Viestitäänkö vastaamattomuudella, ettei toinen ole tärkeä?

Kyllä. Välit meni erään ystävän kanssa tökerön puhelinkäyttäytymisen takia. Oman miesystävän kanssa olen tästä puhunut usein. Hän ei aina reagoi mitenkään. Olen sanonut, että peukku riittää, mutta ei vain niin tee. Toki tiedän, että mies välittää, mutta silti on inhottavas ettei vastaa mitenkään.  Ystävä vain oli tosi tökerö enkä voinut käsittää ettei mitään vastauksia tullut. 

Jos viestissä ei ole asiaa eikä tolkkua, ei siihen ole kiire vastata.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina. Vastaamattomuuteen on monia mahdollisia syitä.

- Juurikin näin. Kaikki eivät pääasiassa kommunikoi tekstiviestein/whatsup-viestein. Myöskin elämäntilanne ja elämäntapa vaikuttaa viestittelymuotoihin. Onko elämäntyyli vauhdikas, täynnä toimintaa ja velvollisuuksia jotka tulee hoitaa, vai onko elämtyli leppoisampaa, rauhallisempaa ja vapaa-aikaa enemmän. Jotkut odottavat että kaikki ovat tavoitettavissa itseä varten 24/7 esim jotkut whatsup-ryhmät voivat muodostua rasitteeksi merkkiäänien ilmoittaessa jatkuvasti jonkun laittaneen viestin jostain sellaiselle, joka esimerkiksi vapaapäivinään haluaa olla työasioista levossa ja keskittyä omaan yksityiselämään. 

Monet joilla ei ole paljoa sosiaalista elämää voivat olla varsinaisia viestittelyhirmuja ja sitten loukkaannutaan jos vastaanottava osapuoli ei ole känny kädessä niihin reagoimassa kivasti  24/7.

Se tarkoittaa, että tässä on nyt muita bisneksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Välit meni erään ystävän kanssa tökerön puhelinkäyttäytymisen takia. Oman miesystävän kanssa olen tästä puhunut usein. Hän ei aina reagoi mitenkään. Olen sanonut, että peukku riittää, mutta ei vain niin tee. Toki tiedän, että mies välittää, mutta silti on inhottavas ettei vastaa mitenkään.  Ystävä vain oli tosi tökerö enkä voinut käsittää ettei mitään vastauksia tullut. 

Just nämä toisissa roikkujat on rasittavia. Jos olisin vastannut, et olisi kuitenkaan malttanut olla postaamatta siihen jotain. Ja sitten ollaan taas lähtöruudussa.

Jos viestiin vastaamisessa kestää päiviä tai viikkoja, tai ainakin jos sitä tapahtuu säännöllisesti,  niin niinhän se asia valitettavasti on. Jos aitoa intoa ja kiinnostusta yhteydenpitoon olisi,  niin ei vastaamiseen kulu päivätolkulla aikaa.

Tietysti joskus voi unohtaa vastata. Minä olen muutamia kertoja ihan unohtanut vastata jollekin. Monesti ystävät ja sukulaiset tavoittelevat juuri kun olen töissä ja yleensä siellä en paljoa ehdi viestejä lueskella, saati vastata.

Itse en vastannut viimeisimpään viestiin, koska petyin ystävän käytökseen. Ei ollut sanoja, olin tyrmistynyt.

Joskus tapailin vähän aika miestä, josta ei kuulunut välillä useisiin viikkoihin mitään, vaikka olisin itse hänelle viestin laittanut. Sitten saattoi ihan yhtäkkiä alkaa taas viestitellä ja nähtiin muutaman kerran. Sitten taas sama, eli ei kuulu mitään vaikka minä olin laittanut viestiä.

Lopulta ghostasin. En jaksanut olla ns. viimeinen prioriteetti.

Laitteli viestiä vielä monta kuukautta parin viikon välein. Kertaakaan en enää vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tapailin vähän aika miestä, josta ei kuulunut välillä useisiin viikkoihin mitään, vaikka olisin itse hänelle viestin laittanut. Sitten saattoi ihan yhtäkkiä alkaa taas viestitellä ja nähtiin muutaman kerran. Sitten taas sama, eli ei kuulu mitään vaikka minä olin laittanut viestiä.

Lopulta ghostasin. En jaksanut olla ns. viimeinen prioriteetti.

Laitteli viestiä vielä monta kuukautta parin viikon välein. Kertaakaan en enää vastannut.

Ja kumpikaan ei menettänyt mitään tärkeää.

Yks tuttu soittaa sitten heti kun vastaan,joten jos en jaksa jutella hänen kanssaan (melko rasittava hlö) en vastaa viestiinkään ennen hänen työpäiväänsä.

Yksi ystävä väitti kerran päin naamaa ettei vastaa jos jokin asia sopii hänelle. Teki kyllä myös sitä ettei vastannut ja esim. saapunut tapaamisiin. Selityksiäkin löytyi aina. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystävä väitti kerran päin naamaa ettei vastaa jos jokin asia sopii hänelle. Teki kyllä myös sitä ettei vastannut ja esim. saapunut tapaamisiin. Selityksiäkin löytyi aina. 

Ja hän vieläpä joskus vastasi jos jokin sopi...