Miten kestätte olla, kun muut naiset on niin kauniita?

Olen nähnyt Helsingissä yhden kerran ällistyttävän kauniin naisen. Tästä on kauan, mutta näky oli niin upea, etten ole unohtanut. Kävelin Espan puistossa kohti Mannerheimintietä, kun hän käveli vastaan. Hän oli pitkä, hoikka tummahiuksinen nainen pukeutuneena mekkoon ja hattuun. Pysähdyin katsomaan hänen kulkuaan lumoutuneena. Kerran elämässä -kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muiden naisten kauneus minun olemiseeni vaikuttaisi?

Tekee olon mitättömäksi. Vähän kuin olisit leiponut vaikka kakun, joka on mielestäsi hieno ja joku tuo siihen viereen aivan uskomattoman upean luomuksen eikä sun kakkusi näytä enää yhtään miltään. Sitten vaan häivyt kakkuinesi takavasemmalle eikä kukaan muista enää, että olet edes olemassa.

Ap

Jos jatketaan tuolla kakkuesimerkillä, niin oikeasti ihmiset katsoisivat että "jes! kaksi kakkua!"

Joku saattaisi tosin ajatella, että se toinen kakku on niin hieno, ettei sitä raaski edes leikata ja syödä. Eikö?

Ap

Lopulta sekin kaunis kakku alkaisi vain mädäntyä. Kauneus on joka tapauksessa katoavaista, eli kannattaa pidemmällä tähtäimellä panostaa johonkin ihan muuhun kuin ulkonäköön.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että kauneus olisi katoavaista. Kyllä kaunis nainen vaan on kaunis vanhana mummonakin, ei ne rypyt ja harmaan hiukset ketään rumenna.

Vai vertasitko vanhenevaa naista mädäntyvään kakkuun?

Alat käymään kuntosalilla ja ekaksi treenaat itselleni kauniin vartalon. Pelkästään juoksemalla vartalosta tulee kaunis.

Laitanpa näin yhden miehen näkemyksen asiasta... lasken itseni urheilulliseksi. Olen harrastanut aina jotain urheilua aivan taaperosta asti. Löytyy erottuva kasipacki, on lihasta jne. Mutta se ei ole päätavoite vaan sivutuote. Nykyiset päälajit kamppailupuolella ja fudis. Takana 15-vuotta kilpatason 10-ottelua, lätkää ja fudista. 

Itse kiinnitän naisessa aina huomiota ensin kroppaan. Siis onko urheilullinen. Urheilija erottaa toisen sadan metrin päästä ryhdistä,  jäntevyydestä, kävelytyylistä, siitä miten keho liikkuu... aivan erinäköinen kuin "vain jumppaavilla". 

Nättejä naamoja mahtuu 11 erilaista tusinaan, ja se yksi saattaa olla, ettei istu itselle, mutta istuu taas heti toisen mieleen. Mutta jos sporttisia miehiä yrittää jallittaa, pitää olla sporttinen itsekin. Yleensä se toimii molempiin suuntiin, toki.

Mutta naisethan murehtivivat ulkonäöstään vain ja ainoastaan itseään varten, joten tämä kommentti on sinänä turha - etenkin miehen kirjoittamana. 

Ei kaikki voi olla kauniita, silti elämä voi olla ihan kivaa. Olet onnekas jos näytät kuitenkin terveeltä ilman meikkivoidekerrosta naamassa, eli ettei kasvoissasi ole arpia, aknea, mustia silmänympäryksiä, ruusufinniä, couperosaa, maksaläiskiä, vitiligoa ym.

En ole koskaan vielä nähnyt niin kaunista naista, että haluaisin itseni siihen vaihtaa. Olen kasvoiltani itsekin kaunis, mutta minussa on paljon piirteitä, joita ei yleensä pidetä kauniina. Olen lihaksikas ja leveä sekä pitkä selkäinen. Minulla on lyhyet jalat. Itsensä kanssa voi tulla sinuksi. Kukaan muua ei ole minä ja kukaan muu ei voi olla sinä. Enkä usko pätkäkään siihen, että katsot näitä muita yhtä kriittisesti kuin itseäsi. Ihmisillä on tapana tehdä niin, että itsestä etsitään vikoja. Muissa niitä ei samalla lailla huomaa. 

On toki niitäkin, jotka oman huonon itsetuntonsa takia etsivät virheitä toisista. Se onkin eri tarina. Avain siis on, että opettelet tuntemaan itsesi ja vahvuutesi sekä heikkoutesi. Seuraavaksi, tule niiden kanssa sivuiksi. 

Sun pitää Ap tiedostaa, että ongelman keskiössä on lopulta se sun oma epävarma olo eikä se miltä muut näyttää. Sitä haavaa ei automaattisesti korjaa se, ettei näkisi muita kauniita ihmisiä, mutta ne muut muistuttavat siitä faktasta että itsetunnossa olisi parantamisen varaa. Lisäksi on hyvä muistaa, että valitettavasti iso osa niistä kauniista naisista ovat myös epävarmoja jostakin itsessään. Sitä ei ulkopuolelta näe, miten vääristynyt kuva ihmisellä voi olla suuntaan tai toiseen etkä sinä koskaan näe miten muut oikeasti näkevät sinut. Joku voi salaa ihailla mutta itse näet vaan vikasi. Tavallaan voisi olla helpompaa olla ihan tavallisen mutta kivan näköinen nainen jolla on hyvä olo itsestään, kuin sairaan kaunis joka ei kuitenkaan kykene edes nauttimaan siitä tai joka arvottaa itsensä ainoastaan ulkokuoren kautta. Kauniilla naisilla on myös omat ongelmansa, esim. loputon muihin vertailu, ahdistelu ja muilla ikävillä motiiveilla lähestyvät miehet. 

 

Mitä lähtisin itse tuossa tilanteessa tekemään olisi että listaisin kaikki ne asiat joihin voisin vaikuttaa. Esim. pukeutuminen ja oma tyyli on täysin mahdollista uudistaa, mutta vie toki aikaa ja vaatii viitseliäisyyttä ja uskallusta kokeilla rohkeasti uusia asioita. Katso meikkitutoriaaleja, paranna ryhtiä, käy vaikka tanssitunnilla, kokeile apukeinoja niihin omiin epävarmuuksiin tai mitä vaan. Niin ne kauneudesta kiinnostuneet naiset yleensä tekee, että eivät jää surkuttelemaan vaan tekevät sen mitä tehtävissä on, kokeilevat eri vaihtoehtoja ja sitten tuovat rohkeasti ne omat hyvät puolet esiin eivätkä yritä jäädä piiloon niinkuin joku ylempänä neuvoi. Itselläni suurimpana haasteena itsevarmuuteen on usein turvonnut ja vetämätön olo, mihin oikeasti auttaisi liikkuminen ja terveet elintavat. Stressaantuneena ja väsyneenä tuntuu aina ettei mikään määrä laittautumista auta, koska se on se oma tunne eikä mikään yksittäinen ihonhoitotuote tai kampaus mikä ratkaisee.

Voisit myös lukea tai katsoa esim. youtubesta videoita itsevarmuuden ja karisman lisäämisen opettelusta, ihan käytännön vinkkejä miten löytää oma kehotyyppi ja siihen sopivat tyylit ja värit jne. Netti on täynnä tietoa ja ilmaista inspiraatiota josta lähteä kokeilemaan itselle sopivat keinot siihen oman naiseuden löytämiseen. Jos näet kauniin naisen, älä lannistu vaan ota se opin kautta. Pysähdy katsomaan ja pohtimaan, että mistä juuri tämän naisen näyttävyys koostuu? Voisiko mukana olla niiden muuttumattomien ominaisuuksien kuten pituuden tai kehon muotojen lisäksi jotain kopioitavissa olevaa mistä voisit inspiroitua vertailun sijaan? Esim. käytös, asenne, eleganssi yleensä tekevät vaikutelman siitä nainen ei pelkästään näytä upealta vaan myös kantaa itsensä tietyllä tavalla. Sillä on väliä, millä energialla astut tilaan ja sen usein aistii jos joku käpertyy ja yrittää piilottaa itsensä. Se itsestään välittäminen myös säteilee ihmisestä ja tämän päälle voi lähteä kokeilemaan niitä käytännön konsteja.

 

Ja jos on joku tietty pinnallinen asia, mikä vie sen fiiliksen asennoitui miten tahansa, niin tee sille jotain. Esim. jos vaikka oma hymy on se the epävarmuus, käy hammashoitajalla kysymässä voisiko jokin keino auttaa. Älä jää tuohon fiilikseen ja tuleen makaamaan, jos on jotain tehtävissä siihen että voit olla se oma paras versio juuri itsestäsi. Et toisia aina kauniimpi, vaan itsestäsi hyvinvoiva versio. 

Olen ollut lapsesta asti lihava ja saanut siitä myös kuulla.

Siitä on aiheutunut syvä inho ihmisiä kohtaan, jotka keskittyvät elämässään ulkonäköasioihin (omaan ja toisten). Miksi ei voisi keskittyä vain ystävyyteen, rakkauteen, hyvään vuorovaikutukseen sekä itseä kiinnostaviin asioihin kaiken pinnallisuuden sijaan?

Eli ei kiinnosta vähääkään, eikä läheisiänikään.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut lapsesta asti lihava ja saanut siitä myös kuulla.

Siitä on aiheutunut syvä inho ihmisiä kohtaan, jotka keskittyvät elämässään ulkonäköasioihin (omaan ja toisten). Miksi ei voisi keskittyä vain ystävyyteen, rakkauteen, hyvään vuorovaikutukseen sekä itseä kiinnostaviin asioihin kaiken pinnallisuuden sijaan?

Eli ei kiinnosta vähääkään, eikä läheisiänikään.

Tosi ikävä kuulla. Olen pahoillani puolestasi että sua on kiusattu lihavuudesta. Toisaalta hyvä muistaa, että ei kaikki omasta ulkonäöstä kiinnostuneet kuitenkaan arvota muita painon perusteella tai ajattele sinusta negatiivisesti. Onhan olemassa esim. plusmalleja jotka ilmaisevat itseään sen kautta ja ovat silti kiinnostuneita myös noista muista hyvistä arvoista joita luettelit. Eli ei ulkoinen kauneus suoraan ole sisäisestä pois, vaikka sisäinen onkin tärkeintä. Hyvä kuitenkin että tiedostat tuon trauman ja että assosiaatio johtuu siitä. 

Kestän hyvin. Olen itse komea mies, ja nuo kauniit naiset usein pitävät juuri minusta. 

Ap:lle voisi myös tehdä hyvää mennä vaikka tavalliseen uimahalliin ja katsella siellä tavallisia ihmisiä ilman hienoja vaatteita tai meikkejä. Kuinka iso prosentti niistä ihmisistä on oikeasti yhtä näyttäviä kuin vaikkapa some antaa ymmärtää? Vai voisiko olla, että olet tottunut bongaamaan väkijoukosta ne naiset, joilla on niitä ominaisuuksia joista olet itsessäsi epävarma? Esim. jos häpeät pienirintaisuutta, keskityt todennäköisesti liikaa isorintaisiin ja kuvittelet että kaikilla muilla on täydelliset rinnat. Todellisuudessa vastaan tulee ihan kaikenlaisia, etkä ehdi arvioimaan heitä kokonaisuutena. Keskityt vain siihen, että taas tuossakin jotain mitä itseltä puuttuu. 

"Tosi ikävä kuulla. Olen pahoillani puolestasi että sua on kiusattu lihavuudesta. Toisaalta hyvä muistaa, että ei kaikki omasta ulkonäöstä kiinnostuneet kuitenkaan arvota muita painon perusteella tai ajattele sinusta negatiivisesti. Onhan olemassa esim. plusmalleja jotka ilmaisevat itseään sen kautta ja ovat silti kiinnostuneita myös noista muista hyvistä arvoista joita luettelit. Eli ei ulkoinen kauneus suoraan ole sisäisestä pois, vaikka sisäinen onkin tärkeintä. Hyvä kuitenkin että tiedostat tuon trauman ja että assosiaatio johtuu siitä."

Ei minulla ole mitään vastaan ihmisiä, jotka vaikka valikoivat kivoja vaatteita/meikkaavat ym. Teen sitä itsekin. Mutta mielestäni sellaiset ihmiset, jotka tuntevat negatiivisia tunteita (kateus, oma riittämättömyys, viha jne.) nähdessään muita, jopa itselleen täysin tuntemattomia ihmisiä, ovat niitä, joita en ymmärrä tai en haluakaan ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

"Tosi ikävä kuulla. Olen pahoillani puolestasi että sua on kiusattu lihavuudesta. Toisaalta hyvä muistaa, että ei kaikki omasta ulkonäöstä kiinnostuneet kuitenkaan arvota muita painon perusteella tai ajattele sinusta negatiivisesti. Onhan olemassa esim. plusmalleja jotka ilmaisevat itseään sen kautta ja ovat silti kiinnostuneita myös noista muista hyvistä arvoista joita luettelit. Eli ei ulkoinen kauneus suoraan ole sisäisestä pois, vaikka sisäinen onkin tärkeintä. Hyvä kuitenkin että tiedostat tuon trauman ja että assosiaatio johtuu siitä."

Ei minulla ole mitään vastaan ihmisiä, jotka vaikka valikoivat kivoja vaatteita/meikkaavat ym. Teen sitä itsekin. Mutta mielestäni sellaiset ihmiset, jotka tuntevat negatiivisia tunteita (kateus, oma riittämättömyys, viha jne.) nähdessään muita, jopa itselleen täysin tuntemattomia ihmisiä, ovat niitä, joita en ymmärrä tai en haluakaan ymmärtää.

Aivan, ymmärsin siis hieman väärin. En itsekään ymmärrä katkerien tai kateellisten ihmisten ajattelua siinä, etteivät he nää seisovansa itse oman hyvän olonsa tiellä. Mutta eiköhän ne kateus ja viha juuri kumpua siitä omasta epävarmuudesta ja riittämättömyydestä. He eivät hoksaa, että siihen paras vastalääke on yrittää keskittyä itseensä ja antaa itselleen sitä rakkautta mistä on jäänyt paitsi. Muiden puolesta iloitsevat ovat todennäköisemmin vielä onnekkaita itsekin, mutta kateellisten vuoro ei tunnu tulevan koskaan. Sen tajuaminen vaatii sydämen viisautta ja kypsyyttä, mitä kaikilla ei ole. Turha heitä sen takia on tuomita, koska eivät itse tajua että voisivat vaikuttaa tähän. 

Hyvin. Olen viiskymppinen. En jaksa enää verrata itseäni muihin. Se mikä miellyttää itseä peilistä saa riittää. 

Vierailija kirjoitti:

en käsitä miten ihmiset ovat niin täydellisen näköisiä, ruskea iho, silee iho. Nää viel syö mäkkärissä.

No rusketusta nyt ei kannata ihannoida, siinä ei ole mitään kadehdittavaa, päinvastoin. Ja mäkkäridieetti tekee kyllä tehtävänsä ajan kuluttua. 

"Aivan, ymmärsin siis hieman väärin. En itsekään ymmärrä katkerien tai kateellisten ihmisten ajattelua siinä, etteivät he nää seisovansa itse oman hyvän olonsa tiellä. Mutta eiköhän ne kateus ja viha juuri kumpua siitä omasta epävarmuudesta ja riittämättömyydestä. He eivät hoksaa, että siihen paras vastalääke on yrittää keskittyä itseensä ja antaa itselleen sitä rakkautta mistä on jäänyt paitsi. Muiden puolesta iloitsevat ovat todennäköisemmin vielä onnekkaita itsekin, mutta kateellisten vuoro ei tunnu tulevan koskaan. Sen tajuaminen vaatii sydämen viisautta ja kypsyyttä, mitä kaikilla ei ole. Turha heitä sen takia on tuomita, koska eivät itse tajua että voisivat vaikuttaa tähän. "

Jos nämä tällaiset ihmiset ovat niitä, jotka ovat minua ja kaltaisiani haukkuvat tai vaikka vain ajatelleet negatiivisia meidät nähdessään, niin ei minun tarvitse ymmärtää ja tuomitsen tällä tavoin ajattelevat ihmiset aivan vapaasti. Enkä halua olla missään tekemisissä.

Ihan samalla tavalla tuomiten ajattelen heistä, joka ajattelisivat pahasti jostakin vaikka jotakin tyrmäävän kauniista ihmisestä. Minä näen, ettei toisen kauneus ole koskaan itseltäni millään tavalla pois.