Olga Temonen - aivokasvain uusiutunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sairaanhoitajat käy AMKin

Onhan se korkeakoulu

No AMK:ssa on kyllä vaativiakin aloja, esim tekniikan puolella, mutta sairaanhoitaja-alasta ei voi puhua edes samana päivänä niiden kanssa. Siihen kouluun pääsee käytännössä kaikki, jotka osaavat peruskoulumatikkaa yms. Näkeehän sen, kuinka tyhmiä ihmisiä sairaanhoitajina työskentelee.

Sinä tai läheisesi ei ilmeistikään ole koskaan sairastunut ja apua tarvinnut. Sinun fiksuudestasi kertoo paljon ylläoleva kommentti. Toki varmaan seuraavaksi luettelet tässä kuinka monta akateemista tutkintoa sinulla on..

Tuollaiset kommentit sairaanhoitajista kosahtaa kirjoittajan nilkkaan vielä lujaa. 

Ja t

ehkä hän saa saman syövän ja Olga elääkin häntä paljon pidempään. 

Syöpä ei missään vaiheessa parantunut, koska glioblastooma ei parane. Syöpä saattoi mennä "nukkumaan" eli kasvain ei edennyt aktiivisesti. Nyt kasvain on vaan herännyt uudestaan, ja se on menoa sitten.

Sairastuneilla on kaikilla sama arvo ihmisenä, Olgan tapauksessa lisäksi julkisuusstatus. Mitä ihmeessä täällä taistellaan puolesta ja vastaan, miksi ihan kaikesta täytyy saada riita pystyyn! Myötätunto Olgalle ja kaikille muille aivosyöpään sairastuneille. Järkyttävä kohtalo sairastuneille ja kaikkien heidän läheisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne hokkus pokkus hoidot auta. Kaikkeen ne epätoivoiset takertuvat. Naurattaa tuo Olgan tarina😂

Aijaa, sinua naurattaa. Jos haluaa lisäaikaa elämään, ja on valmis kääntämään kivet ja kannot sen eteen, niin itse kunnioitan sitä päätöstä!

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko sanoa aina mitään? Voisiko vain olla kuuntelijana jos toinen haluaa puhua tai olla ihan vaan hiljaa läsnä? Siltä sairaalta voi myös KYSYÄ haluaako hän puhua sairaudestaan lainkaan vai jutellaanko jostakin muista asioista. On aina kohteliaampaa kysyä kuin olettaa ja tuputtaa jotain jota toinen ei halua. 

Niin, näin juuri sinä haluat toimittavan (tai oletat muiden haluavan, en tiedä). Joku toinen taas toivoisi että kaikki ympärillä jatkaisi omien asioidensa kertomista ihan niin kuin ennenkin eikä joka välissä ota esille hänen sairauttaan tai loukkaantuu siitä jos ei kommentoi yhtään mitenkään hänen kertomiinsa murheisiin, vaan ainoastaan istuu tuppisuuna. Mikä tahansa sana tai sanojen puute saatetaan kokea tuputtamisena kuten nyt juuri sinäkin.

Opettele lukemaan! Niinhän minä juuri kirjoitin että aina voi kysyä mistä haluaa jutella. 

Osui silmiin tuolla yksi kommentti, jossa kirjoittaja arvosteli Temosen "takertuvan toivoon". Toivossa eläminen ei ole koskaan pahasta, päinvastoin. Se nostaa mielihyvähormoneja ja mielihyvähormonit taas auttavat taistelussa esimerkiksi tulehduksia vastaan. JA tästä taistelusta tuli mieleeni toinen kommentti, jossa haluttiin ihmisten lopettavan taistlusta puhumisen syöpien kohdalla ja väitti ettei yksikään syöpäpotilas halua, että siitä puhutaan taisteluna. Ainakin miun suvussani ja minun tuntemani syöpäpotilaat ovat nimenomaan pitäneet sitä taisteluna ja sellaistahan se on solutasollakin: kehon omat syöpäsoluja torjuvat solut nimenomaan tasitelevat siellä solutasolla. Ei ole taistelu-vertausta käyttävien vika, jos joku haluaa tulkita kyseisen käsitteen mahdllisimman suppeasti ja negatiivisesti. Se on sen tulkitsijan ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Syöpä ei missään vaiheessa parantunut, koska glioblastooma ei parane. Syöpä saattoi mennä "nukkumaan" eli kasvain ei edennyt aktiivisesti. Nyt kasvain on vaan herännyt uudestaan, ja se on menoa sitten.

Näin se valitettavasti on. Näin menivät mm.Jaakko Kuusisto ja Reko Lundan. En usko Olgan näkevän vuotta 2026. Noin kahdessa vuodessa ovat edellä mainitut menneet sairauden havaitsemisesta. 

Nyt Olgan pitäisi ottaa realismi peliin ja keskittyä trkemään perheen kanssa kivaa ja selvittämään paperit perillisiä ajatellen ennen kuin on liian myöhäistä. 

Vierailija kirjoitti:

Osui silmiin tuolla yksi kommentti, jossa kirjoittaja arvosteli Temosen "takertuvan toivoon". Toivossa eläminen ei ole koskaan pahasta, päinvastoin. Se nostaa mielihyvähormoneja ja mielihyvähormonit taas auttavat taistelussa esimerkiksi tulehduksia vastaan. JA tästä taistelusta tuli mieleeni toinen kommentti, jossa haluttiin ihmisten lopettavan taistlusta puhumisen syöpien kohdalla ja väitti ettei yksikään syöpäpotilas halua, että siitä puhutaan taisteluna. Ainakin miun suvussani ja minun tuntemani syöpäpotilaat ovat nimenomaan pitäneet sitä taisteluna ja sellaistahan se on solutasollakin: kehon omat syöpäsoluja torjuvat solut nimenomaan tasitelevat siellä solutasolla. Ei ole taistelu-vertausta käyttävien vika, jos joku haluaa tulkita kyseisen käsitteen mahdllisimman suppeasti ja negatiivisesti. Se on sen tulkitsijan ongelma. 

"Syöpäpotilas ei taistellut tarpeeksi ja menehtyi", niinkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko sanoa aina mitään? Voisiko vain olla kuuntelijana jos toinen haluaa puhua tai olla ihan vaan hiljaa läsnä? Siltä sairaalta voi myös KYSYÄ haluaako hän puhua sairaudestaan lainkaan vai jutellaanko jostakin muista asioista. On aina kohteliaampaa kysyä kuin olettaa ja tuputtaa jotain jota toinen ei halua. 

Niin, näin juuri sinä haluat toimittavan (tai oletat muiden haluavan, en tiedä). Joku toinen taas toivoisi että kaikki ympärillä jatkaisi omien asioidensa kertomista ihan niin kuin ennenkin eikä joka välissä ota esille hänen sairauttaan tai loukkaantuu siitä jos ei kommentoi yhtään mitenkään hänen kertomiinsa murheisiin, vaan ainoastaan istuu tuppisuuna. Mikä tahansa sana tai sanojen puute saatetaan kokea tuputtamisena kuten nyt juuri sinäkin.

Opettele lukemaan! Niinhän minä juuri kirjoitin että aina voi kysyä mistä haluaa jutella. 

Kyllä, osaan lukea. Sinusta en tiedä. Niinkö sinä tosiaan normaalisti toimit silloin kun tapaat terveitä ystäviäsi? Kysyt huolissasi heti ensimmäisenä kohdatessanne että mistä he haluaa jutella? Vai olisiko kuitenkin niin että juttelet vapaasti ihan niitä asioita mitä mieleen juolahtaa? Juuri tuollaista hyssyttelyä moni sairastunut kavahtaa, että kysellään mitä saa puhua, sen sijaan että kohdeltaisiin heitä ihan tavallisesti. Siksi sinä et voi yleistää että jokainen haluaa tulla kohdelluksi juuri samalla tavalla kuin sinä ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Nyt Olgan pitäisi ottaa realismi peliin ja keskittyä trkemään perheen kanssa kivaa ja selvittämään paperit perillisiä ajatellen ennen kuin on liian myöhäistä. 

Tuskin sinun kultaisia neuvoja tarvitsevat mitä pitää tehdä ja jättää tekemättä. Kai sinäkin olet jo paperityöt tehnyt valmiiksi? Kuolo voi korjata koska vain.

Ystävälläni oli glio IV . Leikattiin, sai sädetystä ja solumyrkkyjä vuorotellen 6 kk putkeen ja siitä huolimatta oli tullut uusi iso kasvain. Leikattiin, ei auttanut, kasvoi uusi. Leikattiin kolmannen kerran, ei auttanut, sokeutui, kuuroutui, makasi sängyssä 3 kk , tajuttomuus, ja kuoli pois. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko sanoa aina mitään? Voisiko vain olla kuuntelijana jos toinen haluaa puhua tai olla ihan vaan hiljaa läsnä? Siltä sairaalta voi myös KYSYÄ haluaako hän puhua sairaudestaan lainkaan vai jutellaanko jostakin muista asioista. On aina kohteliaampaa kysyä kuin olettaa ja tuputtaa jotain jota toinen ei halua. 

Niin, näin juuri sinä haluat toimittavan (tai oletat muiden haluavan, en tiedä). Joku toinen taas toivoisi että kaikki ympärillä jatkaisi omien asioidensa kertomista ihan niin kuin ennenkin eikä joka välissä ota esille hänen sairauttaan tai loukkaantuu siitä jos ei kommentoi yhtään mitenkään hänen kertomiinsa murheisiin, vaan ainoastaan istuu tuppisuuna. Mikä tahansa sana tai sanojen puute saatetaan kokea tuputtamisena kuten nyt juuri sinäkin.

Opettele lukemaan! Niinhän minä juuri kirjoitin ett

Minä sairastan syöpää ja olen joutunut ravaamaan erilaisissa hoidoissa ja tutkimuksissa kohta 5 viimeistä vuotta. Minä kerron läheisille faktat missä milloinkin mennään mutta en halua vatvoa sairauttani silloin kun meillä on mahdollisuus nähdä ja vaihtaa kuulumisia, puolin ja toisin. Tukeudun terapiaan silloin kun on vaikeampaa. Tottakai myös kysyn aina että miten keskustelukumppanini voi ja jos hänellä on murheita niin kerron että kuuntelen, jos hän haluaa kertoa tai kerron etten kysele jos hän ei halua asioistaan enempää puhua. Ei sanoja tarvitse varoa kenenkään kun asiat on puhuttu selviksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osui silmiin tuolla yksi kommentti, jossa kirjoittaja arvosteli Temosen "takertuvan toivoon". Toivossa eläminen ei ole koskaan pahasta, päinvastoin. Se nostaa mielihyvähormoneja ja mielihyvähormonit taas auttavat taistelussa esimerkiksi tulehduksia vastaan. JA tästä taistelusta tuli mieleeni toinen kommentti, jossa haluttiin ihmisten lopettavan taistlusta puhumisen syöpien kohdalla ja väitti ettei yksikään syöpäpotilas halua, että siitä puhutaan taisteluna. Ainakin miun suvussani ja minun tuntemani syöpäpotilaat ovat nimenomaan pitäneet sitä taisteluna ja sellaistahan se on solutasollakin: kehon omat syöpäsoluja torjuvat solut nimenomaan tasitelevat siellä solutasolla. Ei ole taistelu-vertausta käyttävien vika, jos joku haluaa tulkita kyseisen käsitteen mahdllisimman suppeasti ja negatiivisesti. Se on sen tulkitsijan ongelma. 

"Syöpäpotilas ei taistellut tarpeeksi ja menehtyi"

Tuli mieleen yhdestä entisestä firmasta pidetty pomo joka kanssa sai syövän, oli poissa puolisen vuotta ja sitten palasi ainakin sillä kertaa parantuneena. Siitäkin puhuttiin että kyllä se sellainen taistelija on että ei ihme että parani. 

Tuo vaan on hyvä tarina muttei se ns. taistelu hirveästi vaikuta lopputulokseen tuollaisten tautien kanssa vaan muut tekijät vaikuttaa enemmän. Ei kaikki syöpään nopeasti kuolleet siksi kuolleet ettei ne olisi olleet ns. taistelijoita. 

Kai nyt oli edeltä hankkinut ennen jo lapsille henkivakuutuksen turvaksi.  Sitten kun sairastuu ei niitä juuri enää saa.  Jeesusta tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei IV tason glioblastooma parane, valitettavasti.

Tietyillä hoidoilla/ruokavaliolla voi elää huomattavasti kauemmin kuin mitkään tilastot kertovat. Esim. Karita Aaltonen elänyt jo lähes 15 vuotta. Hän on avoimesti kertonut sairaudestaan ja tiestään terveempään elämään. Minun kahdella läheisellä oli tuo tauti. Elivät pari vuotta taudin toteamisen jälkeen. 

Yksilökohtaista. Instagramissa olen seurannut erästä naista jolla tämä sama kuin Olgalla. Hänet tosin leikattiin. 

On elossa edelleen viisi vuotta diagnoosin jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ette anna mammografiassa litistää metallilla rintaRAUHASIA RNIKKI !  !!!   TERVE JÄRKI.  

Mitä hourit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä tiedossa oli, että kasvain lähtee kasvamaan uudelleen. Tästä sairaudesta ei voi parantua ja hän tulee kuolemaan tähän nuorena. T. Sairaanhoitaja 

Sairaanhoitajalla ei liene tarpeeksi älyä ja tietoa näistä asioista. Hoidat sairastuneita, mutta lääkärit ja tutkijat ymmärtävät lääketiedettä. Sinä et, koska et ole opiskellut sitä.

Mistäs sinä tiedät mitä hän on opiskellut? Kerro nyt samalla oikea lottorivi kun sulla se kristallipallo siellä on.

Sairaanhoitajaksi pääsee kuka tahansa peruskoulun ja lukion tai amiksen edes keskinkertaisesti käynyt. Siihen ei paljon älyä tarvita. Jos hän olisi korkeasti koulutettu, hän tuskin tulisi tänne "pätemään" sairaanhoitajana 🤣 ja ei, sairaanhoitaja ei ole kor

Juu, kävin tutkimuksissa jalkakivun ja jalan pattien takia. Sairaanhoitaja diagnosoi turvonneiksi imusolmukkeiksi. 

Uudelleen kun kävin pahentuneen vaivan takia, totesi lääkäri ettei sillä alueella ole imusolmukkeita jotka voisivat turvota. 

Onneksi ei ollut vakavasta vaivasta kyse, mutta sairaanhoitajien ei pitäisi alkaa antamaan diagnooseja IKINÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei IV tason glioblastooma parane, valitettavasti.

Tietyillä hoidoilla/ruokavaliolla voi elää huomattavasti kauemmin kuin mitkään tilastot kertovat. Esim. Karita Aaltonen elänyt jo lähes 15 vuotta. Hän on avoimesti kertonut sairaudestaan ja tiestään terveempään elämään. Minun kahdella läheisellä oli tuo tauti. Elivät pari vuotta taudin toteamisen jälkeen. 

Yksilökohtaista. Instagramissa olen seurannut erästä naista jolla tämä sama kuin Olgalla. Hänet tosin leikattiin. 

On elossa edelleen viisi vuotta diagnoosin jälkeen. 

  Riippuu monesta asiasta. Olemme yksilöitä. Yksi asia on missä kohtaa syöpäkasvain on. 

Vierailija kirjoitti:

Saa hoitoa Ranskassa. Oliko viimeksi Saksassa? 

 

Kasviskeittoa, laihduttanut entisestään tiukalla ruokavaliolla,  lähes nestepaastoon. Lähdevettä, missä vatkaa kone sähkövirtaa, viisi litraa päivässä.

Hierontaa kolme kertaa päivässä. 

Kolmen litran vesiperäruiskeet aamuin illoin, vesiperäguru spruuttaa nesteet.

Äänimaljat mäikää. Oktaaviäänikorotusta, tervehdyttävää katjuntaa, huutoa, hyräilyä ja luovaa ininää kaksi tuntia päivässä.

Ihon nipistelyä jalkateristä päälakea kohti 1h30min joka toinen päivä.

Ei maksa paljon mitään. Ja taas mennään.