Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olinko liian ilkeä ystävälle? Välit taisi mennä!!
20.07.2025 |
AP ja ystävä molemmat +30 ja työssäkäyviä, mutta eri työpaikoissa.
Ystävä on viimeisen 4kk valittanut jatkuvasti kuinka hänen työpaikka on sysipaska, pomo ilkeä, työkaverit ei auta, työtä on liikaa jne. Neuvoin puhumaan esihenkilön kanssa, jos noin paljon korpeaa, mutta ystävä vastaa aina "en mä viitti.."
No tänään sitten meni kasetti jumiin, kun kahvittelun lomassa kuuntelin tätä samaa kitinää. Sanoin sitten suoraan että "on se kumma ettei aikuinen saa itseään sen verran kerättyä että avaisi suunsa töissä, mutta vapaa-ajalla jaksat itkeä asiasta. Jos et osaa puhua asiasta töissä ni älä itke kun mikään ei muutu"
Kaveri suuttui, käski mun painua helvettiin ja katkaisi välit. Menikö mulla yli?
Kommentit (65)
Olisin minäkin sanonut! Kuka jaksaa tuolalista kuunnella? Ihme tyyppi tuo ap:n kaveri! Miksi ihmeessä hän ei oikeasti tee asialle mitään, jos kerran töissä on noin kamalaa??? Kuitenkin sitten vapaalla valittaa kaverilleen!? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun filosofia on, että joka ongelmaan löytyy ratkaisu. Ja jos joku kerta toisensa perään jauhaa samaa, koen velvollisuudekseni ja ehkä myös oikeudekseni esittää ratkaisumalleja. Olen keski-ikäinen nainen. Vasta hiljattain olen av:lta oppinut, että olen toiminut väärin. Olisi vain pitänyt kuunnella alituista vatvomista, eikä "viisastella", sillä ihmiset haluavat vain velloa tilanteissaan tekemättä muutosta. Mutta oma mitta on täyttynyt jo aikaa sitten. En itsekään jauha ongelmistani määräänsä enempää. Suhtaudun ihmisiin ymmärryksellä, mutta en ole kaatopaikka. Kasvakaa aikuisiksi, ongelmakimput.
Vierailija kirjoitti:
Mun filosofia on, että joka ongelmaan löytyy ratkaisu. Ja jos joku kerta toisensa perään jauhaa samaa, koen velvollisuudekseni ja ehkä myös oikeudekseni esittää ratkaisumalleja. Olen keski-ikäinen nainen. Vasta hiljattain olen av:lta oppinut, että olen toiminut väärin. Olisi vain pitänyt kuunnella alituista vatvomista, eikä "viisastella", sillä ihmiset haluavat vain velloa tilanteissaan tekemättä muutosta. Mutta oma mitta on täyttynyt jo aikaa sitten. En itsekään jauha ongelmistani määräänsä enempää. Suhtaudun ihmisiin ymmärryksellä, mutta en ole kaatopaikka. Kasvakaa aikuisiksi, ongelmakimput.
Oikeus on minusta väärä sana. Ei sinulla ystäväsi asioihin ja niissä neuvomiseen mitään oikeutta ole.
Kaikki on tietysti kiinni siitä missä sävyssä asiat esittää, ystävällisesti ja oikeasti tahtoen auttaa vai ylhäältä alaspäin opastaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun filosofia on, että joka ongelmaan löytyy ratkaisu. Ja jos joku kerta toisensa perään jauhaa samaa, koen velvollisuudekseni ja ehkä myös oikeudekseni esittää ratkaisumalleja. Olen keski-ikäinen nainen. Vasta hiljattain olen av:lta oppinut, että olen toiminut väärin. Olisi vain pitänyt kuunnella alituista vatvomista, eikä "viisastella", sillä ihmiset haluavat vain velloa tilanteissaan tekemättä muutosta. Mutta oma mitta on täyttynyt jo aikaa sitten. En itsekään jauha ongelmistani määräänsä enempää. Suhtaudun ihmisiin ymmärryksellä, mutta en ole kaatopaikka. Kasvakaa aikuisiksi, ongelmakimput.
Oikeus on minusta väärä sana. Ei sinulla ystäväsi asioihin ja niissä neuvomiseen mitään oikeutta ole.Kaikki on tietysti kiinni siitä missä sävyssä asiat esittää, ystävällisesti ja oikeasti tahtoen auttaa vai ylhäältä alaspäin opastaen.
Mutta onko ystävällä myöskään velvollisuutta toimia aina ja ikuisesti niiden huonojen asioiden likasankona? Lopulta siinä alkaa pitää etäisyyttä, koska itselleenkin alkaa jäädä tapaamisista huono fiilis, kun se aika käytetään vain niiden toisen elämän negatiivisten asioiden käsittelyyn.
Itse aloin voida paremmin, kun otin etäisyyttä muutamaan läheiseen ihmiseen. Koska nyt kun mietin, niin en oikeasti muista montaakaan kertaa, milloin keskustelun keskiössä ei olisi ollut jokin iso ongelma.
Alue: Aihe vapaa
Toisaalta, mikä siinä sitten voi auttaa ja viedä tilannetta eteenpäin, jos ei neuvoista huolimatta ota noita asioita esiin siellä työpaikalla, jossa niille asioille voisi lähteä jotain tekemään? Ja vapaa-ajalla keskustelut ovat sitten yhtä purkaantumiskeskustelua vailla vastavuoroisuutta.
Olen itsekin ollut elämässäni melkoinen oksennussanko, kun kanssani on juteltu pääasiassa silloin kun on haluttu purkaa p*skas elämäntilannettaan. Mihinkään kivaa rientoon kanssani ei sitten olekaan keretty.
Se on oikeasti myös tosi kuluttavaa, ja vetää lopulta omankin mielen matalaksi.