Teini tekee mitä huvittaa, vaikea asettaa rajoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelimen pois ottaminen on minusta huono, koska sittenhän nuoreen ei saa mitenkään yhteyttä. Meillä nimenomaan ulkona illalla liikkumisen ehto oli, että pitää olla tavoitettavissa. Joku muu keino täytyisi siis olla, ei anna rahaa tms.

Puhelinliittymästä voi katkaista netin jolloin puhelimeen voi edelleen soittaa ja laittaa viestiä muttei tehdä juuri muuta.

No sitten tämä voisi olla hyvä vähän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Täällä toisen teinin (kohta 17-v) äiti, joka kipuillut samojen haasteiden kanssa viime vuodet. Vaatii järjettömästi omia resursseja katsoa teinin perään, jos asettaa tiukat rajat ja sanktiot niiden rikkomisesta. Ehkä sellainen taspaino ja luottamus jossain määrin auttoi itseä ja omaa nuorta, että jämpti oltiin ja rikkeet käytiin keskustellen läpi, jos jotain uhattiin niin siitä Pidettiin kiinni. 

Kiitos. Sinä tunnut tietävän tilanteen ja tiedät mistä puhut. Tsemppiä sinne myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Täällä toisen teinin (kohta 17-v) äiti, joka kipuillut samojen haasteiden kanssa viime vuodet. Vaatii järjettömästi omia resursseja katsoa teinin perään, jos asettaa tiukat rajat ja sanktiot niiden rikkomisesta. Ehkä sellainen taspaino ja luottamus jossain määrin auttoi itseä ja omaa nuorta, että jämpti oltiin ja rikkeet käytiin keskustellen läpi, jos jotain uhattiin niin siitä Pidettiin kiinni. 

Kiitos. Sinä tunnut tietävän tilanteen ja tiedät mistä puhut. Tsemppiä sinne myös. 

Sivuutitko oikeasti kaikki muut kommentit ja ainoa missä oli sama tilanne hyväksytit.

Ehkä lapsi ei olekaan se ongelma.

Myy se mustolaasille !

Itseppä olet "kasvattanut".

jos on joku 16v tai vanhempi, niin senkun muuttaa omilleen kun kerran tietää asiat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä! Täällä toisen teinin (kohta 17-v) äiti, joka kipuillut samojen haasteiden kanssa viime vuodet. Vaatii järjettömästi omia resursseja katsoa teinin perään, jos asettaa tiukat rajat ja sanktiot niiden rikkomisesta. Ehkä sellainen taspaino ja luottamus jossain määrin auttoi itseä ja omaa nuorta, että jämpti oltiin ja rikkeet käytiin keskustellen läpi, jos jotain uhattiin niin siitä Pidettiin kiinni. 

Kiitos. Sinä tunnut tietävän tilanteen ja tiedät mistä puhut. Tsemppiä sinne myös. 

Sivuutitko oikeasti kaikki muut kommentit ja ainoa missä oli sama tilanne hyväksytit.

Ehkä lapsi ei olekaan se ongelma.

Ei ap mitään neuvoja edes kaipaa. Sama mitä ehdottaa niin vastaus on: Ei tuo toimi. 

Mulla oli samanlaisia vaikeuksia vanhimman pojan kanssa. Muutama vuosi meni kipuillessa, mutta nyt 23v ja ollaan erittäin läheisiä. 

Kun karkasi kotoa tai oli liian pitkään jossain eli ei tullut klo 21 mennessä kotiin lähdin heti perään. Sanoin joka päivä, että tiedät sitten että mä tulen sun perääs, jos olet minuutinkin myöhässä. Aika monta kertaa jahtasin ympäri kyliä, kävin kaikki kaverit läpi ja aina lopulta löysin jostain. Kaverit sanoi, että sulla on hullu mutsi ja et kandeis alkaa totteleen. Puhelin pois, tietsikka, pelivehkeet kaikki lähti joka kerta. Ulko-ovessa on hälytys, joten pääsin perään aika nopsasti. Tsemppiä, periksi ei pidä antaa.

Olette varmasti keskustelleet asiasta? Siis niin, että olet kysynyt häneltä hänen näkemyksiään ja selittänyt omasi?

Tehkää säännöt yhdessä, älä sanele. Joutuu samalla opettelemaan neuvottelutaitoja. Kummankin on tosin oltava valmis kompromisseihin.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää säännöt yhdessä, älä sanele. Joutuu samalla opettelemaan neuvottelutaitoja. Kummankin on tosin oltava valmis kompromisseihin.

Just tätä mä kommentillani keskustelemisesta hain.

Ymmärrän ehdottomasti huolesi äitinä. Toisaalta lapsesi on jo 17. Seuraavaksi hän on täysi-ikäinen. Tässä on käsillä ikä, jossa lapsesi pitää alkaa tekemään omia päätöksiä omasta elämästään. Siksi se, että säännöt vain sanellaan, ei välttämättä toimi. En sano, että olet ollut sanelija, en tiedä, millainen vanhempi olet. Keskustelemalla suosittelen selvittämään, miten lapsesi itse näkee ne vaarat, jotka sinä tilanteessa näet (koska tietenkään hän ei näe kaikkia niitä, hän on aivoiltaan kehittymätön). Keskustelemalla voitte jakaa molempien näkemykset tilanteesta.

Pidätkö liian tiukkaa kuria?

Älä paapoa, jos ei tottele. Älä pese pyykkiä, älä osta mitä tarvitsee/haluaa. Ei kellään teinin kaverilla ole sellaisia rahoja, kun oikeasti ostat vain perusruokaa tarjolle. Kaikki lempiherkut pois. Kännykkä myös pois, vaikka vuodeksi. Saat sinut kiinni kavereiden kautta.

Jollakin voi olla haastava murrosikä vaikka lapsuus olisi ollut miten kunnollinen. Yksi tuttu kertoi miten oli itse ollut ihan kauhea vanhemmilleen, polttanut tupakkaa nuorena ja muuta. Mutta hänelle kävi silti hyvin, siinä vaiheessa kun kaverit alkoivat bilettää ja juosta baareissa niin hän ei enää jaksanut. Sai lapset melko nuorena ja alkoi elää perhe-elämää. Tästä tosin jo aikaa ja pienempi paikkakunta missä oli turvallisempaa tehdä irtiottoja. 

Yritä ap jutella nuoren kanssa, käytte vaikka ensin kahvilla tai jätskillä tai katsotte kivan elokuvan. Ehkä nuori osaa kertoa miksi tekee kuten tekee. Älä laita mitään arestia vaan jos voit niin tee itse nuoren kanssa jotain silloin kun olisi ei-toivottua menoa kaveriporukassa. 

En nyt löytänyt nuoren ikää?

Voit tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos omat keinot ovat loppu. Rajat on teinille saatava tavalla tai toisella.

Itse kahden nyt jo aikuisen äitinä voisin todeta, että meillä parhaiten toimi teinien kanssa neuvottelu ja nuoren mielipiteen kuunteleminen ja arvostaminen. Samoin kuin aikanaan omassa teini-iässä. Sääntöjen saneleminen vaan aiheuttaa vastareaktion. Meillä oli sääntöjä mahdollisimman vähän, mutta niistä pidettiin kiinni. 1. Puhelimeen vastataan, 2. Kaverista pidetään huolta ja 3. Kotiin voi tulla joka tilanteessa (myös kaverit) ja 4. Äidille tai isälle soitetaan jos on joku hätänä. Näillä mentiin ja ilman suurempia ongelmia selvittiin. 

Kyllä 17 vuotiaan pitää jo saada itse olla sopimassa säännöistä.

Moni asuu jo omillaan peruskoulun jälkeen. Relaa vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Voit tehdä lastensuojeluilmoituksen, jos omat keinot ovat loppu. Rajat on teinille saatava tavalla tai toisella.

Luuletko, että lasiu uoksee lähes täysikäisen perässä?

Vierailija kirjoitti:

Itse kahden nyt jo aikuisen äitinä voisin todeta, että meillä parhaiten toimi teinien kanssa neuvottelu ja nuoren mielipiteen kuunteleminen ja arvostaminen. Samoin kuin aikanaan omassa teini-iässä. Sääntöjen saneleminen vaan aiheuttaa vastareaktion. Meillä oli sääntöjä mahdollisimman vähän, mutta niistä pidettiin kiinni. 1. Puhelimeen vastataan, 2. Kaverista pidetään huolta ja 3. Kotiin voi tulla joka tilanteessa (myös kaverit) ja 4. Äidille tai isälle soitetaan jos on joku hätänä. Näillä mentiin ja ilman suurempia ongelmia selvittiin. 

Sama mieltä. Itsellä kokemus lähipiiristä, että mitä tiukemmat rajoitukset, sen vaikeampaa on.