Lue keskustelun säännöt.
Irtisanoutumiseen liittyvä ahdistus
23.07.2025 |
Irtisanouduin, ja tunnen vahvasti, että päätös oli oikea. Ahdistaa silti, kun työyhteisö kuormittuu nyt takiani ja koen myös hienovaraista syyllistämistä pomon taholta asiasta. Olen voinut jo pitkään huonosti ja haluaisin pois heti irtisanoutumisajan päätyttyä, mutta pomo pyytää jatkamaan vielä jonkin aikaa. En tiedä mitä tehdä.
Olin varoittanut irtisanoutumisen mahdollisuudesta jo puoli vuotta sitten, mutta toivomiani muutoksia ei tehty. En vain jaksa enää. Tilalleni on vaikea löytää uusi, mutta en kai nyt sentään korvaamaton ole. En tiedä, miten jaksan enää loppuajan työssä, jos kohtaan siellä syyllistämistä päätöksestäni.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmistanne, myös tuo lammaskommentti on varmaan ihan osuva. Ehkä olen liian kiltti, ja ehkä minut on juuri siksi alun perin palkattukin. Olen joutunut joustamaan ja venymään. Työnantaja taas ei ole tullut toiveissani vastaan. On tunne, että työn vaatimukset tulevat vain lisääntymään, on pakko pelastaa itseni.
Työkavereita käy vaan ihan vilpittömästi sääliksi, kun työt kaatuvat nyt heidän niskaansa. Siksi tämä on minulle vaikeaa. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa ja tehdä lähdöstäni heille kevyemmän. Mutta kai sitä vaan pitäisi ajatella itseään, omaa hyvinvointiani ja perhettänikin.
Ap
Työkavereiden töissä jaksaminen kuuluu työnantajalle, ei sinulle. Olet ehdottomasti liian kiltti ja se käy terveytesi päälle.
Samaa mieltä. Esihenkilö vastaa työn resursoinnista. Sinun ei tarvitse miettiä asiaa irtisanomisajan jälkeen. Minut irtisanottiin, vaikka työpöytäni oli täysi. Työtehtäväni jätettiin aivan retuperälle, jonka johdosta yrityksen myynti ei vielä vuodessakaan ole toipunut. Nyt tilalleni on palkattu kaksi minua matalapalkkaisempaa tekijää. Kokonaisuus tuli kyllä niin kalliiksi.
Joka tapauksessa työ, jota olin hoitanut sydämellä, aktiivisesti ja itseohjautuvasti vain otettiin minulta pois. Väittäen, että työ hoidetaan keskitetysti.
Mitä tästä voi oppia? Ajattele aina ensin itseäsi. Työnantajasi ei ole sinua kohtaan lojaali. Kukaan ei kiitä ja palkitse sinua venymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet töitä irtisanomisajan ja sitten unohdat koko paikan. Jos pomo valittaa ja yrittää saada sinulle morkkista, niin tiedät tehneesi oikean päätöksen lähteä toksisesta työpaikasta.
Tämä ihan hyvä neuvo. Näin itsekin ajattelen, että jos pomo mustamaalaisi minut hankalaksi, jos irtisanoudun irtisanomisajan puitteissa, niin se kertoo vain hänestä itsestään. Mutta huoli on työkavereiden jaksamisesta silti. Minusta sekin on inhimillistä, en ole mikään robotti, vaan työyhteisön jäsen ja välitän itseni lisäksi myös toisista ihmisistä.
Ap
Laita vesilasiin vettä, laita sormi sinne, ota pois. Jäikö kuoppa. Ei.
Niin tärkeä sinä olet siellä työpaikassa!
Sä tavallaan et halua lähteä, koska muut kuormittuu! AJATTELE sua, sinähän se kuormitut jos jäät!
Aikoinaan yks loppuunpalanut osastonhoitaja tms kertoi, että hän sai avun semmoisesta keinosta että: Hän joka päivä, kun työaika päättyi, "pakkasi" työasiat reppuun ja "jätti" repun naulakkoon! Sen jälkeen hän ei saanut enää ajatella työasioita. Aamulla, kun tuli takaisin, "otti" repun naulasta ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt.
Keino oli auttanut häntä jaksamaan ikävän ajan yli! Hän pääsi jatkamaan sairauslomalle ja sitä kautta palautumaan työhön, vähentämään ja jakamaan töitään!
Voisko auttaa sinne loppumiseen sua tuo konsti!
Olen irtisanoutunut pari kertaa. Ei kyllä tullut mitään tuollaisia ahdistuksia. Miksi miettiä työkavereiden jaksamista, eikö tilallesi palkata uutta? Oletko jotenkin korvaamaton?
Napakasti nyt lähdet oikeuksiesi mukaan. Ei silti tarvitse ovet paukkuen lähteä. Olen saanut oikein loistavat suositukset irtisanoutumisesta huolimatta. Olen vain sanonut, että omalta kohdaltani olen jo nähnyt jotenkin kaiken siinä työpaikassa ja innostavin mielin odotan tulevaa. Perään kehun, että onhan se hiukan haikeaa lähteä mukavien työtovereiden luota (vaikken edes tarkoita sitä). Ja muuta lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmistanne, myös tuo lammaskommentti on varmaan ihan osuva. Ehkä olen liian kiltti, ja ehkä minut on juuri siksi alun perin palkattukin. Olen joutunut joustamaan ja venymään. Työnantaja taas ei ole tullut toiveissani vastaan. On tunne, että työn vaatimukset tulevat vain lisääntymään, on pakko pelastaa itseni.
Työkavereita käy vaan ihan vilpittömästi sääliksi, kun työt kaatuvat nyt heidän niskaansa. Siksi tämä on minulle vaikeaa. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa ja tehdä lähdöstäni heille kevyemmän. Mutta kai sitä vaan pitäisi ajatella itseään, omaa hyvinvointiani ja perhettänikin.
Ap
Marttyyrius on narsismin piirre. On yksi ihminen joka seuraa sinua myös seuraavaan mahdolliseen työpaikkaan ja se olet sinä.
Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella itseään ja työtaakkaansa. Marttyyrius on selviytym
Itsensä kohtaaminen vaatii huomion kääntämistä itseensä sen sijaan, että keskittyy liiaksi muihin ihmisiin. Se pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia itsessä. Nyt pitäisi kysyä itseltään niitä tiukkoja kysymyksiä, mikä on oma osuuteni ongelmiin, joihin jatkuvasti törmään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja mikä lammas olet. Sano pomolle, että jatkat jonkin aikaa jos saat kymmenkertaista palkkaa, niin loppuu länkytys.
En ole lammas, haluan vain säilyttää hyvät välit entisiin työnantajiin. Voin tarvita suosittelijaa tulevaisuudessa. Ja kun on pitkään työskennellyt työkavereiden kanssa, heistä myös välittää. Haluaisin loppuajan toimia niin, että jää hyvä mieli itselle ja työkavereille. Ja toivoisin, että pomokin osaltaan varmistaisi hyvän lähdön, eikä pilaisi loppuaikaa syyllistämällä.
- ap
Missä pahvilaatikossa sä oikein elät? Luuletko vielä joskus oikeasti löytäväsi töitä tai saavasi hyvät suositukset?
Rupean luomaan menestyksekästä uraa työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmistanne, myös tuo lammaskommentti on varmaan ihan osuva. Ehkä olen liian kiltti, ja ehkä minut on juuri siksi alun perin palkattukin. Olen joutunut joustamaan ja venymään. Työnantaja taas ei ole tullut toiveissani vastaan. On tunne, että työn vaatimukset tulevat vain lisääntymään, on pakko pelastaa itseni.
Työkavereita käy vaan ihan vilpittömästi sääliksi, kun työt kaatuvat nyt heidän niskaansa. Siksi tämä on minulle vaikeaa. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa ja tehdä lähdöstäni heille kevyemmän. Mutta kai sitä vaan pitäisi ajatella itseään, omaa hyvinvointiani ja perhettänikin.
Ap
Marttyyrius on narsismin piirre. On yksi ihminen joka seuraa sinua myös seuraavaan mahdolliseen työpaikkaan ja se olet sinä.
Kun tekee auliisti muidenkin työt, saa hyvän syyn surkutella iItsensä kohtaaminen vaatii huomion kääntämistä itseensä sen sijaan, että keskittyy liiaksi muihin ihmisiin. Se pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia itsessä. Nyt pitäisi kysyä itseltään niitä tiukkoja kysymyksiä, mikä on oma osuuteni ongelmiin, joihin jatkuvasti törmään?
Niin, ehkä tämä on aloittajan elämässä vihdoin se kohta jolloin on aika kohdata se kaikki jonka hän on eri verukkein vuosien varrella ohittanut? Pysähtyä, tulla tähän ja nyt, läsnäolevaksi omaan elämään, mihin hittoon minä oikein unohdin itseni? Uupumus on merkki itsensä kaltoinkohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmistanne, myös tuo lammaskommentti on varmaan ihan osuva. Ehkä olen liian kiltti, ja ehkä minut on juuri siksi alun perin palkattukin. Olen joutunut joustamaan ja venymään. Työnantaja taas ei ole tullut toiveissani vastaan. On tunne, että työn vaatimukset tulevat vain lisääntymään, on pakko pelastaa itseni.
Työkavereita käy vaan ihan vilpittömästi sääliksi, kun työt kaatuvat nyt heidän niskaansa. Siksi tämä on minulle vaikeaa. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa ja tehdä lähdöstäni heille kevyemmän. Mutta kai sitä vaan pitäisi ajatella itseään, omaa hyvinvointiani ja perhettänikin.
Ap
Jos työkaverit oikeasti sinusta pitävät, he ymmärtävät kyllä. Meillä oli töissä vastaava tilanne sillä, erotuksella, että pois lähtevän sopimus oli määräaikainen ja hän lähti ennen määräajan päättymistä löydettyään uuden työpaikan. Osa tiimistä ei suhtautunut hyvin, juurikin koska työt kaatuivat niskaan. Se on kuitenkin työnantajan velvollisuus järjestää asiat niin, että hommat hoituu ja tekijöitä on riittävästi. Jos tilallesi ei heti löydy uutta, on jotain töitä jätettävä pois siihen, kunnes uusi tekijä on löytynyt.
Erityisesti tuo, että olet jo 6 kk sitten kertonut, että lähdet, jos asiat ei muutu, antaa sinulle täyden oikein ilman minkäänlaista syyllisyyttä lopettaa työt silloin, kun sopimus päättyy. Useimmat ihmiset eivät tee noin, vaan hautovat lähtöä mielessään kertomatta tyytymättömyydestään ja sitten vaan joku päivä irtisanoutuvat. Olet siis ollut jo selkeästi keskivertoa vastuuntuntoisempi.
Onnittelut siitä, että uskalsit tehdä valinnan oman hyvinvointisi eteen ja pidä nyt siitä myös kiinni. Itse olen edelleen säännöllisesti tekemisissä sen meiltä pois lähteneen kanssa, koska tykkäsin ihmisestä ja hän teki mielestäni oikean ratkaisun itsensä takia, vaikka jättikin meidät "pulaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinä ihan varmuudella olet korvattavissa. Se ei ole mielipideasia eikä sellainen, mistä olisi epävarmuus. Mutta sehän on ihan mahtava asia ainoastaan.
Maailma liikkuu eteenpäin myös ilman sinua tai sinun suostumustasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja mikä lammas olet. Sano pomolle, että jatkat jonkin aikaa jos saat kymmenkertaista palkkaa, niin loppuu länkytys.
En ole lammas, haluan vain säilyttää hyvät välit entisiin työnantajiin. Voin tarvita suosittelijaa tulevaisuudessa. Ja kun on pitkään työskennellyt työkavereiden kanssa, heistä myös välittää. Haluaisin loppuajan toimia niin, että jää hyvä mieli itselle ja työkavereille. Ja toivoisin, että pomokin osaltaan varmistaisi hyvän lähdön, eikä pilaisi loppuaikaa syyllistämällä.
- ap
Kyllä tuo juurikin lammasmaiselta toiminnalta kuulostaa. Ole vaan ylpeästi lammas, ei sitä tarvitse hävetä.
Niin ja työpaikaltahan kannattaa lähteä ns. ovet paukkuen ja kaikki sillat takanaan polttaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luoja mikä lammas olet. Sano pomolle, että jatkat jonkin aikaa jos saat kymmenkertaista palkkaa, niin loppuu länkytys.
En ole lammas, haluan vain säilyttää hyvät välit entisiin työnantajiin. Voin tarvita suosittelijaa tulevaisuudessa. Ja kun on pitkään työskennellyt työkavereiden kanssa, heistä myös välittää. Haluaisin loppuajan toimia niin, että jää hyvä mieli itselle ja työkavereille. Ja toivoisin, että pomokin osaltaan varmistaisi hyvän lähdön, eikä pilaisi loppuaikaa syyllistämällä.
- ap
Kyllä tuo juurikin lammasmaiselta toiminnalta kuulostaa. Ole vaan ylpeästi lammas, ei sitä tarvitse hävetä.
Niin ja työpaikaltahan kannattaa lähteä ns. ovet paukkuen ja kaikki sillat takanaan polttaen?
Mistään ovien paukuttelusta tai siltojen polttelustahan ei ole kyse kun toteaa tekevänsä irtisanomisajan työt ja lopettaa sen jälkeen. Silloin tekee asiat juuri niin kuin on alunperin sovittukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina pitää olla lomia pankissa irtisanomisajan verran.
On vielä lomia ja ylityövapaita käytettävissä. Haluan vain toimia asioissa oikein, enkä pelkästään ajatella itseäni.
Ap
Sä nyt nimenomaan toimit väärin. Se on työnantajan tehtävä huolehtia siitä, että töissä on riittävästi työntekijöitä. En tiedä ylityövapaista, mutta jos niitä ei saa rahana, niin pidä ne ja teet loput päivät töitä vain vakinaisen työajan puitteissa irtisanomisajan loppuun asti. Lomat saat rahana, kun niitä ei voi pakolla pitää. Olisi kannattanut ensin sopia lomat ja sitten irtisanonut vasta. Uhrautujat ja uhriutujat ovat työyhteisöjen syöpä. Ole itsekäs, se on kaikille parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle vastaan, että lomat on jo sovittu ja aion ne pitää. Aion pitää myös ylityövapaat pois. Kysymys oli siitä, jatkanko vielä irtisanomisajan jälkeen töitä ja kuinka pitkään. En tiedä vastausta. En haluaisi enää jatkaa, mutta hyvää hyvyyttäni ehkä kuukauden vielä pystyn, jotta saavat uuden tilalle... ja saahan siitä palkan toki korvaukseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmistanne, myös tuo lammaskommentti on varmaan ihan osuva. Ehkä olen liian kiltti, ja ehkä minut on juuri siksi alun perin palkattukin. Olen joutunut joustamaan ja venymään. Työnantaja taas ei ole tullut toiveissani vastaan. On tunne, että työn vaatimukset tulevat vain lisääntymään, on pakko pelastaa itseni.
Työkavereita käy vaan ihan vilpittömästi sääliksi, kun työt kaatuvat nyt heidän niskaansa. Siksi tämä on minulle vaikeaa. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa ja tehdä lähdöstäni heille kevyemmän. Mutta kai sitä vaan pitäisi ajatella itseään, omaa hyvinvointiani ja perhettänikin.
Ap
Jos työkaverit oikeasti sinusta pitävät, he ymmärtävät kyllä. Meillä oli töissä vastaava tilanne sillä, erotuksella, että pois lähtevän sopimus oli määräaikainen ja hän lähti ennen määräajan päättymistä löydettyään uuden työpaik
Kiitos, valinnasta pidän kiinni. En pelkää työkavereiden suuttuvan, tiedän että he ymmärtävät ja tiedän, että voin pitää heihin yhteyttä jatkossakin. Mutta tuntuu pahalta, että lähtöni kuormittaa heitä. Siksi mietin, jatkanko vielä jonkin aikaa vai irtisanoudunko vaan heti kun mahdollista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin kuukaudeksi irtisanomisajan jälkeen, mutta pyysin siitä kuukaudesta kolmen kk:n palkan, jonka myös sain.
Mitä väliä sillä on mitä työ"kaverit" tai pomosi sinun lähdöstä ovat mieltä? Tilallesi tulee joku uusi ja unohdut muutamassa viikossa. Näin se vaan menee eli elämä jatkuu
Työympäristö voi muuttaa työntekijän käytöksen lammasmaiseksi. Se on selviytymiskeino. Tuo säälintunne on ymmärrettävä, koska näet työkavereiden väsymyksen ja toivottoman tilanteen. Vaikka koet sääliä ei se tarkoita sitä, että juuri sinun on jäätävä niitä töitä tekemään. Mieti tulevaisuuden kannalta, haluatko jatkossakin tehdä töitä säälistä.