Tapaamisen ehdottaminen suurpiirteisesti ärsyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on tapa tiedustella ensin, että onko sulla vapaata siinä, eli ei muita suunnitelmia. Ja sitten jos ei ole niin kaveri ehdottaa mitä hänellä oli mielessä. Mitä ärsyttävää tuossa on?

Siinä on ärsyttävää se, että suurin osa käyttää tuota manipuloidakseen toisen suostumaan johonkin vaivaa vaativaan pyyntöönsä.

Esim. - Onko sinulla sunnuntai-iltana mitään? - Eihän minulle ole. - No kiva, sitten voitkin hakea minut Mäntsälästä, kun minulla ei ole sieltä kyytiä kotiin, kun pääsen sinne päin Lahtisten kyydissä, mutta he eivät tule sieltä takaisin vaan jatkavat matkaa Lahteen. Monella ei sitten ole pokkaa tuon jälkeen sanoa, että en todellakaan lähde hakemaan sinua Mäntsälästä asti, vaan lähtevät, kun eivät kehtaa kieltäytyä. Ja harmittelevat, että miten joutuivatkin tällaiseen hommaan, joka ei ole yhtään kivaa ja vaatii liian paljon v

?

Rehellisyys on kauhean vaikeaa näköjään.

Tai sano ettei ihmeitä mutta mitä on mielessä?

Ehdotan noin tapaamista, koska haluan, että varsinainen ohjelma päätetään yhdessä (paitsi jos on joku aidosti spesiaali asia minkä tiimoilta tapaamista ehdotan, esim. molempien fanittaman bändin keikka).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo on tapa tiedustella ensin, että onko sulla vapaata siinä, eli ei muita suunnitelmia. Ja sitten jos ei ole niin kaveri ehdottaa mitä hänellä oli mielessä. Mitä ärsyttävää tuossa on?

Siinä on ärsyttävää se, että suurin osa käyttää tuota manipuloidakseen toisen suostumaan johonkin vaivaa vaativaan pyyntöönsä.

Esim. - Onko sinulla sunnuntai-iltana mitään? - Eihän minulle ole. - No kiva, sitten voitkin hakea minut Mäntsälästä, kun minulla ei ole sieltä kyytiä kotiin, kun pääsen sinne päin Lahtisten kyydissä, mutta he eivät tule sieltä takaisin vaan jatkavat matkaa Lahteen. Monella ei sitten ole pokkaa tuon jälkeen sanoa, että en todellakaan lähde hakemaan sinua Mäntsälästä asti, vaan lähtevät, kun eivät kehtaa kieltäytyä. Ja harmittelevat, että miten joutuivatkin tällaiseen hommaan, joka ei ole yhtään kivaa ja vaatii liian paljon v

Sano ettet suostu. Se ettei minulla ole mitään ei tarkoita ettenkö kuitenkin itse päätä mitä teen.

Miellyttäjäluonne ei osaa sanoa ei. Sitäkin voi terapialla hoitaa.

Ei niin pientä ongelmaa, ettei sitä saisi paisuteltua järjettömiin mittoihin. Kyllä te osaatte!

En ole päättänyt vielä, vastaan, ja kysyn miksi kysyt.

Up

Juu ei noin! Eikä myöskään "onko sinulla tänään jotain erityistä?"  Noin kysyttäessä minulla sattuu aina olemaan jotakin, kunnes kuulen mitä mielessä. Sen jälkeen voin halutessani "perua" aiemman suunnitelmani. Mutta suoraan en ilmoita koskaan, että kyllähän minulla aikaa on. Kun ei tosiaan ole mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan noin tapaamista, koska haluan, että varsinainen ohjelma päätetään yhdessä (paitsi jos on joku aidosti spesiaali asia minkä tiimoilta tapaamista ehdotan, esim. molempien fanittaman bändin keikka).

No sitten kysyt että nähtäisiinkö ajankohtana xx ja keksittäisiin jotakin? Ei tuo edellytä ensin kysymään mitä toisella on ohjelmassa kyseisenä ajankohtana vai onko mitään. 

Suurin osa joka multa on kysynyt noin, on vapaudestani rohkaistuneena jatkanut pyytämällä palvelusta. "Ihanaa! Olisitko _halunnut_ hoitaa koiraamme silloin/ tarjota kyydin/ auttaa jossain muussa" - kiitos kysymästä, se ei kuulu asioihin joita haluan tehdä... :D Noloa mulle se on silloin, jos kysyjä on kolunnut jo kaikki muut ratkaisut ja kuulisi tyyliin, että makaan mielummin nurmikolla kuin pelastan heidät pulasta (käyttämällä siihen koko päiväni).

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa joka multa on kysynyt noin, on vapaudestani rohkaistuneena jatkanut pyytämällä palvelusta. "Ihanaa! Olisitko _halunnut_ hoitaa koiraamme silloin/ tarjota kyydin/ auttaa jossain muussa" - kiitos kysymästä, se ei kuulu asioihin joita haluan tehdä... :D Noloa mulle se on silloin, jos kysyjä on kolunnut jo kaikki muut ratkaisut ja kuulisi tyyliin, että makaan mielummin nurmikolla kuin pelastan heidät pulasta (käyttämällä siihen koko päiväni).

Mikä ei:n sanomisessa on niin noloa? Osaatko kertoa? 

Vierailija kirjoitti:

Mä ehdotan noin aina. Ihan siitä syystä, että voidaan sitten yhdessä keksiä mikä olisi kivaa tekemistä. Mutta näenkin ystäviäni mielelläni, eikä se tekeminen ole siinä näkemisessä se pääjuttu vaan se toinen ihminen. Aivan sama vaikka syötäisiin puistossa mansikoita. 

Tuon voisi laittaa myös niin että tehdäänkö jotain kivaa päivänä x?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa joka multa on kysynyt noin, on vapaudestani rohkaistuneena jatkanut pyytämällä palvelusta. "Ihanaa! Olisitko _halunnut_ hoitaa koiraamme silloin/ tarjota kyydin/ auttaa jossain muussa" - kiitos kysymästä, se ei kuulu asioihin joita haluan tehdä... :D Noloa mulle se on silloin, jos kysyjä on kolunnut jo kaikki muut ratkaisut ja kuulisi tyyliin, että makaan mielummin nurmikolla kuin pelastan heidät pulasta (käyttämällä siihen koko päiväni).

Mikä ei:n sanomisessa on niin noloa? Osaatko kertoa? 

Haluan olla kiva ja kohtelias, siksi keksin mieluummin valkoisen valheen kuin kerron mieluummin makaavani nurmikolla tekemättä mitään. Ja kyllä, kuulen muiltakin mieluummin vastaavan valheen kuin sen, ettei nyt vain huvita nähdä. Siksi annan siihen muillekin mahdollisuuden. 

Tavatkaa ja rakastelkaa hikisesti ja kiimaisen kosteasti jossain lämpimän rannan poukamassa. Sormenne tutkivat vartalonne kaaria ja hakeutuvat pimpille aiheuttaen voimakasta halua ja värinää. Suudelkaa kuin ette koskaan aikaisemmin ettekä enää tämän jälkeen saisi olla toistenne syleilyssä. Nuolkaa toisianne ja antakaa hengityksen virrata. Tuntekaa aurinko ja pehmeä kesätuuli ihollanne ja rakastakaa itsellenne muistoja, jotka lämmittävät marraskuun pimeydessä. Eläkää, olkaa ja antakaa toisenne toisillenne, niin henkisesti kuin kehollisesti. 

Jotkut ihmiset tykkää omistaa sen toisen ihmisen ajan ja käyttää tätä ihmistä seurana (monet eivät uskalla mennä yksin minnekään) tai muuten vain hyväksi, esim. kuskina, kustannusten jakajana, lasten vahtijana, pikkuapurina jne. Jos sanoo, että viettää rantapäivän tms. joka on tämän kysyjän mielestä väärin, saattaa saada kuulla, että ehdithän sinä tuota myöhemminkin ym.

Äitini on tuollainen, joka vei asian niin pitkälle, että sopi asioita puolesta ja sitten suuttui kun kieltäytyi ja jopa haukkui eteenpäin, miten kamala lapsi hänellä on. On laiska kun viettää lomaansa vain oleillen, tuollainen se on-ei kiinnosta muiden seura, yrittää päästä aina helpolla yms. paskaa (minua käytettiin koko kotona oloaikani jonkinlaisena orjana ja syyllistettiin siitä, jos joskus en jotain tehnyt, koskaan ei saanut esim. lomillakaan nukkua yli 8.00 jne.) Onneksi tässä on nyt niin paljon etäisyyttä sekä fyysisesti että henkisestikin, ettei tuota enää tapahdu. Toki vieläkin räksyttää omista lapsistaan siskoilleen jne. koska luonteensa mukaista toimintaa. 

Minulla on entinen naapuri, jollla oli tapana kysellä noin, ja opin kyllä myös sitten kyselemään vastakysymyksen sen sijaan, että itse alkaisin tilittää tekemisiniäni. Hän siis joskus halusi seuraa todella pitkäpiimäisiin juttuihin, kuten vaikka autonpesuun tai kaupassakäyntiin, jotka molemmat kestivät hänellä vähintään pari tuntia (itse hoidin nuo paljon nopeammin yksin) + usein odottelua siihen päälle ennen kuin edes päästiin aloittamaan. Ja vaikka sanoin, etten ole juuri tuosta jutusta kiinnostunut, niin siitäkin saattoi joutua jankkaamaan, että miksen ole jne. En siis halunnut mitenkään välejä poikki tai eroon koko ihmisestä, vaan jotkut tekemiset vaan puudutti täysin.

Vierailija kirjoitti:

On se niin väärin. Oikein: 'mennäänkö paneen tänään ysiltä'?

Juuri näin, suoraan asiaan. 

Riippuu kuka tota kysymistapaa käyttää. Kaveri lähestyy usein noin ja hänellä on mielessään ihan vaan tapaaminen/tekemisen suunnittelu yhdessä. Toi on hänen tapa puhua ja hänelle voi myös sanoa ei, jos ehdotukset ei miellytä. Ei ole mitenkään vaikea tai hyväksikäyttävä ihminen. 

Jos mun veli tai hänen avovaimo kysyy tätä, sillon heillä on puute joko lastenhoitajasta, koiranhoitajasta, remonttiavusta tai autonkuljettajasta. Joka ikinen kerta siis haluavat jotenkin hyötyä minusta, eivätkä vastavuoroisesti anna koskaan mitään takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa joka multa on kysynyt noin, on vapaudestani rohkaistuneena jatkanut pyytämällä palvelusta. "Ihanaa! Olisitko _halunnut_ hoitaa koiraamme silloin/ tarjota kyydin/ auttaa jossain muussa" - kiitos kysymästä, se ei kuulu asioihin joita haluan tehdä... :D Noloa mulle se on silloin, jos kysyjä on kolunnut jo kaikki muut ratkaisut ja kuulisi tyyliin, että makaan mielummin nurmikolla kuin pelastan heidät pulasta (käyttämällä siihen koko päiväni).

Mikä ei:n sanomisessa on niin noloa? Osaatko kertoa? 

Haluan olla kiva ja kohtelias, siksi keksin mieluummin valkoisen valheen kuin kerron mieluummin makaavani nurmikolla tekemättä mitään. Ja kyllä, kuulen muiltakin mieluummin vastaavan valheen kuin sen, ettei nyt vain huvita nähdä. Siksi annan siihen muillekin mahdollisuuden. 

On tullut huomattua, ettei ihmiset oikein pidä, kun valitset kotona yksinolon mieluummin kuin heidän seuransa. Sosiaalisia voimavaroja on rajallinen määrä ja kun ne on käytetty loppuun, niin ne on loppu.