Hankkiuduin pari vuotta sitten eroon isosta määrästä perintötavaraa ja nyt kaduttaa

Kukaan ei puhu tästä. Yleensä vaan hehkutetaan, että pitää hankkiutua eroon ja kaupasta saa lisää, jos tarvitsee jotain. Mutta usein ne vanhat on parempilaatuisia ja on ekologisempaa käyttää niitä kuin ostaa uutta Made in China muovitavaraa.

Menikö tämä maksisinkku siinä sivussa:

Olisiko sinulla ollut tilaa säilyttää niitä? Kuinka paljon vuokravarasto olisi tullut maksamaan? Perintötavaroiden säilyttäminen kuulostaa kivalta, mutta harvalla niille on tilaa. Usein lapsilla ja lastenlapsilla on jo huonekalut ja muut tavarat hommattu.

Päästä irti. Se on vain sielutonta tavaraa.

Minä sain vuosi sitten perntötavaroita. Mahdutin ne kämppäämme. Osa meni roskiin. Ja osa kierrätykseen. 

Aion pikkuhiljaa käydä tavaroiden karsintaa uudestaan läpi. En ollut vuosi sitten valmis luopumaan kaikesta. 

Nostalgiasta nauttii jonkin aikaa mutta se menee ohi ja sen jälkeen ne on tosiaan vain tavaraa.

Voithan yrittää ostaa niitä tavaroita takaisin. Itse mietin saman ongelman edessä, mitä tehdä? Toisaalta tavaroilla on vahva tunnearvo, toisaalta en tarvitse niitä, toisaalta haluaisin säilyttää, toisaalta en. Ohan hirveää.

Mitä sillä tavaralla loppujen lopuksi tekee. Parhaat asiat elävät muistoissa. 

Ne muistot on muualla kuin tavaroissa. Harva pystyy säilyttämään kuolinpesän tavaroita tai edes osaa niistä, useimmilla se oma koti on jo ns. valmis.