Lue keskustelun säännöt.
Kuka oikeasti tykkää kuunnella oopperakiljuntaa?
Kommentit (66)
Mä en muuta oikein kuuntelekaan kuin oopperaa. Maailman monipuolisin taidelaji, johon ei kyllästy koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivistyneet ihmiset.
Florence Jenkins on kaunista kuunneltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa että parituhatta ihmistä kuulee laulusi ilman vahvistusta ja haluat tehdä uraa useamman kymmenen vuotta, klassinen laulutapa ja -koulutus on ainoa keino.
Opettele kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sivistyneet ihmiset.
Ei vaan homot ja ne jotka kuvittelevat olevansa ns. sivistyneitä.
https://share.google/PEGaCpaqiXe6Qvsuy
Kyllä tolla rahalla jo kovastikin rääkyy. Vissiin isoimmat naurut saa huudettua lavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musikaaliset ihmiset.
Tiesitkö, että raskasta metalliakin kuuntelevat ovat musikaalisia. Meidän vanhin poika soittaa rummuilla mm. Metallican Fight fire with fire, ja nuoremmat kitaralla ja bassolla. Myös Judas Priestin Painkiller menee samalla kokoonpanolla. Osaa ne paljon muutakin. Poikien iät 27,17, ja 9. Olemme heistä ylpeitä. Musiikki on taitolaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tykännyt oopperasta lapsesta asti. Rentoudun ja nautin. Eikä se ole kiljuntaa.
Voisin kysyä, kuka tykkää karaokesta oikeesti? Se jäytää minun korvia ja hermoja.
Valtio tukee jokaista oopperalippua 230 eurolla, maataloutta vuosittain 185 eurolla kuluttajaa kohti
Ooppera on tuetuin taidelaitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä Wagnerista, mutta suosittelen esim Verdin La Traviataa. Siinä on sama Kamelinaisen tarina kuin La Moulin Rougessa.
Herää tähän päivään kuuntelemalla vaikka Du hast.
Kuka oikeasti tykkää kuunnella heavy rock -rääyntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus on laulaa korkealta ja kovaa ilman mikkiä, millä muulla tavalla ajattelit sen tehdä? Ei ne heviörisijät pysty mihinkään ilman mikkiä.
Ja oopperalaulajilla ei mikkiä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musikaaliset ihmiset.
Tiesitkö, että raskasta metalliakin kuuntelevat ovat musikaalisia. Meidän vanhin poika soittaa rummuilla mm. Metallican Fight fire with fire, ja nuoremmat kitaralla ja bassolla. Myös Judas Priestin Painkiller menee samalla kokoonpanolla. Osaa ne paljon muutakin. Poikien iät 27,17, ja 9. Olemme heistä ylpeitä. Musiikki on taitolaji.
Tiesitkö, että oopperasta tykkäävät voi tykätä myös raskaasta musiikista. Itselläni on myös räppärisuosikkeja ja muita vähän joka genrestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tarkoitus on laulaa korkealta ja kovaa ilman mikkiä, millä muulla tavalla ajattelit sen tehdä? Ei ne heviörisijät pysty mihinkään ilman mikkiä.
Rob Halford saa äänensä kantamaan ilman mikkiä. Takaan, että yksikään oopperalaulaja ei siihen kykene!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä Wagnerista, mutta suosittelen esim Verdin La Traviataa. Siinä on sama Kamelinaisen tarina kuin La Moulin Rougessa.
Weetee-valinnat. Wagner on jumala.
:-D. Ok.
La Traviata ei ole suosikkini, mutta siinä on aika hyvä rakenne aloittelijalle, jos vertaa vaikka Trubaduuriin, jossa on järjettömän sekava juoni. Ensimmäinen osa Trubaduurissa etenee ramman etanan vauhtia, toisessa osassa kaikki kiihtyy niin, että ei tiedä kenen joukot ovat näyttämöllä tai mitä tapahtuu. Otello on oikeastaan suosikkini, kokeilepa sitä. Wagnerilta jaksan kuunnella vain Lentävän hollantilaisen.
Vierailija kirjoitti:
Äänenkäytön analysoinnissa saattaa olla merkittäviä puutteita, jos ei tunnista eroa kiljumisessa ja osaavassa klassisessa laulamisessa. Kapasiteetin puute voi johtua korvista tai korvien välistä.
Ei sillä ole mitään tekemistä kapasiteetin tai korvien välistä. Kaikki nyt vasn ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään pidä Wagnerista, mutta suosittelen esim Verdin La Traviataa. Siinä on sama Kamelinaisen tarina kuin La Moulin Rougessa.
Sorry, siis KAMELIANAISEN. :-D :-D :-D
Vierailija kirjoitti:
Oopperan tai operetin seuraaminen edellyttää että tunnet tarinan suurin piirtein. Silloin pääsee tunnelma sydämeesi, elämykset, paatos, ahdistus, ilo, suru, nauru ja ilo. Oopperassa minä yleensä suljen silmäni minuuteiksi, se on se fiilis, uppoutuminen tarinaan. Aivan eri tasolla kuin kokapöllyssä ruisrokissa.
Kun laitan Black Sabbathin Black Sabbath biisin soimaan, suljen silmäni. On todella kaunista ja upeaa kuunneltavaa. Tunnen tarinan läpikotaisin. Mikäli haluaa draamaa mukaan, voi saman kuunnella Ozzin Speak of the devil levyltä. Tuo on mun lemppari.
Oopperaa mielummin kuin esim nasaalinaislalajia tai räppiriimitystä.