Suomalaiset työpaikat ovat aika usein päivähoitopaikkoja aikuisille lapsille

Rohkenen argumentoida, että iso prosentti työpaikkakiusaamistapauksista tapahtuu siitä syystä, että joku toinen kokee kiusatun uhkaksi omalle työpaikalleen. Tai joku työpaikan jostain kuppikunnasta kokee kiusatun uhkaksi, jollekin kuppikunnan jäsenen työpaikalle. Tai ehkä jonkun sosiaalinen asema on uhattuna. Monessa on työpaikassa on valtava määrä ihmisiä, jotka ovat saaneet työpaikkansa pelkästään siitä syystä, että ovat oikealle ihmiselle sukua tai oikean ihmisen kanssa kaveri. Ei olla vaadittu mitään tutkintoja tai työkokemusta. Tämäkin heijastuu tähän kuvioon, kun Marja-Riitan tyttärelle, pomon kaverille, tai Kalevin pojalle pitää turvata työpaikka keinolla millä hyvänsä. Sitten alkaa kiusatun savustaminen ulos työpaikalta (keinoja kaihtamatta) ja sen oman tai kaverin työpaikan turvaaminen. Saattaa myös olla, että joku loukkaantuu kiusatulle tai kadehtii tätä kiusattua ja sama kuvio alkaa siitä syystä. Moni aikuinen on henkisesti ihan lapsen tasolla. Ajatusmallit ja käytännön metodit ovat ihan samanlaisia kuin lapsilla. Lisäksi se työpaikkojen sosiaalinen sirkus on aivan samanlaista kuin jossain peruskoulussa, moni ei ole koskaan kasvanut siitä ulos. Eletään jotain teini-iän saippuaoopperaa uudelleen ja ollaan bestiksiä. Ei leikitä muiden kanssa jos ei huvita. Tavallaan unohdetaan, että nyt ollaan työelämässä, jossa pätevyys, tekeminen ja osaaminen pitäisi olla se ensisijainen juttu, ei se kenen kanssa itse tahtoo leikkiä.