Sukunimen vaihto. Itsellä on ex-miehen sukunimi mutta en halua tyttönimeäni enkä mitään suvun nimeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimen voi ottaa omasta suvusta aika monta sukupolvea taaksepäin, olikohan viisi. Siitä muodostuu jo iso valikoima.  

 

Miten niin iso valikoima jos ne on olleet saman nimisiä sukupolvesta toiseen. Eihän siinä vaihdu kuin se puolison nimi välillä.

Jokaisella polvella on kaksi vanhempaa ja siis kaksi sukunimeä. Ja jokaisella vanhemmalla on kaksi vanhempaa eli kaksi nimeä. Jne.

Nainen voi vaihdella sukunimeään tuosta vain. Mies jos vaihtelee, niin hänen oletetaan olevan entinen rikollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota vaan suvun nimi. Myötähäpeää herättävät nuo, jotka keksivät päästään jonkun pellenimen, eivätkä voi omaa sukunsa nimeä käyttää.

Jes, jotkut on sentään samaa mieltä kanssani! Mun mielestä myös tuollaiset keksityt sukunimet on teennäisiä ja naurettavia, kyllä sukunimen pitää edes jollainlailla periytyä suvusta. Ajattelin olevani mielipiteineni vanhanaikainen ja siksi jättää kokonaan kommentoimatta, mutta kommentoin nyt sitten kuitenkin..

Mutta huomatkaa, että ei keksityn sukunimen tarvitse olla mitenkään pompöösi. Vaikkapa Aaltonen ja Koskinen ovat näitä keksittyjä sukunimiä, joita otettiin uuden nimilain myötä aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukunimen voi ottaa omasta suvusta aika monta sukupolvea taaksepäin, olikohan viisi. Siitä muodostuu jo iso valikoima.  

 

Miten niin iso valikoima jos ne on olleet saman nimisiä sukupolvesta toiseen. Eihän siinä vaihdu kuin se puolison nimi välillä.

Jo yksi sukupolvi taaksepäin löytyy 3 sukunimivaihtoehtoa, 5 sukupolvea taaksepäin vaihtoehtoja tulee 61

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan suvusta löydy yhtään kivaa nimeä?

Ei löydy. Aika järkky on mun tyttönimikin. Jostain sadan vuoden takaa löytyy jotain.

Aika järkyn lapsellinen sä olet. Ja muka sulla jo aikuinen lapsikin. 

Nimi on identiteetti juttu. Harva sopeutuu Virtaseksi, vaikka siihen olisi syntynyt.

Aivan liian tavallinen ja rumakin nimi.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan suvusta löydy yhtään kivaa nimeä?

Ei löydy. Aika järkky on mun tyttönimikin. Jostain sadan vuoden takaa löytyy jotain.

Aika järkyn lapsellinen sä olet. Ja muka sulla jo aikuinen lapsikin. 

Nimi on identiteetti juttu. Harva sopeutuu Virtaseksi, vaikka siihen olisi syntynyt.

Aivan liian tavallinen ja rumakin nimi.

Ohis

Useimmille nimi ei ole kuvasta identiteettiä. Kaikki saavat etu- ja sukunimen vanhemmiltaan, mutta etunimen vaihtaminen on harvinaista, eikä sukunimeäkään yleensä vaihdeta muuta kuin avioliiton solmimisen yhteydessä. Eli sanoisin, että useimmat virtaset sopeutuvat virtasiksi.

Mulla on tässä juuri lahjaksi saamani kirja Suomalaiset sukunimet (Mikkonen, Paikkala) edessä, eli jos kiinnostaa jonkin sukunimen tausta, voin kertoa, mitä kirja sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit jonkun nimen, joka hyväksyttävä, eli ei mitään liian outoa, mutta ei ole tällä hetkellä kenenkään sukunimi. Ei pitäisi olla mitään estettä.

Jep joku Helmenkalastaja, Veneenkantaja, Sateenkaariponi tai Usvaruoho. Nää on niin söpöjä.

Pitäis kyllä tuntua omalta tuo nimi. Nuo on niin keksittyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit jonkun nimen, joka hyväksyttävä, eli ei mitään liian outoa, mutta ei ole tällä hetkellä kenenkään sukunimi. Ei pitäisi olla mitään estettä.

Jep joku Helmenkalastaja, Veneenkantaja, Sateenkaariponi tai Usvaruoho. Nää on niin söpöjä.

Pitäis kyllä tuntua omalta tuo nimi. Nuo on niin keksittyjä.

Jos mun pitäisi keksiä itselleni sukunimi, ottaisin varmasti mallia jostain luontoa tai maantieteellistä paikkaa kuvaavasta nimestä. Paikkakunnalla, jossa asun, suurin osa sukunimistä on tällaisia. 

Minä otin äidinäitini tyttönimen, joka ei ole suvussa kellään muulla ollut käytössä sitten mummoni nuoruuden. Mummoni ainoat kaksi sisarusta kuolivat jo lapsina. 

Mieheni kanssa ollaan edelleen naimisissa, mutta halusin vain vaihtaa sukunimeni johonkin oman sukuni nimeen. Omaa tyttönimeäni en halunnut takaisin. 

Voithan sinä toki keksiä nimen, jota ei ole kenelläkään muulla, ja sitten jännittää, hyväksytäänkö se. Suosittelen kuitenkin jotain oman sukusi nimeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan suvusta löydy yhtään kivaa nimeä?

Ei löydy. Aika järkky on mun tyttönimikin. Jostain sadan vuoden takaa löytyy jotain.

Mun mielestä se on viisi sukupolvea taaksepäin kun voit vaan ilmoittamalla ottaa sukunimen. Eli äidin puolelta ja isän puolelta, aikamoinen valikoima.

Sukunimiä on Suomessa ollut melko lyhyen ajan. Vasta v.1920 piti kaikilla olla sukunimi. Sitä ennen oltiin jonkun tyttäriä tai poikia.

No eihän oltu, Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kullä sukunimiä on ollut aiemmin kuin 1920-luvulla. Joku siellä näin väitti. Minäkin olen tutkinut sukujani; erityisesti eurooppalaisen isäni, mutta myös suom. äitini puolelta.

Jos pitäisi isältäni saama sukunimi vaihtaa, ottaisin mummini tyylikkään tyttönimen isäni puolelta.

Mikä teillä on luetun ymmärtämisen taso? Siinä kommentissa sanottiin, että sukunimi tuli pakolliseksi kaikille 1920. Ymmärrätkö, että se on täysin eri asia kuin "olla sukunimiä sitä ennenkin". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kullä sukunimiä on ollut aiemmin kuin 1920-luvulla. Joku siellä näin väitti. Minäkin olen tutkinut sukujani; erityisesti eurooppalaisen isäni, mutta myös suom. äitini puolelta.

Jos pitäisi isältäni saama sukunimi vaihtaa, ottaisin mummini tyylikkään tyttönimen isäni puolelta.

Mikä teillä on luetun ymmärtämisen taso? Siinä kommentissa sanottiin, että sukunimi tuli pakolliseksi kaikille 1920. Ymmärrätkö, että se on täysin eri asia kuin "olla sukunimiä sitä ennenkin". 

Yhdessä kommentissa sanottiin näin: "Sukunimiä on Suomessa ollut melko lyhyen ajan. Vasta v.1920 piti kaikilla olla sukunimi. Sitä ennen oltiin jonkun tyttäriä tai poikia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit jonkun nimen, joka hyväksyttävä, eli ei mitään liian outoa, mutta ei ole tällä hetkellä kenenkään sukunimi. Ei pitäisi olla mitään estettä.

Jep joku Helmenkalastaja, Veneenkantaja, Sateenkaariponi tai Usvaruoho. Nää on niin söpöjä.

Pitäis kyllä tuntua omalta tuo nimi. Nuo on niin keksittyjä.

Ja lapsellisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kullä sukunimiä on ollut aiemmin kuin 1920-luvulla. Joku siellä näin väitti. Minäkin olen tutkinut sukujani; erityisesti eurooppalaisen isäni, mutta myös suom. äitini puolelta.

Jos pitäisi isältäni saama sukunimi vaihtaa, ottaisin mummini tyylikkään tyttönimen isäni puolelta.

Mikä teillä on luetun ymmärtämisen taso? Siinä kommentissa sanottiin, että sukunimi tuli pakolliseksi kaikille 1920. Ymmärrätkö, että se on täysin eri asia kuin "olla sukunimiä sitä ennenkin". 

Yhdessä kommentissa sanottiin näin: "Sukunimiä on Suomessa ollut melko lyhyen ajan. Vasta v.1920 piti kaikilla olla sukunimi. Sitä ennen oltiin jonkun tyttäriä tai poikia."

Urpo. Sillä viitataan niihin, joilla ei tuota ennen ollut sitä sukunimeä sitten. 

Eron myötä halusin nimestäkin eroon. Menin liian nuorena naimisiin ja erokin tuli suht nopeeta. 

Alkuun oli hankalaa. Ennen naimisiin menoa mulla oli isäpuolen sukunimi. Ei mitään pointtia ottaa sitä nimeä. En tykännyt miehestä.

Isäni nimi oli ruma tyyliin Jurvanen ja äitini tyttönimi Hurskainen. Hyi.

Kaivelin pidemmälle, niin isoisoäidin tyttönimi oli hauska, ytimekäs ja solahti suomalaiseen suuhun kuin se olisi aina ollut siellä.

Halusin olla kohtelias ja kysyä elossaolevilta nimenkantajilta lupaa, vaikkei olisi tarvinnutkaan. Heitä oli neljä.kaikkiaan. sisaruksia ja lapsettomia vanhuksia. Kukin oli vilpittömän iloinen ideasta. Saapa sukunimi uuden elämän ja jatkoa, eikä lopu heihin, kuten olivat pelänneet.

Uusi miehenikin otti nimeni. Nyt meitä on viisi lisää. :)

Kaivele suvuista tai tosiaan kehitä oma. Ei sen monimutkainen tarvii olla. Kaverit meni naimisiin, niin sulauttivat nimensä ja poistivat nen päätteen.

Vierailija kirjoitti:

Ota oma nimi. Ole uuden suuren suvun kantaäiti!

Minkä suuren suvun kantaäiti??? Ainoa lapsi on jo aikuinen eikä hän ole vaihtamassa nimeään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kullä sukunimiä on ollut aiemmin kuin 1920-luvulla. Joku siellä näin väitti. Minäkin olen tutkinut sukujani; erityisesti eurooppalaisen isäni, mutta myös suom. äitini puolelta.

Jos pitäisi isältäni saama sukunimi vaihtaa, ottaisin mummini tyylikkään tyttönimen isäni puolelta.

Mikä teillä on luetun ymmärtämisen taso? Siinä kommentissa sanottiin, että sukunimi tuli pakolliseksi kaikille 1920. Ymmärrätkö, että se on täysin eri asia kuin "olla sukunimiä sitä ennenkin". 

Yhdessä kommentissa sanottiin näin: "Sukunimiä on Suomessa ollut melko lyhyen ajan. Vasta v.1920 piti kaikilla olla sukunimi. Sitä ennen oltiin jonkun tyttäriä tai poikia."

Urpo. Sillä viitataan niihin, joilla ei tuota ennen ol

Tekstistä se ei kyllä käy ilmi. Onko tämä sulle jotenkin niin tunnepitoinen asia, että et osaa keskustella asiasta neutraalisti ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit jonkun nimen, joka hyväksyttävä, eli ei mitään liian outoa, mutta ei ole tällä hetkellä kenenkään sukunimi. Ei pitäisi olla mitään estettä.

Jep joku Helmenkalastaja, Veneenkantaja, Sateenkaariponi tai Usvaruoho. Nää on niin söpöjä.

Helmenkalastaja taitaa olla varattu.

Usvaruoho on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tosiaan suvusta löydy yhtään kivaa nimeä?

Ei löydy. Aika järkky on mun tyttönimikin. Jostain sadan vuoden takaa löytyy jotain.

Mun mielestä se on viisi sukupolvea taaksepäin kun voit vaan ilmoittamalla ottaa sukunimen. Eli äidin puolelta ja isän puolelta, aikamoinen valikoima.

Sukunimiä on Suomessa ollut melko lyhyen ajan. Vasta v.1920 piti kaikilla olla sukunimi. Sitä ennen oltiin jonkun tyttäriä tai poikia.

Kuten useat jo kirjoittivat, tuo ylläoleva ei pidä paikkaansa tai on ainakin epäselvästi ilmaistu. 1920 tuli voimaan sukunimilaki, jonka mukaan jokaisella tuli olla sukunimi. Tämä johtui siitä että Suomessa oli alueita joissa edelleen ole ihmisiä väestökirjanpidossa tyyliin Kyllikki Matintytär tai Matti Matinpoika (Häme) tai Ivan Andrejev tai Maria Nikitina (raja- Karjala). Toisaalta oli alueita joissa ihan perus- tallaajilla oli sukunimet olleet käytössä ja ainakin 1500 luvulta alkaen (Savossa esim).  Siispä Suomessa voi olla sukuja joissa sukunimi on otettu käyttöön vasta tuolloin 1900- luvun alkuvuosina, mutta toisaalta on sukuja joissa sukunimi voidaan jäljittää helposti neljä- viisisataa vuotta sitten jo käytössä olleeksi.

Sukunimilaki oli käytännön sanelema juttu, sekaannuksia sattui paljon koska samassa kylässä saattoi helposti olla puolenkymmentä Matti Antinpoikaa tai jotain muuta yhtä yleistä nimeä.. Paikalliset kyllä heidät erottivat ja tunsivat: Oli vanha- Matti, pitkä- Matti, mylly- Matti, vanhanmökin Matti ja kuuro- Matti. Sen sijaan viranomaisilla oli vaikeampaa kun näitten kaikkien virallinen nimi oli sama Matti Antinpoika.