Lue keskustelun säännöt.
Kaverista tullut kaikesta ärsyyntyvä silmienpyörittelijä -mistä voi johtua?
22.07.2025 |
Ollaan oltu pitkään kavereita, eikä ole aiemmin ollut mitään ongelmia, mutta nyt viimeisten vuosien aikana tuntuu että melkein kaikki mitä teen on joko ärsyttävää, säälittävää tai jollain tavalla väärin. Ei siis sano suoraan yleensä mitään, vaan sillä tavalla tuhahtelee tai huokailee kun triggeröityy minusta. Toki välillä ihan suoraan tylyttää, että älä tee noin tai noin.
Meillä on kyllä elämäntilanteet tosi erilaiset ja myös luokkaero kasvanut vuosien varrella (hänellä enemmän rahaa), ja sitä myötä kiinnostuksen kohteet melko erilaiset, mutta en mä silti ärsyynny hänen tekemisistä tai sanomisista, tai ainakaan avoimesti näytä halveksuntaa jos jotain saatan ihmetelläkin. Mistä voi olla kyse? Ja saako tätä miten loppumaan?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi joskus eräs uskovainen, että hyvä ystävä on kuin piikki lihassa tms, eli yrittää pitää kaverinsakin kaidalla tiellä ja nöyränä. Eli pitäähän ystävän uskaltaa sanoa suoraankin jos toinen käyttäytyy huonosti.
Tietysti. Ystävyyden peruselementti on rehellisyys. Eihän sellainen ihminen ole ystävä joka vain nyökyttelee kun näkee toisen ajavan suoraan kohti kallioleikkausta.
Mitä akuutimpi vaaratilanne, sitä suoremmin vaarasta pitää mainita, ja varmistaa että toinen aidosti ymmärtää riskin jonka on mahdollisesti ottamassa, mikäli pitää itseään ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ystäväni kanssa hyvin samankaltaiset haastavat taustat. Itse valitsin silloin aikanaan nuorena, että en jää siihen paskaan vellomaan ja lähdin opiskelemaan ammattikoulun kautta amkiin.
Kaverini valitsi keskeyttää opintonsa, lähteä erinäisiin vahingollisiin ihmissuhteisiin, menetti luottotiedot suurin piirtein samana päivänä kun täytti 18, tuli peliongelmaa, kaksi lasta teki nuorella iällä eri isien kanssa, lastensuojelukuviot siinä mukana. Vasta 35-vuotiaasta on alkanut ottaa vastuuta elämästään.
Että, jos en aina jaksa ihan kuunnella kaikkea ilman olematta vähän etäinen niin voi sen kai silmien pyörittelyksi laskea.
Olisin voinut itse päätyä ihan samaan tilanteeseen, mutta jotakin sitten tein erilailla.
Minulla ei ole mitään kovin ongelmasta historiaa, ellei sairastumista lasketa. Olen myös lukeneempi kuin tämä kaveri, enkä todellakaan vuodata mitään draamojani hänelle. Olen mielestäni melko hyvin tasapainossa, en vain arvosta tai haali keskiluokkaisia asioita ja tyydyn vähään.
Vierailija kirjoitti:
Oletan itseni hieman sinua vanhemmaksi ja tunnistan käyneeni samoja keloja.
Itsessäni on ollut vikaa, paljonkin, samoin kuin kaikissa ystävissänikin. Olemmehan ihmisiä. Kaikkien kanssa on ollut tilanteita joissa joku on ärsyyntynyt, aiheesta tai aiheetta, hieman tai äärimmäisesti, mutta aina niistä on voitu puhua. Jos ei samana päivänä, niin viimeistään muutaman päivän sisällä. Ystävyys on yhteistä kasvamista.
Emme ole kenenkään ystäväni kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta tiedän että minä voin aivan yhtä hyvin olla väärässä. Arvostan heitä heidän erilaisuutensa ja minusta poikkeavien näkökulmiensa johdosta. Myös vaikeista asioista voidaan puhua ja argumentoida voimakkaastikin. Eli aina ei tarvitse olla vain "kivaa" tai "helppoa", jotta ystävyys olisi arvokasta.
Olennaista on asenne, molemminpuolinen halu olla ystävä ja valmius aitoon rehellisyyteen ja avoimuuteen tässä ystävyydessä.
Jos olisi näin onnekas tilanne, tuskin olisit tarvetta kirjoittaa palstalle avausta kuinka kaveri pyörittelee silmiään. Eli mikä sun anti tälle ongelmalle oikeastaan on muu kuin kehuta omaa ystäväsuhdetta jossa toimii molemminpuolinen kunnioitus ilmeisen hyvin?
Onneton ihminen ärsyyntyy helposti.
Vierailija kirjoitti:
Onneton ihminen ärsyyntyy helposti.
Lisäys: tai erilaiset arvot. Liikaa mielipiteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kaverisi, vaan vihollinen. Kaikki yhteydet poikki ja heti.
Tulee yksi vanha duunikaveri mieleen. Kateellinen ja katkera, haukkumassa kaikki muut selän takana vetelyksiksi vaikka itse on asenne-ongelmainen vetelys, pomoja nuollaan toki. Todellinen työpaikan syöpä. Ihmetyttää lähinnä ettei muut huomaa tätä, mutta mitäpä iq80 duunareilta voi vaatia.
Ylitöitä teki ja oli olevinaan niin firman mies, mutta se oli kaikki laskelmoitua näytösta etta selviää tulevista yt. Ja niinhän siinä kävi, että selvisi yyteet kuivin nahoin samalla kun moni oikeasti hyvä tyyppi sai lähteä.
Todellisuudessa oli persaukinen ja jos muilla oli hiemankin valuuttaa kertynyt niin pahapaha-juttu.
Vierailija kirjoitti:
Onneton ihminen ärsyyntyy helposti.
Juurikin tämä. Kun itse pitää peräsuoli pitkällä painaa ylkkää että saa liian ison asuntolainan maksettua, kyllä siinä saattaa vuosien mittaan vituttaa asiansa paremmin hoitaneet.
Ja toisinpäin, vain onnellinen ihminen voi olla onnellinen toisen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan itseni hieman sinua vanhemmaksi ja tunnistan käyneeni samoja keloja.
Itsessäni on ollut vikaa, paljonkin, samoin kuin kaikissa ystävissänikin. Olemmehan ihmisiä. Kaikkien kanssa on ollut tilanteita joissa joku on ärsyyntynyt, aiheesta tai aiheetta, hieman tai äärimmäisesti, mutta aina niistä on voitu puhua. Jos ei samana päivänä, niin viimeistään muutaman päivän sisällä. Ystävyys on yhteistä kasvamista.
Emme ole kenenkään ystäväni kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta tiedän että minä voin aivan yhtä hyvin olla väärässä. Arvostan heitä heidän erilaisuutensa ja minusta poikkeavien näkökulmiensa johdosta. Myös vaikeista asioista voidaan puhua ja argumentoida voimakkaastikin. Eli aina ei tarvitse olla vain "kivaa" tai "helppoa", jotta ystävyys olisi arvokasta.
Olennaista on asenne, molemminpuolinen halu olla ystävä ja valmius aitoon rehellisyyt
Siis minä en kirjoittanut tuota johon viittasit, vaan joku muu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei toimi, niin kopioin tuohon ylle. Tuo kuulostaa juuri sellaiselta ystävyydeltä jota kaipaisin, siis että voitaisiin olla eri mieltä ja erilaisia ja silti arvostaa toisiamme. Se ei vain onnistu, monestakin syystä. Tämä kaveri hermostuu totaalisesti jos hänen kanssa alkaa mistään väittelemään, saattaa lähteä kotiin ja pitää jopa kuukausia kestävän mykkäkoulun. Ei siis todella onnistu parin päivän päästä sovittelu ja ylipäätään ei vaadita edes mitään isoa asiaa että tuo karenssi napsahtaa.
Samasta syystä on vaikeaa olla avoin näistä tuntemuksista. Yhden kaverin jo heivasi kun oli kuulemma liian vaikea kertoessaan tunteistaan ja muutama muu on joutunut pitkälle karenssille. Minä olen vielä selvinnyt pelkällä tylyttämisellä, mutta jos sanon vastaan niin karenssi vähintään edessä.
Joo, lainaukset hyppivät, kokeillaan jos toimisi näin.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Nostan muutaman ajatuksen tekstistäsi, koska niissä mielestäni kiteytyy olennainen.
Sanoit että "se (aito ystävyys) ei vain onnistu, monestakin syystä." ja saatat olla oikeassa. Mutta jotta asia ei saa suurempaa roolia sinussa tai identiteetissäsi, niin lisäisin lauseeseen vähintään kaksi sanaa, mahdollisesti neljä. "Se ei vain onnistu hänen kanssaan" tai "se ei vain onnistu hänen kanssaan tällä hetkellä". Voi olla ettei hänen kanssaan onnistu koskaan, mutta älä kategorisesti ainakaan sulje itseäsi sen ulkopuolelle. Ystävyys vaatii molemminpuolisuutta, etkä sinä voi yksin olla molempia tai ottaa molemmista puolista vastuuta.
Mykkäkouluun liittyen kerron lyhyen anekdootin omasta elämästäni. Minulla on ystävä jolla myös oli tapana loukkaantua ja loukkaannuksissaan pitää taukoja viestinnässä. Hän ei tehnyt sitä aggressiivisesti, vaan vetäytyen. Kerran olimme mökillä useamman päivän, oli hyvää sapuskaa ja saunomista, ja siinä jossain vaiheessa aloimme muistelemaan miten olimme alunperin tavanneet ja kävimme vähän ystävyytemme "historiikkia" läpi.
Kysyin sitten häneltä, että mitä hän ystävänä toivoisi minulta. Onko jotain mitä toivoisi että tekisin enemmän, jotain mitä toivoisi että tekisin vähemmän ja jotain minkä tekemistä hän toivoo että jatkan. Ja olin aidosti halukas kuuntelemaan ja ottamaan hänen toiveensa huomioon. Tästä kehkeytyi melkein kuuden tunnin keskustelu ulkotulen äärellä jonka seurauksena olen muun muassa oppinut esittämään omat mielipiteeni vähemmän faktan kuuloisina, enemmän ehdottavina kuin kertovina, ja hän on päässyt eroon mykkäkoulutaipumuksistaan ja on nykyään valmis avoimesti ja rakentavasti käsittelemään hankaliakin tunteita.
Uskon että minulla on käynyt hyvä "ystävätuuri" täysin ilman omaa meriittiä, mutta olen myös varma että ystävyyteen opitaan vain ajan kanssa, eikä kukaan meistä ole koskaan täysinoppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, ihmiset haluavat kavereiltaan eri asioita. Itse olen jo niin vanha, etten mitään heart-to-heart avautumisia kaipaa ja sillä tavalla ehkä myös tasapainossa, että ei tarvitse haukkua haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä yrittämisen puutteesta, ja kehtaan sanoa ääneen myös esim. etten hirveästi arvosta kauneusleikkauksia, yletöntä törsäämistä (tyyliin "ostinpa muuten 30 tuhannella eurolla pöydän") jne. Hyvää makua ei voi rahalla ostaa ja ehkä rahallisen menestyksen hinta on juuri se, että fiksu ihminen jolla onni on, tajuaa sen kätkeä, tai ainakaan ei sillä retostele.
Hän vaikuttaa ainakin epäempaattiselta. Myötätunnon puutteen taustalla voivat olla iän myötä enemmän näkyviin tulevat narsistiset piirteet. Moni tällainen on nuorempana pehmeämpi ja ystävällisempi, mutta nämä piirteet ottavat enemmän valtaa vähitellen lisää ja hän saattaa kuvitella olevansa sinun yläpuolellasi jollain tavalla. Yksi viattomin vaihtoehto olisi stressaava elämä ja vaikkapa burnoutin partaalla horjuminen tai jopa joku alkava muistisairaus. Nekin voivat aiheuttaa empatian puutetta.
Itse olettaisin, että kyseessä on jokseenkin itsekeskeinen henkilö, jonka itseriittoisuus ja ylimielisyys ovat vuosien saatossa pahentuneet. Itselläni vähän vastaava vanha kaveri, jonka kanssa saa aina pelätä tekevänsä väärin tai loukkaavansa tahattomasti. Myötätuntoa ei heru. Mielestäni hän on vain kovettunut iän myötä ja muuttunut itsekeskeisemmäksi. Tällaisille ei kannata uhrata turhaan aikaa vain siksi, että on joskus oltu kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan itseni hieman sinua vanhemmaksi ja tunnistan käyneeni samoja keloja.
Itsessäni on ollut vikaa, paljonkin, samoin kuin kaikissa ystävissänikin. Olemmehan ihmisiä. Kaikkien kanssa on ollut tilanteita joissa joku on ärsyyntynyt, aiheesta tai aiheetta, hieman tai äärimmäisesti, mutta aina niistä on voitu puhua. Jos ei samana päivänä, niin viimeistään muutaman päivän sisällä. Ystävyys on yhteistä kasvamista.
Emme ole kenenkään ystäväni kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta tiedän että minä voin aivan yhtä hyvin olla väärässä. Arvostan heitä heidän erilaisuutensa ja minusta poikkeavien näkökulmiensa johdosta. Myös vaikeista asioista voidaan puhua ja argumentoida voimakkaastikin. Eli aina ei tarvitse olla vain "kivaa" tai "helppoa", jotta ystävyys olisi arvokasta.
Olennaista on asenne, molemminpuolinen halu olla ystävä ja valmius aitoon rehellisyyteen ja avoimuuteen tässä ystävyydessä.Jos olisi näin onnekas tilanne, tuskin olisit tarvetta kirjoittaa palstalle avausta kuinka kaveri pyörittelee silmiään. Eli mikä sun anti tälle ongelmalle oikeastaan on muu kuin kehuta omaa ystäväsuhdetta jossa toimii molemminpuolinen kunnioitus ilmeisen hyvin?
Älä huoli. Ap näytti ymmärtävän lukemansa ja hänelle kai viesti oli tarkoitettukin. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei toimi, niin kopioin tuohon ylle. Tuo kuulostaa juuri sellaiselta ystävyydeltä jota kaipaisin, siis että voitaisiin olla eri mieltä ja erilaisia ja silti arvostaa toisiamme. Se ei vain onnistu, monestakin syystä. Tämä kaveri hermostuu totaalisesti jos hänen kanssa alkaa mistään väittelemään, saattaa lähteä kotiin ja pitää jopa kuukausia kestävän mykkäkoulun. Ei siis todella onnistu parin päivän päästä sovittelu ja ylipäätään ei vaadita edes mitään isoa asiaa että tuo karenssi napsahtaa.
Samasta syystä on vaikeaa olla avoin näistä tuntemuksista. Yhden kaverin jo heivasi kun oli kuulemma liian vaikea kertoessaan tunteistaan ja muutama muu on joutunut pitkälle karenssille. Minä olen vielä selvinnyt pelkällä tylyttämisellä, mutta jos sanon vastaan niin karenssi vähintään edessä.Joo, lainaukset hyppivät, kokeillaan jos toimisi näin.
Ymmärr
Jep. Se tosiaan tässä hämmentää, että osattiin kyllä olla ystäviä silloin nuorempana, mutta nyt ei enää onnistu. Aion kuitenkin ottaa asian puheeksi hyvänä ja rauhallisena hetkenä, kävi miten kävi. Vaihtoehto olisi tietysti vain purra hammasta ne kerrat kun nähdään, mutta en jotenkin enää halua tehdä niin, vain koska se on ollut helpompaa kuin mahdollisen raivon kohtaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et saa loppumaan. Kaverisi taitaa pitää itseään sinua parempana ja kuvittelee olevansa yläpuolellasi. Tuohan on ihan törkeää käytöstä ventovieraaltakin saati sitten kaverilta. Miksi vietät aikaa hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi joskus eräs uskovainen, että hyvä ystävä on kuin piikki lihassa tms, eli yrittää pitää kaverinsakin kaidalla tiellä ja nöyränä. Eli pitäähän ystävän uskaltaa sanoa suoraankin jos toinen käyttäytyy huonosti.
Tietysti. Ystävyyden peruselementti on rehellisyys. Eihän sellainen ihminen ole ystävä joka vain nyökyttelee kun näkee toisen ajavan suoraan kohti kallioleikkausta.
Mitä akuutimpi vaaratilanne, sitä suoremmin vaarasta pitää mainita, ja varmistaa että toinen aidosti ymmärtää riskin jonka on mahdollisesti ottamassa, mikäli pitää itseään ystävänä.
Ilman muuta, mutta silmien pyörittely ja tuhahtelu eivät kyllä mitenkään kuulu tähän kategoriaan. Ne ilmaisevat vain ihmisen halveksuntaa toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän vaikuttaa ainakin epäempaattiselta. Myötätunnon puutteen taustalla voivat olla iän myötä enemmän näkyviin tulevat narsistiset piirteet. Moni tällainen on nuorempana pehmeämpi ja ystävällisempi, mutta nämä piirteet ottavat enemmän valtaa vähitellen lisää ja hän saattaa kuvitella olevansa sinun yläpuolellasi jollain tavalla. Yksi viattomin vaihtoehto olisi stressaava elämä ja vaikkapa burnoutin partaalla horjuminen tai jopa joku alkava muistisairaus. Nekin voivat aiheuttaa empatian puutetta.
Itse olettaisin, että kyseessä on jokseenkin itsekeskeinen henkilö, jonka itseriittoisuus ja ylimielisyys ovat vuosien saatossa pahentuneet. Itselläni vähän vastaava vanha kaveri, jonka kanssa saa aina pelätä tekevänsä väärin tai loukkaavansa tahattomasti. Myötätuntoa ei heru. Mielestäni hän on vain kovettunut iän myötä ja muuttunut itsekeskeisemmäksi. Tällaisille ei kannata uhrata turhaan aikaa vain siksi, että on joskus oltu
On todella epäempaattinen ja puhuu siitä itsekin huvittuneesti, kuinka ei herää tunteet missään tilanteessa jossa muut joko itkee tai nauraa. Pitää sitä siis vahvuutena ja herkempiä ihmisiä heikompina. Minä olen erittäin herkkä, joten siinä taitaa olla myös yksi syy lisää.
On myös kyllä hyvin itsekeskeinen, miettii aina itsensä kautta kaiken ensin, ja avoimesti hakee omaa etuaan. Ei koe sitä huonona asiana. Olen aiemmin pitänyt sitä jopa virkistävänä piirteenä, että hän on aidosti oma itsensä, mutta nyt tämä tiuskiminen ja alentuva suhtautuminen menee liian pitkälle. Eli jos pitää minua/muita ihmisiä alamaisenaan, niin se ei ole enää ok itsekkyyttä.
On myös melko ylimielinen, mutta toisaalta ymmärrettävää, koska on menestynyt todella helposti, jopa vahingossa, kuten itse sanoo. Sellainen saa varmasti uskomaan itsestään paljon, kun ei ole niitä epäonnistumisia.
Yliherkkä narsisti. Kuuluu samaan tautiin ettei kestä yhtään itse samaa lääkettä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanoi joskus eräs uskovainen, että hyvä ystävä on kuin piikki lihassa tms, eli yrittää pitää kaverinsakin kaidalla tiellä ja nöyränä. Eli pitäähän ystävän uskaltaa sanoa suoraankin jos toinen käyttäytyy huonosti.
Tietysti. Ystävyyden peruselementti on rehellisyys. Eihän sellainen ihminen ole ystävä joka vain nyökyttelee kun näkee toisen ajavan suoraan kohti kallioleikkausta.
Mitä akuutimpi vaaratilanne, sitä suoremmin vaarasta pitää mainita, ja varmistaa että toinen aidosti ymmärtää riskin jonka on mahdollisesti ottamassa, mikäli pitää itseään ystävänä.Ilman muuta, mutta silmien pyörittely ja tuhahtelu eivät kyllä mitenkään kuulu tähän kategoriaan. Ne ilmaisevat vain ihmisen halveksuntaa toista kohtaan.
Outoa, kyllä minä ainakin voin keskustelun aikana nimenomaan juuri vähän pyöritellä silmiäni tai vaikka tuhahtaakin, jos toisella on kovat kierrokset selittämisessään enkä ehdi täysillä lauseilla väittää vastaan. Nuohan ovat vaan erimielisyyden osoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Onneton ihminen ärsyyntyy helposti.
Tai kärsimätön. Vanhemmiten joistakin ihmisistä tulee aika kärsimättömiä, eivät yhtään jaksa odottaa.
Oletan itseni hieman sinua vanhemmaksi ja tunnistan käyneeni samoja keloja.
Itsessäni on ollut vikaa, paljonkin, samoin kuin kaikissa ystävissänikin. Olemmehan ihmisiä. Kaikkien kanssa on ollut tilanteita joissa joku on ärsyyntynyt, aiheesta tai aiheetta, hieman tai äärimmäisesti, mutta aina niistä on voitu puhua. Jos ei samana päivänä, niin viimeistään muutaman päivän sisällä. Ystävyys on yhteistä kasvamista.
Emme ole kenenkään ystäväni kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta tiedän että minä voin aivan yhtä hyvin olla väärässä. Arvostan heitä heidän erilaisuutensa ja minusta poikkeavien näkökulmiensa johdosta. Myös vaikeista asioista voidaan puhua ja argumentoida voimakkaastikin. Eli aina ei tarvitse olla vain "kivaa" tai "helppoa", jotta ystävyys olisi arvokasta.
Olennaista on asenne, molemminpuolinen halu olla ystävä ja valmius aitoon rehellisyyteen ja avoimuuteen tässä ystävyydessä.
----
Lainaus ei toimi, niin kopioin tuohon ylle. Tuo kuulostaa juuri sellaiselta ystävyydeltä jota kaipaisin, siis että voitaisiin olla eri mieltä ja erilaisia ja silti arvostaa toisiamme. Se ei vain onnistu, monestakin syystä. Tämä kaveri hermostuu totaalisesti jos hänen kanssa alkaa mistään väittelemään, saattaa lähteä kotiin ja pitää jopa kuukausia kestävän mykkäkoulun. Ei siis todella onnistu parin päivän päästä sovittelu ja ylipäätään ei vaadita edes mitään isoa asiaa että tuo karenssi napsahtaa.
Samasta syystä on vaikeaa olla avoin näistä tuntemuksista. Yhden kaverin jo heivasi kun oli kuulemma liian vaikea kertoessaan tunteistaan ja muutama muu on joutunut pitkälle karenssille. Minä olen vielä selvinnyt pelkällä tylyttämisellä, mutta jos sanon vastaan niin karenssi vähintään edessä.