Lue keskustelun säännöt.
Millainen olo sinulle jää, jos tapaat äitiäsi 2 h?
19.07.2025 |
-Iloinen, kepeä?
-Ahdistunut, masentunut?
-Unohdat tapaamisen heti, et ajattele asiaa?
Vai millainen?
Kommentit (52)
Kumpa tapaisinkin hänet vielä. Olisi niin paljon kysyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tapaa. Kaikkia haukkuva, alistava ja ilkeä marttyyri. Tulee paha olo jos tapaisi.
onneksi ei ole tarvinnut koska olen asunut mamman ja papan luona kaksivuotiaasta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli ihana; myötätuntoinen ja rakastava. Hyvä mieli jäi. Aina.
Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?
Oletteko sitten itse mukavia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli ihana; myötätuntoinen ja rakastava. Hyvä mieli jäi. Aina.
Tajusin tänään, että minulle ei ole koskaan jäänyt äidin tapaamisesta hyvä mieli. Edes lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?
Oletteko sitten itse mukavia ?
Minulle lapset sanovat ainakin usein, että olen hassu. Tiedä häntä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki terapiat syyllistävät äitejä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki terapiat syyllistävät äitejä.
En ole käynyt terapiassa. Oivalsin ihan itse, millainen äitini on ja on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on aiheena tabu. Äideistä ei saisi sanoa mitään negatiivista.
Iloinen ja onnellinen.
Kiitollinen saa olla että on hyvät ja rakastavat vanhemmat <3
Tsemppiä etenkin teille, joilla asiat on toisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on aiheena tabu. Äideistä ei saisi sanoa mitään negatiivista.
Varsin ongelmallista olikin myöntää itselle, että äiti oli hämmentävän häijy.
Vierailija kirjoitti:
onneksi ei ole tarvinnut koska olen asunut mamman ja papan luona kaksivuotiaasta alkaen.
Ihanaa että sinulla on hyvät mamma ja pappa joiden luona olet saanut asua! Toivottavasti kuitenkin tieostat, että olet voimakkaasti defensiivinen.
Hyvän ystäväni isä oli hyljännyt tämän jo vauvana. Ekat 30v ystäväni sanoi, että isä ei merkitse mitään, hyvä vain kuin ei ole ollut elämässä. Nyt on käynyt terapiassa viimeiset 20v ja on tajunnut, että kyllä asia olikin yllättävän merkityksellinen. Se haamuisä "kummitteli" alitajunnassa, hylkäämisen kokemus oli totta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?
Oletteko sitten itse mukavia ?
Kaikilla? Monihan vastasi, et jää raskas olo.
On helpompi olla mukava, kun lapsuus on ollut riittävän hyvä. Rakastava pohja antaa hyvät eväät elämään.
Normaali. Kepeä, hyväntuulinen. N33
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?
Oletteko sitten itse mukavia ?
Viisi ensimmäistä vastausta oli negatiivisia, etkö lukenut niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta, ei kaikilla voi olla ikävä äiti ?
Oletteko sitten itse mukavia ?
Kaikilla? Monihan vastasi, et jää raskas olo.
On helpompi olla mukava, kun lapsuus on ollut riittävän hyvä. Rakastava pohja antaa hyvät eväät elämään.
Entäs sitten kulissilapsuudet? Ulospäin yltäkylläisyyttä, mutta oikeasti kotona hirvittävää.
Silloin kun joskus tapasin: surullinen, sorrettu ja erittäin ahdistunut. Siksi en ole nykyään enää tekemisissä.