Millainen olo sinulle jää, jos tapaat äitiäsi 2 h?

Eilen juuri tapasin n. 2 h. Ihan hyvä fiilis jäi, ehkä aika kepeä kuitenkin ennemmin kuin raskas. Vaihdeltiin kuulumisia, iloittiin. Emme koskaan mene kovin syvällisiin asioihin, suhteemme on sillä tavalla pinnallinen. Mutta ymmärrän ja kunnioitan häntä. 



 

Äitini oli / on oikein hyvä ja rakastava äiti ja mumma kunnes lapset ja lapsenlapset ovat yli 15 v. Sitten alkoi loputon  haukkuminen ja moittimisen. Ei sitä jaksa kuunnella. Päivä on pilalla jos joutuu tapaamaan.

Eilen olin äidin kanssa koko päivän sukulaisvierailulla. Äitini 86 v. moitti minua 54 v kun tukkani ja vaateeni olivat arkisesti. Juu oltiin kesämökillä ja uin, soutelin, suppailin, paistoin muurikkalettuja ja istuttiin pihkaisilla pihapenkeillä. Iltapukuko ja korkkarit olisi pitänyt olla ? 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli / on oikein hyvä ja rakastava äiti ja mumma kunnes lapset ja lapsenlapset ovat yli 15 v. Sitten alkoi loputon  haukkuminen ja moittimisen. Ei sitä jaksa kuunnella. Päivä on pilalla jos joutuu tapaamaan.

Eilen olin äidin kanssa koko päivän sukulaisvierailulla. Äitini 86 v. moitti minua 54 v kun tukkani ja vaateeni olivat arkisesti. Juu oltiin kesämökillä ja uin, soutelin, suppailin, paistoin muurikkalettuja ja istuttiin pihkaisilla pihapenkeillä. Iltapukuko ja korkkarit olisi pitänyt olla ? 

Välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?

Oletteko sitten itse mukavia ?

 

Viisi ensimmäistä vastausta oli negatiivisia, etkö lukenut niitä?

Millä tavalla negatiivisia?

 

Hups luin väärin. Et kysynytkään: miten kaikilla voi olla ikävä äitiä :D

Sorry!

Tänään pitäisi tavata. Paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli / on oikein hyvä ja rakastava äiti ja mumma kunnes lapset ja lapsenlapset ovat yli 15 v. Sitten alkoi loputon  haukkuminen ja moittimisen. Ei sitä jaksa kuunnella. Päivä on pilalla jos joutuu tapaamaan.

Eilen olin äidin kanssa koko päivän sukulaisvierailulla. Äitini 86 v. moitti minua 54 v kun tukkani ja vaateeni olivat arkisesti. Juu oltiin kesämökillä ja uin, soutelin, suppailin, paistoin muurikkalettuja ja istuttiin pihkaisilla pihapenkeillä. Iltapukuko ja korkkarit olisi pitänyt olla ? 

Dementia? Silloin luonne muuttuu, usein mukavakin ihminen ikäväksi.

Äiti lähti maan päältä.Mutta hyvä olo jäi aina nähdessä.Tosin lopussa oli huoli.Pelko äidin miten pärjää kun ikää tuli. Jokaisella meillä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki terapiat syyllistävät äitejä.

Äidit voivat sitten syyllistää omia äitejään, omassa terapiassaan.

Ainoa, joka tästä draamasta hyötyy, on terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki terapiat syyllistävät äitejä.

En ole käynyt terapiassa. Oivalsin ihan itse, millainen äitini on ja on ollut.

Olet todennäköisesti samanlainen : )

Terapian aloitusta odotellessa. Jo nuorena tiesin mikä narsistimarttyyri äiti on. Silloin vaan terapia ei ollut näin yleistä. Ja pitkään luulin että selviän kun elän erillistä elämää, mutta ei onnistu, tulee lankoja pitkin, syyttää huutaa, palveluttaa, sekaantuu täysin rajattomasti mun aikuiseen elämään. Ja huutaa että raamatun mukaan häntä pitää kunnioittaa. Lapsrna en saanut olla olemassa ja haukuttiin ilkeäksi mukulaksi kun olin olemassa. Ikinä en enää mene.

Mein äiti on niin yksinkertainen, että se ei edes tajua mitä kirjoitan netissä. Mein äiti on siinä paras, että se aina tietää. 

Usein jää surullinen olo. Mielessä on, miksi meillä ei ole sellaiset rennot ja mukavat välit, miksi emme osaa vain normaalisti rupatella ja viettää kivaa aikaa yhdessä. Joskus jos tapaamisesta jääkin hyvä mieli, niin seuraavalla tulee jo muistutus että se oli poikkeus. Koskee molempia vanhempia tämä.