Olinko liian ilkeä ystävälle? Välit taisi mennä!!
AP ja ystävä molemmat +30 ja työssäkäyviä, mutta eri työpaikoissa.
Ystävä on viimeisen 4kk valittanut jatkuvasti kuinka hänen työpaikka on sysipaska, pomo ilkeä, työkaverit ei auta, työtä on liikaa jne. Neuvoin puhumaan esihenkilön kanssa, jos noin paljon korpeaa, mutta ystävä vastaa aina "en mä viitti.."
No tänään sitten meni kasetti jumiin, kun kahvittelun lomassa kuuntelin tätä samaa kitinää. Sanoin sitten suoraan että "on se kumma ettei aikuinen saa itseään sen verran kerättyä että avaisi suunsa töissä, mutta vapaa-ajalla jaksat itkeä asiasta. Jos et osaa puhua asiasta töissä ni älä itke kun mikään ei muutu"
Kaveri suuttui, käski mun painua helvettiin ja katkaisi välit. Menikö mulla yli?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Työjaveri tai naapuri on välttämätön 'pakko'
useimmille. Emme valitse heitä.
Perhe ja ystävät ovat asia
erikseen. Riittää, että tulet toimeen
työhön liittyvät repliikit, projektit,
presentaatiot. Enempää ei
kukaan sinulta vaatine.
Miten tämä sönkötys liittyy asiaan?
Mitä väliä vaikka menikin? Suhtaudut häneen kuin alempiarvoiseen.
Mä en kestäis ap:n kaltaista törppöä päivääkään.
Ei kaverisi ole sinulta kaivannut ratkaisua asiaan vaan kuuntelevaa korvaa. Epäreilua kaveriasi kohtaan yhtäkkiä suivaantua noin tilanteeseen, mikäli et ole ennen ilmaissut hänelle, että hänen juttunsa kuormittavat sinuakin ja toivoisit muuta juteltavaa/tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työjaveri tai naapuri on välttämätön 'pakko'
useimmille. Emme valitse heitä.
Perhe ja ystävät ovat asia
erikseen. Riittää, että tulet toimeen
työhön liittyvät repliikit, projektit,
presentaatiot. Enempää ei
kukaan sinulta vaatine.
Miten tämä sönkötys liittyy asiaan?
Siinähä tuli tiivistettynä suomalaisten ajatus mitä ei ääneen sanota
Tämäkin osoittaa, ettei kaikille pidä puhua kaikesta. (Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaiset eivät puhu.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on varmasti hyvin stressaantunut tilanteessa, jolle ei itse kykene tekemään mitään. Sinun kommenttisi oli liikaa ja meni kuppi nurin.
Niinpä. Minä olisin sanonut noin kurjassa tilanteessa olevalle ystävälleni, että nyt unohdetaan sun mäntti pomo ja paska työpaikka ja tehdään jotain kivaa.
Juuri näin!
Ite kyllä kuuntelen murheet ja valitukset. Mutta jos ei tee asialle mitään ja levy jatkuu tuumaan et tämä asia loppuun käsitelty ja jutellaan jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä on viimeisen 4kk valittanut jatkuvasti kuinka hänen työpaikka on sysipask (tämäkö täytyy sanoa pomolle? :D), pomo ilkeä (tai tämä?), työkaverit ei auta (johan kaveri sanoi, että pomo on ilkeä ja työpaikka sysipaska. Mitä tästä kitiseminen pomolle auttaa sinun pumpulimaailmassasi?) työtä on liikaa (ja luulet pomon vähentävän töitä, kunhan kaveri vain menee vähän valittamaan ja vinkumaan pomolle ensin?) jne. Neuvoin puhumaan esihenkilön kanssa, jos noin paljon korpeaa, mutta ystävä vastaa aina "en mä viitti.."
Kaverisi vai mikä lie ystäväsi yrittää rivien välistä sanoa, että tietää puhumisen olevan aivan turhaa, koska mikään ei tule muuttumaan. Hän tuntee pomonsa ja työpaikkansa. Hän avautuu sinulle, koska yrittää saada pahimmat vihat ulos, ettei pää leviä täysin.
No tänään sitten men
Kyllä taas tuli sellaista mentaaliakrobatiaa. Mitä jos vaan ihmiset sanoo suoraan asiansa niin ei tarvitse tulkita rivien välistä. Jos monta kuukautta hokee samaa asiaa luulisi että ihminen haluaa ongelmaan ratkaisun eikä vain murehtia tyhjän päiten. En ihmettele että aplla meni hermot ja sanoi mitä sanoi. Kärkkäästi sanottu? Ehkä mutta vika on loukkaantujassa, varsinkin kun itse aloitti keskustelun.
Miksi suurimmanosan naissukupuolen edustajista keskustelut noudattaa tätä kaavaa? Itse olen ratkaisukeskeisempi, ehkä siksi viihdyn äijäporukoissa.
Toisella on hankala tilanne ja ap:lta ei heru myötätuntoa. Kyllä odottaisin ystävältä myötätuntoa, tai ehkä ap ei ole oikea ystävä ja se tuli nyt selväksi.
Aina ei ole helppoa tuoda tuollaisia esiin työpaikalla, voi olla että tietää jo etukäteen ettei ole hyötyä tai että joutuu syntipukiksi.
Ottaisin välimatkaa aloittajaan.
Pelkän valituksen kuuntelemisessakin on kiintiönsä. Mitä enemmän antaa toisen vain valittaa sen suurempi riski on, ettei toinen löydä ongelmaansa minkäänlaista ratkaisua tai muuttaisi asennettaan. Työn kokeminen vaikeaksi ei ole elämän ja kuoleman kysymys ja miksi siihen voi suoremmin sanoa neljän kuukauden jälkeen, ettei enää jaksa kuunnella. Tilanteita ei ehkä ole hyvä viedä äärimmäisyyksiin, vaan luottaa ensimmäisiin oman ärtymyksensä oireisiin ja sanoa ajoissa ennen kuin räjähtää.
Kyllä kaverisi olisi yhtä lailla anteeksipyynnön velkaa kuormittamalla sinua valituksillaan, mutta tee aloite ja pyydä anteeksi tapaasi ilmaista asia. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi mitä aidosti ajattelet. Jos kaverisi murjottaa senkin jälkeen anna murjottaa, Hänellä on vastuu ratkaista elämäntilanteensa- ei sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Pelkän valituksen kuuntelemisessakin on kiintiönsä. Mitä enemmän antaa toisen vain valittaa sen suurempi riski on, ettei toinen löydä ongelmaansa minkäänlaista ratkaisua tai muuttaisi asennettaan. Työn kokeminen vaikeaksi ei ole elämän ja kuoleman kysymys ja miksi siihen voi suoremmin sanoa neljän kuukauden jälkeen, ettei enää jaksa kuunnella. Tilanteita ei ehkä ole hyvä viedä äärimmäisyyksiin, vaan luottaa ensimmäisiin oman ärtymyksensä oireisiin ja sanoa ajoissa ennen kuin räjähtää.
Kyllä kaverisi olisi yhtä lailla anteeksipyynnön velkaa kuormittamalla sinua valituksillaan, mutta tee aloite ja pyydä anteeksi tapaasi ilmaista asia. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi mitä aidosti ajattelet. Jos kaverisi murjottaa senkin jälkeen anna murjottaa, Hänellä on vastuu ratkaista elämäntilanteensa- ei sinulla.
Helvetin hyvin sanottu 👍
Ystävä ei tarvitse sinua ap sormi ojossa neuvomaan.
Odotahan ap, kun olet itse hankalassa tilanteessa ja sulle aletaan vttuilla.
Olit. Toinen ihan hajalla työasioiden takia ja sinä vielä iskit puukkoa selkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olit tosi ilkeä. Hän tarvitsi vain kuuntelijaa.
Ei ole kiva purkaa pahaa oloaan toisen niskaan kuukausi kuukauden perään. Ennen ihmiset kirjoittivat mietteensä päiväkirjaan. Miksi ei enää nykyään? Tekisi hyvää jokaiselle.
Koska nykyään kannustetaan puhumaan ongelmistaan sen sijaan että padottaisiin kaikki sisälle. Pitäisi kuulma tehdä hyvää mielenterveydelle. Minä ainakin haluaisin kuulla jos ystävälläni on paha olo ja hän tarvitsee jotakuta jonka kanssa sen tuskan voi jakaa, ja toivon että voisin vastavuoroisesti tehdä saman jos joskus tulee tarve. Järkyttävää nähdä että tämä tuntuu olevan todella harvinaista tällä palstalla.
Enpä tiedä, no, ehkä sulta nyt meni vähän yli ja sanoit turhan voimakkaasti.
Asian sisältö on silti ihan totta.
Osa ihmisistä todellakin tuntuu suorastaan nauttivan siitä, että saa huomiota valituksillaan, mutta ei ole valmis tekemään mitään muuttaakseen tilannetta positiivisempaan.
Mutta joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy... Tai jos asia vaivaa kovasti, niin voi sanoa että anteeksi, tuli sanottua turhan voimakkaasti MUTTA toivoisit ystävän arvostavan itseään niin paljon, että tämä tokenisi tekemään asialle jotain, jotta tilanne muuttuisi paremmaksi.
Miksi tuollaista paskaa töräytit suustasi? Asian olisi voinut sanoa paljon positiivisemmin loukkaamatta ystävää.
Olen kuunnellut ystävän työkriisiä vuodesta 2012. Nyt alkaa tulla kiintiö täyteen. Hän ei sovi alalleen yhtään ja suorastaan vihaa asiakkaitaan. Koko ajan on riitaa. Hän ratkaisee tilanteen olemalla tavan takaa sairauslomalla uupumuksen vuoksi. Nyt hän haluaa työkyvyttömyyseläkkeelle ja on syvästi närkästynyt, kun ei sitä myönnettykään heti. Hänellä on toinenkin ammatti, mutta työ on kuulemma liian raskasta. Sitä olisi kyllä tarjolla. Joskus ystävä vain väsyy kuuntelemään samaa levyä.
Ap sanoi tosi törkeästi. Ei ystävä sano noin ystävälle. Asiat voi sanoa toisinkin. Kaveri voi olla tosi huonossa kunnossa ja stressissä työasioista. Ensin saa töissä paskaa niskaan ja sitten vielä kaverilta.