Kotikoulu: mitä ainetta et pystyisi opettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Pitkää matikkaa ja fysiikkaa en oikein muista enää. 

Lukiolainen tuskin on kotikoulussa. Ap

Historia on lukuaine, josta selviää olemalla yhden sivun edellä oppilaita. Samoin uskonto. Yläkoulun matematiikasta on suuri osa on unohtunut ja kielten opettaminen olisi parhaimmillaankin heikkoa.

Olin oikein hyvä koulussa. Mutta nyt kun mietin niin en varmaan osaisi opettaa toiselle muuta kuin kuvallisia aineita ja uskontoa. Laulamista vaikka kuinka mutta en musiikin teoriaa.

Ei kaikilla ole pedagogisia taitoja vaikka tietäisi joka asiasta ns kaiken.

Tekstiilitöitä lukuunottamatta neulomista ja virkkausta, teknisiä töitä tuskin kovin hyvin ja musiikkia. Moni asia vaatisi kertausta. Kielistä en voisi opettaa mitään niistä joita en itse osaa, A-kielihän lienee valittavissa? Englanti kyllä menee ja ehkä saksa, mutta saksa vaatisi kertaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Uskonto. Ei lapsille saa valehdella.

Miten kerrot, ettet ole lukenut uskonnon opetussuunnitelmaa, kertomatta, ettet ole lukenut opetussuunnitelmaa. Etkä vissiin paljon muutakaan. 

T. Ateisti 

Tästä ketjusta tulee mieleen vanha viisaus siitä, että mitä vähemmän tietää, sitä enemmän kuvittelee tietävänsä. 

T. Yläkoulun äikänope 

Helppohan se on uskoa osaavansa. Mutta osaisiko moni opettaa todellisuudessa niin, että lapsi myös oppii? Niin, että lapsella on mielenkiinto oppia? Vastaamaan kysymyksiin, joita lapsille tulee siheesta miekeen kirjan ulkopuolelta? Vai luuletko joku, että niissä oppikirjoissa kerrotaan kaikki aiheeseen liittyvä? 

Miehen suvussa on paljon opettajia. On huvittavaa, et osa heistä alkaa vaistomaisesti opettamaan (paikalla olevia lapsia tai muita), jos ovat vähänkin päässeet kärryille asioista. Hieman kokeilevat, ja jo alkaa selostus lapselle, miten tämä/tuo asia toimii.

Toisaalta itse olen elämässäni tehnyt paljonkin joitakin asioita ja osaan ne etu- ja takaperin. En silti osaisi opettaa toiselle. 

Kaipa sitä nyt kuka vain voi laittaa lapsen lukemaan oppikirjasta ja tekemään tehtävät. Osa ehkä osaisi luennoidakin itselleen tutusta aiheesta. Mutta luulenpa, että varsinkaan ilman valmiita oppimateriaaleja kukaan tässä ketjussa ei osaisi opettaa mitään yläkoulutasolla. Tai jos osaisi, niin huonosti.

Alakoulun asiat ovat helppoja  ja kuka tahansa toki osaa panna pisteet ja pilkut paikalleen, mutta miten lähtisitte konkreettisesti opettamaan sitä 9-vuotiaalle? Olisi siinäkin varmaan miettimistä. 

Opetan itse yläkoulussa äikkää ja lukuisia kertoja olen saanut palautetta siitä, miten luokanopettajan opettamasta entisestä tylsästä inhokkiaineesta onkin yhtäkkiä tullut minun johdollani motivoivaa ja kiinnostavaa. Erästä ryhmää oli opettanut äikässä hissanope tuntien puutteessa. Sain ryhmän sitten viimeiseksi vuodeksi, ja jossain vaiheessa luokan paras oppilas sanoi, että kyllä sen oikeasti huomaa, että on ihan oikea äikänope. Eli usein edes pätevä luokanopettaja tai toisen aineen opettaja ei saa herätettyä eloon asioita, jotka eivät ehkä ole niin oma juttu.

Vaikka itse olen kokenut ja koulutettu opettaja (tai ehkä juuri siksi), suhtaudun erittäin skeptisesti kykyihini opettaa muita aineita kuin omaani. Hyvällä opettajalla on visio ja pedagogista osaamista sen toteuttamiseksi, eikä minulla ole näkemystä vaikkapa kemiasta. Tuskinpa siihen auttaisi se, että opettelisin yläkoulun oppikirjan ulkoa.

Kovin on kyllä polleata sakkia täällä. Luulisin, että ap olisi varmaan parempi opettaja kuin moni muu, joka aliarvioi työn vaativuuden täysin.

Uskontohan se. Aavikon kulttien taikamenot eivät meitä kiinnosta.

Kyllähän yhtä kilttiä pientä ja rauhallista lasta pystyy tietenkin opettaa myös itse, jos viitseliäisyyttä riittää. Lapsi jää kuitenkin paitsi monesta asiasta. Alkuopetus ei ole pelkkien akateemisten taitojen (lukeminen, laskeminen...) harjoittelua. 

En ymmärrä ihmisiä, jotka ottavat lapsensa kotiopetukseen ilman painavaa syytä.

Venäjän kieltä en usko pystyväni opettamaan.

Olin joskus sijaisena alakoulussa ja huomasin että jo vitosluokan matikka alkoi tehdä tiukkaa. Varsinkin, kun pelkkä oikea vastaus ei riitä, vaan se pitää osata myös avata opittavalle.

A-kiina.

Matematiikkaa en voisi opettaa peruskoulussa, koska olen lukenut niin paljon modernia matematiikkaa yliopistolla, että tiedän, ettei 1+1 ole 2, vaan jotain muuta. Mitä 1+1 sitten on, sitä emme tiedä, tiedämme vain, että se on 2 - jotain, mutta emme osaa laskea mitä tämä jotain on.

Viisas ihminen ymmärtää, ettei tiedä mitään. Tätä mieltä oli jo Antiikin filosofi Sokrates aikoinaan. 

Riippuu oman siitä, minkä ikäistä pitäisi opettaa. Jotkut lukioaineet alkavat jo olla huonossa muistissa ja esim pitkän matikan ja fysiikan jutut olen jo aivan aktiivisesti unohtanut.

Ei peruskoulun oppiaineet mitään rakettitiedettä ole. Ei mene montaa minuuttia lukea kappaleet etukäteen.

Peruskoulun aineista pystyisin opettaa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Uskonto. Ei lapsille saa valehdella.

Tietääkseni uskonnon opetuksen ei tule ottaa kantaa uskonnollisten väitteiden todenmukaisuuteen, vaan käydä asioita läpi uskontotieteellisestä tai elämänkatsomusopillisesta näkökulmasta.

Tietty varmaankin käytännössä monessa koulussa poiketaan tästä tavoitteesta, mutta näin kuvittelen itse opetuksen olevan oikeutettu.