Lue keskustelun säännöt.
Kaverista tullut kaikesta ärsyyntyvä silmienpyörittelijä -mistä voi johtua?
22.07.2025 |
Ollaan oltu pitkään kavereita, eikä ole aiemmin ollut mitään ongelmia, mutta nyt viimeisten vuosien aikana tuntuu että melkein kaikki mitä teen on joko ärsyttävää, säälittävää tai jollain tavalla väärin. Ei siis sano suoraan yleensä mitään, vaan sillä tavalla tuhahtelee tai huokailee kun triggeröityy minusta. Toki välillä ihan suoraan tylyttää, että älä tee noin tai noin.
Meillä on kyllä elämäntilanteet tosi erilaiset ja myös luokkaero kasvanut vuosien varrella (hänellä enemmän rahaa), ja sitä myötä kiinnostuksen kohteet melko erilaiset, mutta en mä silti ärsyynny hänen tekemisistä tai sanomisista, tai ainakaan avoimesti näytä halveksuntaa jos jotain saatan ihmetelläkin. Mistä voi olla kyse? Ja saako tätä miten loppumaan?
Kommentit (95)
Eukosta on tullut keski-iän myötä karjakonnäköinen kanttura, juo todennäköisesti liikaa, seksiä ei ole, mutta ukosta ei pääse raha-asioiden takia eroon. Niinpä kaikki vapaammat ihmiset harmittavat ja heitä on pakko halveksia, koska huono itsetunto sitä vaatii. Muuten pitäisi kohdata oma luuseriutensa. Sellaista se joskus on. Uskon, että jos kukin meistä elää saa, aika voi kypsyttää ihmisen ja parantaa käytöstä tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ystävä, joka tuhahtelee ja katselee minua säälien vähän väliä. Naureskelee myös minulle niin kuin en ymmärtäisi jotain mitä hän suuressa viisaudessaan ymmärtää. Käyhän vähän ärsyttämään, varsinkin kun en pidä itseäni mitenkään häntä tyhmempänä tai edes tietämättömämpänä. Joka tapauksessa itse pidän nykyään etäisyyttä tähän tuhahtelijaan, ottakoon itse yhteyttä jos kiinnostaa, en viitsi enää yhteisen historian takia kuunnella jotain alkoholistin persupropagandaa omalla ajallani, elämä on liian lyhyt.
Joo ymmärrän hyvin. Ehkä pelkään että jos teen samoin niin jään kokonaan yksin. Ihmisillä on tosi vähän aikaa nykyään, siitä pitää oikein kilpailla. Tokihan jos olisin oikeasti ihana ystävä itse, niin minuun panostettaisiin enemmän. Mutta olen mitä olen ja silti haluaisin että olisi edes muutama kaveri/ystävä, niin kai se on pakko kestää kaikenlaista. Ja missä menee se raja?
Vierailija kirjoitti:
Tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkiä taukoja kehiin. Omassa vastaavassa tilanteessa auttanut aina.
Oletko siis se ärsyyntyvä ystävä ja jos kyllä niin haluatko avata vaikka, että mikä kaverissa ärsyttää, ja miksi sitten kuitenkin ehdotat tapaamisia vaikka ärsyttää? Onko se sääliä..?
Vierailija kirjoitti:
Eukosta on tullut keski-iän myötä karjakonnäköinen kanttura, juo todennäköisesti liikaa, seksiä ei ole, mutta ukosta ei pääse raha-asioiden takia eroon. Niinpä kaikki vapaammat ihmiset harmittavat ja heitä on pakko halveksia, koska huono itsetunto sitä vaatii. Muuten pitäisi kohdata oma luuseriutensa. Sellaista se joskus on. Uskon, että jos kukin meistä elää saa, aika voi kypsyttää ihmisen ja parantaa käytöstä tulevaisuudessa.
Tämä kyseinen henkilö on kyllä ihan menestyvä ja ulkosesti viehättävä, ei mikään luuseri. En ole kuitenkaan ihan varma millainen itsetunto, koska se vaikuttaa ylikorostuneen hyvältä (pitää itseään hyvin erinomaisena kaikessa), mutta eihän sitä tiedä mitä pinnan alla tapahtuu. Minua on varmasti hänen turha kadehtia, koska elämäni on paljon vaatimattomampaa, joten siitä tuskin on kyse.
Onhan toki myös mahdollista, että aapeen kaveri kehottaa olemaan tekemättä jotain, ja pyörittelee silmiään kun ap ei tajua jättää sitä tekemättä, koska on oikeasti hölmöä tehdä niin ja aapee aiheuttaa vaan vaikeuksia itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saatan tuhahdella ja pyöritellä silmiä ja oikeasti tarkoitan, että en voi sietää kaverini tapaa puhua. Tuntuu että vähän väliä pitää puhua nee**reistä, tran**ista, ho*oilusta jne. Mä en todellakaan käytä tuollaisia sanoja enää ja olen muutenkin ihan eri kannalla hänen mielipiteidensä kanssa. En ala kaveria isommin korjaamaan, hänellä saa olla mielipiteensä, mutta en myöskään voi antaa loukkaavien termien mennä ohi kommentoimatta.
Nyt tilanne on kuitenkin hieman uusi, koska se tulee vanhan ystävän toimesta ja vanhemmalla iällä, jolloin ystävistä on tarve pitää enemmän kiinni ja siksi ainakin minä olen valmis joustamaan enemmän. Ehkä ei pitäisi, mutta toisaalta kaikissa on ne hyvät ja huonot puolet, eikö niitäkin pidä hyväksyä, eikä vain odottaa täydellisyyttä?
Minusta kuulostaa siltä, että näet tämän asian turhan mustavalkoisesti. Kaikissa on joitain kummallisuuksia tai rasittavia piirteitä, se on totta. Täydellistä ihmistä ei ole. Mutta kuvailusi perusteella tämän kaverisi kohdalla ei ole enää kyse mistään ohimenevistä harmituksista vaan sinun täydellisestä mitätöinnistäsi ja tylyttämisestäsi. Tämä ei enää mene sarjaan "harmittomat pikkuomituisuudet" vaan se on henkistä väkivaltaa.
Jokin sinänsä harmiton mutta ärsyttävä tapa voisi olla vaikka ei-akuutteihin viesteihin vastaaminen viiveellä, mieltymys puujalkavitseihin tai tapaamisen sopiminen aina jompaan kumpaan kahdesta tietystä ravintolasta, koska vain niissä saa kaverin mieleen olevaa ruokaa. Siitä on pitkä matka huokailuun, lyttäämiseen, silmien pyörittelyyn ja muuhun halveksuntaan.
Pitkät ystävyyssuhteet eivät aina ole hyviä ystävyyssuhteita. Mieleeni tuli, että olet ehkä nuorempana saanut kaverilta osaksesi samanlaista vähättelyä ja ilkeilyä kuin nyt mutta et ole kiinnittänyt siihen huomiota, koska olet pitänyt sitä normaalina. Nyt, kun olet aikuinen ja todennäköisesti omanarvontuntosi ja käsityksesi normaalista käytöksestä ovat kohentuneet sitten nuoruusvuosien, kiinnität myös kaverisi käytökseen huomiota eri tavalla kuin ennen. Kaverisi voi vaistota sen ja on sen takia nyt lisännyt kierroksia, kun haluaa palauttaa sinut takaisin vanhaan rooliisi. Jos kaveri yrittää estää kasvuasi ja haluaa ns. palauttaa sinut omalle paikallesi, sellainen ei ole mikään kaveri. Sellaista ihmistä kutsutaan viholliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan toki myös mahdollista, että aapeen kaveri kehottaa olemaan tekemättä jotain, ja pyörittelee silmiään kun ap ei tajua jättää sitä tekemättä, koska on oikeasti hölmöä tehdä niin ja aapee aiheuttaa vaan vaikeuksia itselleen.
Niin siis tämä kehottaminen on sellaista ihan pikkuasioihin liittyvää, millä ei pitäisi olla merkitystä. Jos vaikka haluan tarkastaa netistä jonkun asian varmuuden vuoksi, niin ei saa, koska hän tietää kuulemma ilmankin. On myös paljon sellaista, että ilmeeni, suun asentoni tai vaikka käsieni sijainti on hänestä väärä, ja hän ohjaa minua siitä. Aivan kuin jotenkin nolaisin hänet olemuksellani. Siis ihan ihme juttuja.
Tästä tuli mieleen, että olen näin vanhemmiten tunnistanut itsessäni autistisia piirteitä, ja mikäli olen kirjolla, niin maskaaminen on kyllä vähentynyt paljon nuoruusvuosista (kun en enää jaksa esittää "normaalia" jatkuvasti uupumarta), eli ehkä se voisi olla se ärsytyksen syy. En kyllä ole mitenkään voimakkaasti autistinen, jos edes olen autistinen, eikä ihmisille siltikään saisi mielestäni tiuskia.
Mascaraa ripsiin ja silmiä oyöritteleen, sano muija kun supermarketin kassalle duuniin meni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä saatan tuhahdella ja pyöritellä silmiä ja oikeasti tarkoitan, että en voi sietää kaverini tapaa puhua. Tuntuu että vähän väliä pitää puhua nee**reistä, tran**ista, ho*oilusta jne. Mä en todellakaan käytä tuollaisia sanoja enää ja olen muutenkin ihan eri kannalla hänen mielipiteidensä kanssa. En ala kaveria isommin korjaamaan, hänellä saa olla mielipiteensä, mutta en myöskään voi antaa loukkaavien termien mennä ohi kommentoimatta.
No minä olen meistä se suvaitsevaisempi, joten en varmasti aiheuta tuollaisia reaktioita, kun en puhu muista ihmisistä noin. Kaverilla on kyllä vähän sitä, että tyyliin jotkut ihmiset ansaitseekin elää kurjuudessa, eli hän jakaa ihmiset selkeästi mielessään arvojärjestykseen. Minä olen ehkä sitten pudonnut siinä rankingissa liian alas, kun en ole menestynyt elämässä niillä perinteisillä mittareilla.
Ihmiset kasvaa joskus vaan erilleen. Minulla vähän samankaltainen tilanne, lapsuuden ystävä, joka ärsyttää nykyään. Olen ollut ihmeissäni tuosta ärsytyksen tunteesta, en haluaisi tuntea niin. Olen ajatellut parhaaksi väistellä häntä/en pidä yhteyttä.
Tarkkaan en osaa sanoa syytä nykyiselle tilanteelle. Todennäköisesti vain ajattelemme asioista kovin eri tavalla nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tilanne on kuitenkin hieman uusi, koska se tulee vanhan ystävän toimesta ja vanhemmalla iällä, jolloin ystävistä on tarve pitää enemmän kiinni ja siksi ainakin minä olen valmis joustamaan enemmän. Ehkä ei pitäisi, mutta toisaalta kaikissa on ne hyvät ja huonot puolet, eikö niitäkin pidä hyväksyä, eikä vain odottaa täydellisyyttä?
Minusta kuulostaa siltä, että näet tämän asian turhan mustavalkoisesti. Kaikissa on joitain kummallisuuksia tai rasittavia piirteitä, se on totta. Täydellistä ihmistä ei ole. Mutta kuvailusi perusteella tämän kaverisi kohdalla ei ole enää kyse mistään ohimenevistä harmituksista vaan sinun täydellisestä mitätöinnistäsi ja tylyttämisestäsi. Tämä ei enää mene sarjaan "harmittomat pikkuomituisuudet" vaan se on henkistä väkivaltaa.
Jokin sinänsä harmiton mutta ärsyttävä tapa voisi olla vaikka ei-akuutteihin viesteihin vastaaminen viiveellä, mieltymys puujalkavitseihin tai t
Hmm. Vaikea jotenkin arvioida onko tilanne noin paha, koska kuitenkin suurimman osan aikaa kaikki ok. Sitten tulee taas se tilanne ja tunnelma muuttuu, palautuakseen taas normaaliksi, ja sitten uudestaan. Eli vaikka 5h illanvieton aikana tulee 1-5 sellaista ikävää kommenttia tai elettä. Joskus harvoin ei tule yhtään, vaikka olen mielestäni aina samanlainen, oma itseni. Hänen mielialoihin vaikuttaa liittyvän, että mikä sattuu olemaan. Joskus näkee jo heti tavatessa silmistä, että nyt on huono päivä ja pitää varoa.
En kyllä muista nuoruudesta samanlaista dynamiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kasvaa joskus vaan erilleen. Minulla vähän samankaltainen tilanne, lapsuuden ystävä, joka ärsyttää nykyään. Olen ollut ihmeissäni tuosta ärsytyksen tunteesta, en haluaisi tuntea niin. Olen ajatellut parhaaksi väistellä häntä/en pidä yhteyttä.
Tarkkaan en osaa sanoa syytä nykyiselle tilanteelle. Todennäköisesti vain ajattelemme asioista kovin eri tavalla nykyään.
Voitko antaa vaikka yhden esimerkin, mikä ärsyttää. Siis joku hänen mielipide, ihan olemus, puhetapa, vai mikä? Ja onko tämä kaveri siis muuttunut ennemmin kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olette kasvaneet erilleen. Kaveri ei enää nauti seurastasi, mutta tottumuksen voimalla vietätte kuitenkin aikaa vielä keskenänne. Voi olla hyvä idea harventaa tapaamisvälejä, mutta mahdollista on myös se, että ei tuo tule tuosta mihinkään muuttumaan ja välit lopulta katkeavat kun jompi kumpi teistä saa viimeinkin tarpeekseen.
Se voi olla. Ollaan kyllä tosi monesta asiasta nykyään eri mieltä. En vain ymmärrä että mistä tulee se sellainen halveksunta ja epäkunnioitus. On alkanut puhua minulle ns alaspäin, kun ennen oltiin tasa-arvoisia.
Sille on noussut kokoomuslaisuus hattuun.
Olet itse osoittautunut persuksi joiden kannatus romahti kolmessa vaaleissa peräkkäin kaksikolmasosaa ja tippuu edelleen. Purra petti kaikki äänestäjänsä vaalilupaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tilanne on kuitenkin hieman uusi, koska se tulee vanhan ystävän toimesta ja vanhemmalla iällä, jolloin ystävistä on tarve pitää enemmän kiinni ja siksi ainakin minä olen valmis joustamaan enemmän. Ehkä ei pitäisi, mutta toisaalta kaikissa on ne hyvät ja huonot puolet, eikö niitäkin pidä hyväksyä, eikä vain odottaa täydellisyyttä?
Minusta kuulostaa siltä, että näet tämän asian turhan mustavalkoisesti. Kaikissa on joitain kummallisuuksia tai rasittavia piirteitä, se on totta. Täydellistä ihmistä ei ole. Mutta kuvailusi perusteella tämän kaverisi kohdalla ei ole enää kyse mistään ohimenevistä harmituksista vaan sinun täydellisestä mitätöinnistäsi ja tylyttämisestäsi. Tämä ei enää mene sarjaan "harmittomat pikkuomituisuudet" vaan se on henkistä väkivaltaa.
Jokin sinänsä harmiton mutta ärsyttävä tapa voisi olla vaikka ei-akuutteihin viesteihin vasta
"Hmm. Vaikea jotenkin arvioida onko tilanne noin paha, koska kuitenkin suurimman osan aikaa kaikki ok. Sitten tulee taas se tilanne ja tunnelma muuttuu, palautuakseen taas normaaliksi, ja sitten uudestaan. Eli vaikka 5h illanvieton aikana tulee 1-5 sellaista ikävää kommenttia tai elettä. Joskus harvoin ei tule yhtään, vaikka olen mielestäni aina samanlainen, oma itseni. Hänen mielialoihin vaikuttaa liittyvän, että mikä sattuu olemaan. Joskus näkee jo heti tavatessa silmistä, että nyt on huono päivä ja pitää varoa.
En kyllä muista nuoruudesta samanlaista dynamiikkaa."
En nyt vanhemmiten jaksaisi olla kenenkään seurassa 5 tuntia, paitsi perheenjäsenten. Perheen kesken saa myös tehdä omiaa juttujaan, ei ole pakkoseurustelua.
Kaveruudet ja ystävyydet voivat parhaiten, kun pitää tapaamiset aisoissa jo ajallisesti.
Ihmiset ja kaveruudet muuttuvat, ystävyydet haipuvat. Tiuskiva kaveri saisi jäädä tiuskimaan keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tilanne on kuitenkin hieman uusi, koska se tulee vanhan ystävän toimesta ja vanhemmalla iällä, jolloin ystävistä on tarve pitää enemmän kiinni ja siksi ainakin minä olen valmis joustamaan enemmän. Ehkä ei pitäisi, mutta toisaalta kaikissa on ne hyvät ja huonot puolet, eikö niitäkin pidä hyväksyä, eikä vain odottaa täydellisyyttä?
Minusta kuulostaa siltä, että näet tämän asian turhan mustavalkoisesti. Kaikissa on joitain kummallisuuksia tai rasittavia piirteitä, se on totta. Täydellistä ihmistä ei ole. Mutta kuvailusi perusteella tämän kaverisi kohdalla ei ole enää kyse mistään ohimenevistä harmituksista vaan sinun täydellisestä mitätöinnistäsi ja tylyttämisestäsi. Tämä ei enää mene sarjaan "harmittomat pikkuomituisuudet" vaan se on henkistä väkivaltaa.
Jokin sinänsä harmiton
Samaa mieltä, en minäkään enää oikein jaksa pitkiä yhdessäoloja muiden kuin oman mieheni kanssa. Tai siis jaksan, mutta pitää tietyn pisteen jälkeen pinnistellä, ja se uuvuttaa. En silti ala äksyillä kenellekään, koska eihän se minun väsyminen heidän syytään ole. Ja näin toimivat kaikki muutkin tuntemani aikuiset ihmiset, sääntelevät omaa käyttäytymistään muiden seurassa, niin siksi mietin, että miksi tämä yksi kaveri käyttäytyy näin ja voisiko sille tehdä jotain.
Raivostuminen voi näkyä monella tapaa silmien pyörittely on vaan se ilmeisin, mut onks jotain pahempaakin käytöstä?
Vierailija kirjoitti:
Raivostuminen voi näkyä monella tapaa silmien pyörittely on vaan se ilmeisin, mut onks jotain pahempaakin käytöstä?
No sellainen tiuskiminen hermostuneella äänellä, yllättävistä asioista, joista en edes ymmärrä miten voi ottaa pultit. Siinä sitten alkaa varoa jokaista liikettään, kun ei voi tietää mikä milloinkin laukaisee ärtymyksen ja äksyilyn.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kasvaa joskus vaan erilleen. Minulla vähän samankaltainen tilanne, lapsuuden ystävä, joka ärsyttää nykyään. Olen ollut ihmeissäni tuosta ärsytyksen tunteesta, en haluaisi tuntea niin. Olen ajatellut parhaaksi väistellä häntä/en pidä yhteyttä.
Tarkkaan en osaa sanoa syytä nykyiselle tilanteelle. Todennäköisesti vain ajattelemme asioista kovin eri tavalla nykyään.
Onko se toisaalta sitten hyvä vain eristää itsensä täysin samanlaisten ihmisten kuplaan? Lika barn leka best on vanha sanonta, mutta onko se hyväksi, jos emme kohtaa tai harjaannu kohtaamaan enää lainkaan erilaisuutta?
Tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkiä taukoja kehiin. Omassa vastaavassa tilanteessa auttanut aina.