Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni ei tunne syyllisyyttä siitä että parantui vakavasta sairaudesta kun useimmat muut menehtyvät siihen
23.07.2025 |
Olen yrittänyt kysyä ja herättää hänessä syyllisyyttä (selviytyjän syyllisyys = survival's guilt) mutta hän vastustaa ja sanoo ettei tunne syyllisyyttä eikä edes halua kärsiä yhtään enempää vaan haluaa nauttia elämästään. En tiedä mitä ajatella.. Eikö normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen tunne syyllisyyttä että itse pelastui?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä että jäi henkii.? En ymmärrä logiikkaa. Onko se sinulta pois.
Joillakin asenne ratkaisee miten syöpään suhtautuu. Toiset toivoo paranevassa eikä luovuta. Toiset ei taas jaksa.
Arvostan huumorintajuasi.
Kokeile sinä samaa!
Minulla oli aivoaneurysmakeikkaus, pullistuma vahingoitti toista silmähermoani. Luuydinsyöpä yritti tappaa, sain elinsiirron.
Selkäranka murtui, käänteishyljintä maksassa ja munuaisissa kesti kuusi vuotta, kortisoni aiheutti kaihin, tuskallinen vyöruusu kesti vuoden, sain siirrosta verenpaineen, kolesterolin, kilpirauhasen vajaatoiminnan ja diabeteksen. Ai niin, työstressin vuoksi pälvikaljun.
Menetin syövän vuoksi työni, löysin uuden, henkisesti erittäin rankan työn, jossa palkka putosi 800 eur/kk.
Menetin useita lähiomaisia lyhyen ajan sisällä.
On niin syyllinen olo tästä riemusta, ettei mitään rajaa. 🤔
Onpa outo persoona! Nimittäin sinä itse, ei parantunut kaverisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko ap syyllisyyttä siitä, että niistä kaikista siittiösoluista SINÄ selviydyit tähän maailmaan?
Teeskentelet ettet ymmärrä aloituksen olevan sarkasmia ja että se saa ajattelemaan miten järjetöntä selviytyjän syyllisyys on kun sitä käytetään esim. sairauksien yhteydessä mikä on todella yleistä. Miksi teeskentelet?
Mistä tiedät että aloitus on sarkasmia ja että sen tarkoitus on saada ajattelemaan selviytyjän syyllisyyden typeryyttä?
Niin, mistäköhän... Sitä sopii miettiä ja pohtia.
Se, että sinä tulkitset keskustelun tietyllä tavalla ei tarkoita, että kaikki tulkitsisivat keskustelun niin. Varsinkaan tällaisella palstalla, jossa on ihme örvellyskeskusteluja, spämmiä, ala-arvoista kielenkäyttöä, trolleja, yleistyksiä, olkinukkeja ja keskustelujen hyllyikä on keskimäärin varmaan muutama minuutti. Ei siis ihme, että ihmiset eivät pysähdy ajattelemaan, onko keskustelulla, joka kuulostaa provolta, jotain syvällistä viestiä, koska palstan taso on tämä. Jonkun lehden kolumnissa taas tällaisen tulkitsisi helpommin sarkasmiksi. Kannattaa siis sinne yrittää seuraavalla kerralla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tuntisin tuota syyllisyyttä missään tilanteessa.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo selviytyjän syyllisyys on sitä, että jostain Estonian tapaisesta suuronnettomuudesta selviää elossa vain siksi, että on ollut itsekäs. Vakavasta sairaudesta parantuminen ei ole itsekästä. Mutta provohan tämä vaan oli.
Sen pitäisi olla vain tuota, mutta "selviytyjän syyllisyys" on paljon laajemmin (ja typerästi) käytetty käsite. Ihmiset oikeasti sanovat tuntevansa syyllisyyttä siitä että parantuivat sairaudesta! He valehtelevat?
En tunne tippaakaan syyllisyyttä siitä, että sain ms-diagnoosin 35 vuotta sitten, mutta liikun edelleen täysin normaalisti, eikä minusta edes päällepäin arvaisi sairauttani mitenkään. Joitakin oireita on, mutta niiden kanssa olen oppinut elämään.
Ei se selviytyjän syyllisyys ole mikään hyve, vaan riippakivi, josta monet ei ikinä selviä. Miksi ihmeessä yrität lietsoa jonkun sellaiseen mielentilaan, missä ei koskaan saa rauhaa? Ei oikea ystävä sellaista tee, vaan iloitsee ystävänsä kanssa siitä että tämä selvisi.