Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei vastaa viesteihin
26.07.2025 |
Mistä tällainen käytös kertoo? Olen tavoitellut häntä viestillä. Hän on laittanut ääniviestiä omista asioistaan , mutta ei vastaa minulle itse asiaan. Lähettelee reelsejä muualla kyllä minulle. En ymmärrä, eikö hän muista vai mistä on kyse.
Kommentit (47)
Ei tuollainen ole mikään ystävä todellakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten elämään voi tulla jotain sellaista, että he eivät vain halua jakaa asiaa entisten ystävien kanssa ja haluavat siksi ottaa välimatkaa ja haluavat kenties ainakin nyt olla omissa oloissaan. Jos ystävä ei vastaa yhteydenottoihin on parasta jättää hänet rauhaan niin minä ainakin tein.
Kertoo siitä, että ei ole aitoa kiinnostusta ystävyyteen. Eihän sitä tiedä onko ongelmaa elämänhallinnan kanssa vai mikä vaivaa. Mutta tuntuu tietysti pahalle
Mulla on yksi tällainen "ystävä" . Aina olis niin kiva nähdä ja niin kiva tehdä. Ei vastaa viesteihin ja sitten saattaa vain sivuuttaa vanhat asiat. En siedä yhtään tätä käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös tällainen ylemmyyskompleksista kärsivä kaveri. Ei edes puhuessaan anna suunvuoroa vaan keksii lennosta myös minun mielipiteeni. Eikä pidä yhteyttä kuin hiprakassa ja silloinkin yleensä käytännön apua tai neuvoa tarvitsevana.
Todella rasittavaa seuraa ja aina yrittää kammeta itsensä kaikkien muiden yläpuolelle. Sinänsä huvittavaa seurata sitä isommassa porukassa mutta ei. En jaa aikaani hänen kanssaan kuin todella harvoin enkä vastaa puhelimeen enkä viesteihin ennenkuin minulle itselle sopii.
Muiden kavereiden kanssa on sama sanaton sopimus. He vastaavat minulle ja minä heille jos edes vastaavat/vastaan meni siinä vaikka kuukausi tms. mutta kukaan meistä ei revi siitä pulttia. On olemassa muutakin elämää kuin roikkua linjoilla 24/7 ja vanhemmuuten ajankäytön valitsee viisaammin.
Eräs tapaus soitteli, viestitteli kyseli neuvoa tms. joka päivä sekä vaati heti vastauksia joten laitoin hänet estolistoille ja poistan sieltä vasta sitten jos/kun hän on kasvanut ihmiseksi joka ajattelee muitakin kuin itseään ja omaa ajankäyttöään.
Minun yksi "ystävä" aivan selvästi ghostasi. Häitteni jälkeen yhteydenpito väheni ja hän ei vastannut viesteihin ... Emme enää nähneet , hän ei tullut kylään. Mutta aina jos olin pitänyt juhlia tms ja hän näki päivityksiä, juuri silloin hän oli hyvin kiinnostunut elämästäni, koska hän ei ollutkaan saanut kutsua. Tähän hän kertoi selitykseksi, että hän näkee hyvin vähän kavereita ja kuulemma menee vain pahemmaksi koko ajan. Hänestä ei kuulu. Hän tuntuu pitävän minua otteessaan, vaikka ei aio olla edes tekemisissä. Olen miettinyt poistavani hänet seuraajistani :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua miksi ystävyys on niin vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisiko termi "henkinen r a i s kaus" tähän?
Soita sille. Mene ja pimpota ovikelloa. Kurkistele ikkunasta. Tee jotain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joillekin ihmisille tuottaa hankalaksi laittaa viestejä.Jos sun ystävä on sellanen. Erityisesti vanhemmat naiset ei joko viitsi tai osaa laittaa viestiä. ajos on joku yksinkertainen asia niin kannattaa se viestillä ilmoittaa. Soittaminen on kallista ja siinä puhutaan ihan niitä näitä.Ja puheaikaa kuluu ja ja tulee laskua. Pikkujutuissa viesti on hyvä juttu. Mutta kuten totesin vabhempi väesti ei niitä harrasta. Tarkoitan yli 70 v. Oma äiti on yli 90 eikä osaa laittaa viestiä.
Tiesittekö että suomessakin on luku ja kirjoittamis taidottomisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ihmiset ihan oikeasti inhoavat sitä kun joku viestittelee melkeinjoka pvä ja soitteleekin. Älykännyköiden aikakaudella melkein pitäisi olla tavoitettavasti aina. Minä uskallan olla jo vastaamatta vaikka tulisi kuusi puhelua samana päivänä. Toisen yksityisyyttä pitää kunnioittaa. Ei ole mikään velvollisuus vastata viesteihin tai soitteluun.
Älykännykkä aiheuttaa riippuvuutta. Psa keksintö. Nykyään suurkuluttajat ovatlapsia ja nuoris. Ei kiinnosta leikit. Ei ihme että nuoriso lihoo.
Mullakin on yksi aiemmin läheinen ystävä mennyt tuollaiseksi. Ollaan oltu sopimassa tapaamista nyt 1,5 vuotta eli siitä asti kun viimeksi nähtiin. Välillä hän aktivoituu ääniviestittelemään (minusta ne on ihan kiva juttu, eli en vastusta ääniviestittelyä sinänsä), mutta vastatessani tai kertoessani omia kuulumisiani meneekin taas viikkoja, että kuuluu mitään ja yleensä vatvoo vaan taas omia ongelmiaan.
Tapaamisten sopiminen on just tuota, että ehdotan aikoja ja voi mennä viikkoja että palaa asiaan. Silti omia muita asioitaan kertoo ja kaipaa tsemppausta omiin haasteisiinsa. Ollaan edellisen tapaamisen jälkeen sovittu ainakin viisi kertaa oikein kalenteriin tapaamisemme ajankohta ja aina hän peruu sen jollain verukkeella ja uutta päivää sitten "sovitaan" viikkotolkulla kuukausien päähän. Meillä on jonkin verran välimatkaa ja molemmilla lapsia, mutta siltii olen ollut joka kerta valmis kulkemaan hänen paikkakunnalleen ja sopinut puolison ja isovanhempien kanssa lastenhoidosta, jotta voin huoletta olla useamman tunnin poissa jne. Enää en jaksa ehdotella uusia tapaamisia ja nähdä tuota vaivaa, kun menee monen ihmisen suunnitelmat sekaisin. Odotan että hän itse tekee aloitteen jos tekee.
Tiedän, että ruuhkavuosiarki on raskasta, enkä itsekään jaksa alvariinsa ravata ystävien luona ja haluan suunnitella ajankäyttöni perhe ja oma jaksaminen edellä. Mutta sitä en käsitä, miksi pitää mukasopia tapaamisia, jotka perutaan kuitenkin. Jos aika tai omat voimavarat ei nyt riitä niin voisihan sen todeta ääneen ja kysyä, sopiiko vähempi yhteydenpito ja kokeillaan uudelleen viritellä ystävyyttä, kun sille on tilaa ja aikaa elämässä. Tämä roikottaminen ja mukasopiminen työntää väkisinkin kiilaa ystävyyden väliin ja lopulta toinen vain luovuttaa vähin äänin.
En tuhlaa aikaani tuollaisiin ainakaan itse
Ääniviesti 10 minuuttia jonkun muun asioista, kun vanhat sopimatta. Ei kiitos