Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäiset, onko teillä vilkas sosiaalinen elämä?
23.07.2025 |
Kesäloma tässä lopuillaan (on ollut mukava loma) ja aloin taas miettiä, että sosiaaliselta kantilta katsottuna kesä on kyllä ollut hiljainen.
Olemme saaneet (50-vuotias pariskunta, lapset jo isoja) kaksi kyläilykutsua koko kesän aikana. Molemmat mökeille; toiseen pääsimme, toiseen emme.
Olemme suht aktiivisesti kutsuneet vieraita meille, mutta jostakin syystä joiltakin tuttavilta ei koskaan tule vastakutsua.
Olen alkanut miettiä, että onko meissä jokin piirre mikä ärsyttää. Vai missä on vika?
En kohta enää "uskalla" olla aktiivinen osapuoli. Pelkään, että taas käy samalla tavoin.
Onko teillä muilla sosiaalinen elämä ja kutsutaanko teitä kylään?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan nyt anoppilassa. Täällä käydään joka kesäloma koska on niin kaukana,et lapset näkee edes joskus mummia. Kun lähdetään kotiin ,odotan ja puoliso odottaa et saadaan olla kotona keskenään ilman muita. Täällä on kuiten porukkaa ravannu kahvilla jatkuvasti,nytkin istuu keittiössä anopin naapurit kahvilla. Lapset juoksee serkkujen kanssa aamusta iltaan. Kotiin ja laitan kuulokkeet korville ja katson omia ohjelmia mitä nyt jääny tässä lomalla katsomatta ja ryystän kahvia aamusta iltaan.
Mietin oikeasti, että missä vika. En itsekään jaksaisi ihan tauotta juosta eri kyläpaikoissa, mutta on kyllä tullut mieleen, että mikä meissä mättää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin oikeasti, että missä vika. En itsekään jaksaisi ihan tauotta juosta eri kyläpaikoissa, mutta on kyllä tullut mieleen, että mikä meissä mättää..
Ap
Kymmeneen vuoteen ei oo käyny ketään kylässä. Ei kutsuja mihinkään, ei mökkiä tai mitään paikkaa, mihin mennä. Raha esteenä moneen tekemiseen ja siinä varmaan yks syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastavuoroisten kyläilykutsujen puute ei ole välttämättä henkilökohtaista. Moni ihminen on niin julmetun väsynyt, ettei kerta kaikkiaan jaksa niin paljon kuin haluaisi, vaikka ilahtuukin saadessaan kutsun toisen kotiin. Tauko töistä kuluu harmillisen monella palutumiseen. Moni ihminen kokee isännöinnin tai emännöinnin kuormittavana, vaikka nauttiikin yhteisen ajan vietosta. Etenkin tällainen hellekesä lamaannuttaa monen: kuumassa siivoaminen ja kokkailu vieraita varten voi tuntua ylitsepääsemättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhankin. Sotealalla töissä, joten vapailla joutuu blokkaamaan joitakin menemisiä kylmästi pois, että jää ihan omaa rauhaa kotona ilman minkäänlaisia virikkeitä.
M53
On😅
Joka viikko on joku lasten perheistä käymässä ja syömässä, juuri 2 perhettä lomaili meillä etelänkodissa.
Ystäviä tavataan lounaalla tai päivällisellä 1-2 kk välein, kahvilla käyn parin viikon välein ystävieni kanssa.
Yhtä ystävää näen erityisesti touko-lokakuussa päivittäin kun käymme uimassa.
Ja vuoroin vieraissa tietty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon pyydetään illanistujaisiin sun muihin. Mies usein osallistuu, itse en aina jaksa. Se on aina sitä samaa, alkoholin nauttimista ja asioista länkyttämistä. En jaksa kuunnella. Ja usein vielä nämä kaikki kutsut kesän aikana ja vielä lomalla kun haluaisin vaan olla. Tämänkin kesäloman alussa tuli viidestä(!!!) eri paikasta kutsua että tulkaa käymään ja mennäänkö kahville silloin ja silloin. Tietty pitäisi olla tyytyväinen että seura kelpaa joillekin.
Pyydä vaan ap kylään porukkaa ja järkkää juttuja. Kuten joku kommentoikin, ei toiset vaan jaksa aktivoitua vaikka mielellään osallistuisivatkin.
Ei jaksa enää sitä sosiaalista kanssakäymistä. Jotenkin olo, ettei edes kiinnosta kenenkään jutut ja menemiset. Kahvilla tai lounaalla käyn ystävien kanssa silloin tällöin. Toisaalta harmittaa, kun en enää nauti menemisestä. Mutta toisaalta myös ihmettelen joitain ystäviä, kun mistään menoista ei voi kieltäytyä. Sitten ihmetellään, kun väsyttää. Tuntuu kuin jatkuva meneminen on hyvän elämän mittari. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää sitä sosiaalista kanssakäymistä. Jotenkin olo, ettei edes kiinnosta kenenkään jutut ja menemiset. Kahvilla tai lounaalla käyn ystävien kanssa silloin tällöin. Toisaalta harmittaa, kun en enää nauti menemisestä. Mutta toisaalta myös ihmettelen joitain ystäviä, kun mistään menoista ei voi kieltäytyä. Sitten ihmetellään, kun väsyttää. Tuntuu kuin jatkuva meneminen on hyvän elämän mittari. En tiedä.
Joo tämä just! En tiedä onko ikä vai vaan elämäntapa mutta ei vaan jaksa innostua toisten jutuista enää samalla tapaa. Olen irrottautunut somestakin tämän takia. En jaksa joka päivä seurata muiden elämää ja mielipiteitä. Muakin vähän harmittaa ja olisi kiva nauttia menemisestä mutta ei sitä väkisin jaksa.
Olen 48 v, käyn kavereideni kanssa syömässä, leffassa ja tapahtumissa säännöllisesti. Sukuloimista on jonkin verran ja tuttuja lasten kautta, muttei juurikaan perhetuttuja, kun olemme melko tuore uuspari. Työn kautta erilaisia tapahtumia.
Kyläily kuulostaa konseptina vähän maalaiselta, ehkä ongelma on, ettei se ole useinkaan oikeasti hauskaa kenellekään?
Alue: Aihe vapaa
Nosto