Lue keskustelun säännöt.
Lapsen saaminen oli pahempaa kuin luulin
26.07.2025 |
Jokainen lapsen syntymä on uniikki kokemus. Olin todella naiivi ja ajattelin että vauva tuo sisältöä elämääni, niinhän se toikin mutta niin että tunsin loputonta yksinäisyyttä mutta samalla vastuuta. Mieheni päätti ottaa etäisyyttä vauvasta koska olinhan se imettäjä. Ei tukiverkkoja kuin äitini tiivis läsnäolo ensimmäiset kaksi viikkoa.
En ajatellut kuinka univelkaiseksi voi tulla ja vaikka vauva nukkui myös yöllä en itse saanut nukuttua ja olin kuin zombi päivät vauvan roikkuessa rinnalla. Sitten vauvan kasvaessa tuli vaikea uhmaikä joka näyttäytyy nyt teini-ikäisellä. Lapsi uhmaa minua jatkuvasti ja kyseenalaistaa auktoriteettimme. Suuttuu nopeasti ja rajulla tavalla. Kaikki se työ mitä tein verrattuna siihen mitä olen saanut on kuin rätti vasten kasvoja. 95% yhdessäolostamme on tajutonta kädenvääntöä kaikesta, on sitten kyse siivouksesta tai jostain pienistä mielipide-eroista. Lapsella on tapana näsäviisastella jatkuvasti ja käyttäytyä nokkavasti.
Olemme käyneet perheneuvolassa eikä sieltä ole mitään konkreettista apua saaneet ja nyt on epäily jostain neurologisesta ongelmasta. Itselläni on ollut vahvasti tällainen tunne jo kauan. Ette tiedäkään miten paljon olen syyttänyt itseäni (se hirveä epäonnistumisen tunne äitinä) vs. lapsen silmille hyppivä voimakastahtoisuus. Tällaiselle lapselle ei tunnu mikään riittävän... esimerkiksi jos on pöydällä ruokaa notkuva tarjoilu ja ketsuppi puuttuu, Lapsi paasaa siitä ja kaikki se mitä kuitenkin saa ei riitä. Se ketsupin puuttuminen harmittaa (jos ymmärrätte mitä tarkoitan)
Hän on aina tyytymätön ja negatiivinen. Tämä asenne korostuu varsinkin minua, äitiä kohtaan. Erikoista on se ettei hän ole kutsunut minua äidiksi 4-vuotiaasta lähtien. Meidän yhteiselo on kaukana normaalista. Jatkuvasti on tunne että poljen hänen rajojaan pienestäkin asiasta, vaikka siihen liittyen että hänen mielestään olen läsnä vääränä aikana. En jaksa olla varpaillani omassa kodissani.
Hänen lujatahtoisuutensa tuli itseasiassa yllätyksenä vaikka toki pienenä ollut jo merkkejä mutta ajattelin sen olevan vain joku vaihe joka menee pois. Nyt sitä on vain jatkunut jo melkein 13 vuotta.
Huh! Tulipa pitkä teksti mutta kommentoikaa jos herättää jotain ajatuksia.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, taas kohta yksi sinkkuäiti lisää tinderissä jota kukaan fiksu mies ei halua.
Ei minua kiinnostakaan kukaan mies. Jos eroan haluan olla yksin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on kokeillut rajojaan ja huomannut että lopulta sallit kaiken. Tulos on tämä. Mikään ei kelpaa ja kaikesta napistaan.
Lapsi kyllä vaistoaa, että et pidä hänestä ja sen takia pistää sinut koville :( Harmi lapsesi kannalta, ettei hän ole saanut kokea sellaista ehdotonta rakkautta ja ihailevaa katsetta mitä jokaisen lapsen tulisi saada kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, taas kohta yksi sinkkuäiti lisää tinderissä jota kukaan fiksu mies ei halua.
Ei minua kiinnostakaan kukaan mies. Jos eroan haluan olla yksin. Ap
Jos eroat, eroatko myös lapsestasi? Ainahan voit hylätä hänet, luovuttaa isälleen tai antaa huostaan. Sinusta ei selvästikään ollut äidiksi, mutta sori vaan, äitiyttä ei voi perua vaikka hylkäisitkin lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä vaistoaa, että et pidä hänestä ja sen takia pistää sinut koville :( Harmi lapsesi kannalta, ettei hän ole saanut kokea sellaista ehdotonta rakkautta ja ihailevaa katsetta mitä jokaisen lapsen tulisi saada kokea.
Olen näyttänyt rakkautta lapselle ja hoitanutkin kiitettävästi. Nyt vain näiden vuosien aikana suhteemme on muuttunut. Yritän tehdä kaikkeni että tilanne paranisi mutta lapsi pistää vain hanttiin kaikesta 🙁 ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei kuulostaa kuin minun 13-vuotiaalta. Minulla on nuorempikin lapsi, joka vaikuttaa "normaalilta" jos nyt näin voi sanoa. Se on tuonut sen verran lohtua että pystyn paremmin ajattelemaan ettei se johdu minusta ja tekemisistäni millainen vanhempi lapsi on.
Millä nimellä kutsuu äitiä? Etunimellä vai miten?
Jotenkin tuli Breivik mieleen vaikka hänellä oli äitisuhteessa ongelmia. Äiti välillä lämmin ja kehuva, välillä kylmä tms. Ja uusi mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootpa saanut typeriä ja ilkeitä kommentteja selkeään ja järkevään aloitukseesi. Pahoittelen palstalaisten puolesta.
Minulla oli myös vaikea ja vaativa lapsi. Hänellä oli myös muita ongelmia, kuten pakko-oireinen häiriö ja syömishäiriö. Lopulta lapsi päätyi psykiatriseen hoitoon 13-vuotiaana.
Syytän tietysti itseäni, mutta lapsi joutui myös koulukiusatuksi, mikä oli varmasti pahempi asia varsinkin murrosiässä. Rakastin lasta aivan valtavasti, mutta olin neuvoton käytösongelmien pahentuessa, Ennen akuuttia kriisiä, jolloin toimitin hänet vastentahtoiseen hoitoon, en saanut mitään apua koulusta saati kasvatusneuvolasta. Jälkimmäiseen ei edes lapsen voimakkaan oireilun takia saatu koskaan vastaanottoaikaa.
Koita jaksaa ja hae sitkeästi apua lapselle ja koko perheelle, vaikka yksityiseltä kun julkista puolta ei kiinnosta lapsen hätä. Vastuuta lapsen isää ja kaikkia lähipiirin ihmisiä, mummoista ystäviin, jos suinkin mahdollista. Minulla ensisijainen tehtävä oli saada pidettyä lapsi edes hengissä aikuiseksi saakka. Nyt aikuisuuden kynnyksellä kaikki on muuttunut, lapsi on ihana, fiksu, hyvin pärjäävä nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules nyt, tiettyyn rajaan voi katsoa teinin angstailua. Mutta että joku teinin ketsupin puuttumisesta vinkuna ja marina saa SINUT, vanhemman tolaltasi, niin huh huh.
Tuollaisen ketsupin puuttumisesta draamailevan teinin lähetät tietenkin huoneeseensa ilman päivällistä. Oppiipahan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajojen asettaminen on rakkauden teko. Meillä lentäis penskat vähän äkkiä pöydästä jos tulisi valitusta ketsupin puuttumisesta! He tietävät että rakastan heitä ja puolustan ja autan aina kun tarvitaan. Mutta huonoa käytöstä emme suvaitse. Joka kuritta kasvaa jne
Luja seinä on parasta mitä voit lapsellesi tarjota. Jos sitä et tee, hakee hän sitä seinää loppuelämänsä maailmalta. Näen tätä myös työssäni erityisopettajana. Kun ei uskalleta sanoa EI niin lopputulos on -
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kokeillut rajojaan ja huomannut että lopulta sallit kaiken. Tulos on tämä. Mikään ei kelpaa ja kaikesta napistaan.
Tai sitten kyseinen lapsi on vaan luonteeltaan tuollainen. Lapset on persoonia siinä missä aikuisetkin. Jotkut on tyytyväisiä ja miellyttäviä, toiset rasittavia ja negatiivisia.
Yksi syy sille että en hanki lapsia on riski että en pidäkään lapseni luonteesta. Se olisi kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, ja kun käsket ottaa ketsupin jääkaapista, tai jos on loppu niin juoksemaan lähikauppaan, niin teini siihen sanoo? Vai oletteko täysin avuttomia molemmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kokeillut rajojaan ja huomannut että lopulta sallit kaiken. Tulos on tämä. Mikään ei kelpaa ja kaikesta napistaan.
Tai sitten kyseinen lapsi on vaan luonteeltaan tuollainen. Lapset on persoonia siinä missä aikuisetkin. Jotkut on tyytyväisiä ja miellyttäviä, toiset rasittavia ja negatiivisia.
Yksi syy sille että en hanki lapsia on riski että en pidäkään lapseni luonteesta. Se olisi kauheaa.
Se lapsi käyttäytyy just niin kuin olet sen kasvattanut. Luonne muodostuu siitä päivittäisestä käyttäytymisestä.
Voi olla suurelta osin lapsen luonnekysymys: lapsi on vain luonteeltaan super vaativa ja negatiivinen. Tällaisia ihmisiä on aikuisissakin: kaikkeen aina tyytymättömiä, kiittämättömiä energiasyöppöjä.
Voit olla täydellinen kasvattaja, mutta jos lapsen luonne on taipumukseltaan pessimistinen, negatiivinen, ongelmakeskeinen, vaativa ja tyytymätön, niin vaikeaa sitä on muuttaa.
Yritä silti kohdalla lasta mahdollisimman hyvin ja rakastaen. Kun on aikuinen, voit yrittää ottaa vähän etäisyyttä tai ainakin vetää paremmin omat rajasi (miten usein ja missä nähdään; miten paljon tuet rahallisesti ja konkreettisesti jne.)
Joillekin osuu ns. helpot lapset, terveet ja yhteistyöhaluiset, sosiaalisesti taitavat ja älykkäät; toisille holtittomat koheltajat; jollekin neurologiset erityistaoaukset; jollekin vammaiset jne. Eipä sille aina mahda mitään. Yrittää kasvattaa ja hoitaa vain parhaansa mukaan, rakkaudella, muistaen, että on itsekin ihminen, työntekijä, puoliso, ystävä, tytär, kuluttaja jne. eikä pelkästään äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kokeillut rajojaan ja huomannut että lopulta sallit kaiken. Tulos on tämä. Mikään ei kelpaa ja kaikesta napistaan.
Tai sitten kyseinen lapsi on vaan luonteeltaan tuollainen. Lapset on persoonia siinä missä aikuisetkin. Jotkut on tyytyväisiä ja miellyttäviä, toiset rasittavia ja negatiivisia.
Yksi syy sille että en hanki lapsia on riski että en pidäkään lapseni luonteesta. Se olisi kauheaa.
Ketsupista kitisemällä ja prinsessoimisella ei ole mitään tekemistä "luonteen" tai "persoonallisuuden" kanssa. Se on yksinkertaisesti huonoa käytöstä, jonka sinä aikuisena sallit. Se oppi tulee sitten kovalla kädellä kyllä muualta, jos et omaa kasvatusvastuuta täytä.
Miksi ihmiset eivät käytä ehkäisyä? Kierukka, sterilisaatio yms on laajasti saatavilla.
Kertokaa, miksi???
Käske sen teinin ottaa se ketsuppi sieltä jääkaapista. Kaupastakin voi hakea, jos loppu. Case closed.
Ei nyt joka vinkunaan tarvita perheterapioita ja neurologisia tutkimuksia tekosyyksi.
Voi voi, taas kohta yksi sinkkuäiti lisää tinderissä jota kukaan fiksu mies ei halua.