintoinen ja mahtava. Kaikki 2020- luvulla tehdyt viritykset ovat kamalia, kaikista hirvein mitä olen koskaan nähnyt oli John Malkovich Poirotina.. Siina tuli jopa Kenneth Branaghia ikävä..
Nykyelokuvissa on ysärin näyttelijät mutta naama niin kiristettynä ettei itse elokuvaan pysty keskittymään. Liian vähän valoja ja liian terävä kuva.
Filmikamerat pehmensivät kauniisti. Niiden käyttö on nykyään tietysti vaivalloisempaa kuin dogikameroiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa ärsyttää sellsinen tummahko ja suttuinen tausta. Tausta häivytetty jotenkin. Vähän sen tyylinen kun esim. sarja Miami CSI.
Jotenkin suttuinen tausta kuvattuna ja ne niiden toimistot ihsn ihmeellisiä
Vierailija kirjoitti:
Sama myös sarjoissa. Esim. Poirot sarja, jossa pääosassa iki-ihana David Suchet, on kepeä, mielenkiintoinen ja mahtava. Kaikki 2020- luvulla tehdyt viritykset ovat kamalia, kaikista hirvein mitä olen koskaan nähnyt oli John Malkovich Poirotina.. Siina tuli jopa Kenneth Branaghia ikävä..
Malkovich ihan psyko hahmo aina. Intensiivinet ilmeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että melkein kaikki nykyelokuvat ovat N+1 kierroksella olevia surkeita uudelleenfilmatisointeja tai franchise jatko-osia ysärifilmeistä.
Tällä vuosituhannella Hollywood ei ole onnistunut tuottamaan enää lainkaan orginaalia sisältöä
Koska nykyään ei saa tehdä tietyn tyyppisiä elokuvia kuin korkeintaan uusfilmatisointina. Eläköön woket sun muut hulluudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Superkalsaripaska on saastuttanut elokuvat. Tehtiinhän niitä aiemminkin muttei tässä mittakaavassa.
Woke ja sen representaatiot tukahduttaa kaiken luovuuden ja alistaa tarinat palvelemaan ideologiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Woke ja sen representaatiot tukahduttaa kaiken luovuuden ja alistaa tarinat palvelemaan ideologiaa.
Jankuti jankuti
No voi voi. Edellisten sukupolvien mielestä ysärielokuvat olivat paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Woke ja sen representaatiot tukahduttaa kaiken luovuuden ja alistaa tarinat palvelemaan ideologiaa.
70-luvulla tehtiin myös paljon hienoja leffoja.
Uudessa Kummisedässä varmaan väistelisivät luoteja 10 metrin volteilla ja pääpahiksena olisi digihirviö.
Ja toki itse kummisetä olisi väriltään. No tiedätte kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyelokuvissa on ysärin näyttelijät mutta naama niin kiristettynä ettei itse elokuvaan pysty keskittymään. Liian vähän valoja ja liian terävä kuva.
Filmikamerat pehmensivät kauniisti. Niiden käyttö on nykyään tietysti vaivalloisempaa kuin dogikameroiden.
Ysärin suosituimmat naisnäyttelijät nykyleffoissa sellaisia irvikissoja! Kuin jotain kauhuelokuvan hahmoja kun 50 vuotiaalla naisella naama vedetty kireälle ja posket lommolla.
Digiautot, -maisemat, -eläimet, -rakennukset.
Näyttelijät kiristeltyjä, tekotissit ym. Puhuvat siististi. Kaikki ohjelmat samanlaisia. Juoni sama. Juonenkäänteet samat.
En katso enää nykyelokuvia ollenkaan. Ne ovat wokella kyllästettyjä sieluttomia digitekeleitä. Parhaimmat elokuvat tehtiin 70 ja 80 -luvuilla.
Katsomossa ja Areenassa saattaa joskus nähdä laatuelokuvia.
Nyt katsomossa The Caine Mutinity, sotaelokuva vuodelta 1954 jossa ei sodita eikä tapeta, loistavat näyttelijät, loistavaa draamaa. Herättää ajatuksia. Ei wokea. Ei DEItä. Ei LBGTQP+. Suosittelen sallaiselle joka haluaa nähdä oikean, oikeiden ihmisten näyttemän elokuvan.