Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni on aina vihainen - en tiedä miten kauan jaksan tätä
18.07.2025 |
Vaikka olisi saanut kaiken mitä haluaa, niin ei ole koskaan tyytyväinen. Jos asiat ei mene niin kuin hän on omassa päässään suunnitellut, niin on vihainen ja äreä. En tiedä miten kauan tätä enää jaksan, kun haluaisin elää rauhallista elämää ilman että kaikesta litistää ja äristään ihan turhaan.
Kommentit (69)
Monesti esim. vaimon vihaisuus voi johtua huonosta itsetunnosta ja traumaattisten elämänkokemuksien takia ja miehen vihaisuus rumasta vaimosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on luonteessa ja sitä ei mikään muutu. Lapsena opittu tila. Ei tuu muuttumaan. Kyllä sen tietää. kusipää on aina kusipää.
Ootko kysynyt suoraan mieheltäsi, onko hän itse huomannut, että hän ei vaikuta onnelliselta? Kysy, mikä hänen olonsa tekee niin vaikeaksi, että sylkee myrkkyä?
Jos tykkäät positiivisiata niin miksi valitsit negatiivisen? Mikä hänessä viehätti?
Täh? Miksi ihmeessä sinä olet alkanut mihinkään suhteeseen äksyn ihmisen kanssa? Olisiko oikeasti nyt peiliin katsomisen paikka? Toista voi muuttaa vain hyvin vähän. Ja jos ei halua muuttua, niin ei yhtään. Kannattaa oikeasti miettiä, että yksin oleminen on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin lähteä suhteeseen sellaisen jatkuvasti vihaisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on erittäin negatiivinen elämänasenne.
Raskasta sietää. Kun joskus harvoin uskallan jotain epäkohtaa valittaa hänelle, niin hän ei suinkaan etsi ratkaisua positiivisessa hetkessä, vaan sanoillaan vain tekee epäkohdasta tuplasuuren.
Iso ero miehessäni ja isässäni, joka oli positiivinen ihan aina. Jopa kuollessaan.
Sinulle sama kysynys, että mikset etsi itsestäsi vikaa, jos olet huolinut tuollaisen miehen? Tuskin kukaan on pakottanut, Suomi on kuitenkin hyvin vapaa maa. Meillä ei ole lapsiavioliittoja eikä vanhemmat pakota naimisiin. Sinä haukut, että miehellä on erittäin negatiivinen elämänasenne ja voi kuinka kurjaa, että sinä olet hänet valinnut kumppaniksi. Kumpi teistä tyhmempi on?
Jos se on muuttunut vasta myöhemmin, niin masennus. Masennus tekee ihmisestä vihaisen ja negatiivisen. Se voi joskus olla jopa ainoa ulospäin näkyvä merkki sairaudesta. Valitettavasti minulla on kokemusta, omassa äidin puolen suvussa vahva masennustausta. Sanotaan, ettei ole geneettistä, mutta ihan varmasti on. Ei vaan ole vielä tarpeeksi tietoa aivoista ja aivokemiasta, ettei tunnisteta geneettistä muotoa. Äidin isä makasi sängyssä noin 55-65 v, ja odotti pois pääsyä. Lopulta jotkut masennuslääkkeet alkoi tehota. Hän kävi sitten päiväsairaalassakin. Siellä oli jotain käsitöitä tehnyt ja keskustelupiirissä ja semmoista pientä touhua. Hän oli sillä tavalla erikoinen tyyppi, että oli tullut isäksi jo 17-vuotiaana, toisen kerran 18-vuotiaana ja vielä kerran 21-vuotiaana ja mummoni eli näiden lasten äiti oli peräti 9 vuotta vanhempi, mikä ollut siihen aikaan hyvin erikoista, että nuori mies ja aikuinen vaimo. Poikkeusluvalla olivat menneet naimisiin kun ensimmäinen lapsi kastettiin. Isän äidille tuli parempi vaihe elämässä noin 65 v. jälkeen, mutta sairastui muistaakseni 70-vuotiaana muistisairauteen, joka eteni hurjaa tahtia. Se sana sairaus joka on Bruce Willisillä. Hän kuoli parissa vuodessa, siis ei Bruce vaan äidin isä.
Äitini sairasti masennuksen kaksi kertaa. Ensimmäinen puhkesi siskoni syntymän jälkeen. En oikein muista siitä, mutta hän oli koko ajan vihainen. Jopa ihan väkivaltainen isääni kohtaan, minkä takia äiti muutti jossain vaiheessa pois kotoa. Tai ensin ilmeisesti psyk. sairaalaan ja sieltä yksin omaan vuokra-asuntoon. Isä jäi minun ja puolivuotiaan siskon kanssa kotiin, lopetti työnteon. Se synnytyksenjälkeinen masennus oli ollut raju. Ja eniten juuri ilmeni vihana. Parin vuoden päästä äiti palasi kotiin ja jaksoi olla taas äiti. Hän kuitenkin sairastui uudestaan, kun olin noin 15-vuotias. Sen muistan hyvin. Hän piikitteli, kiukutteli, puhui pahaa kaikista ihmisistä. Hänen negatiivisuudellaan ei ollut rajoja. Isä pakotti lopulta psyk. päivystykseen, kun äiti oli taas käynyt häneen kiinni. Muistan sen hyvin, kun olin ollut partioleirillä ja palasin kotiin. Isä sanoi itkien, että äiti lähti päivystykseen ja sieltä osastolle. Sillä kertaa hänet laitettiin nopeasti kotiin. Oli niin vahva lääkitys, että hän oli väsynyt ja poissaoleva. Eikä hän tehnyt kotona mitään. Istui tuijottamassa televisiota tai saunoi tuntikausia, mutta mitään kotitöitä ei tehnyt. Ei me oikein edes ymmärretty, että se lääkitys oli väärä tai liian vahva. Sitten kun sitä kevennettiin, ehkä vuoden päästä, hän alkoi pystyä taas normaaleihin asioihin kotona. Toki hänellä sitten tuli sitä kiulkuisuutta ja negatiivisuutta, mutta jonkinlainen tasapaino löytyi. Äitini kuoli 54-vuotiaana äkilliseen sydänpysähdykseen. Olin jo muuttanut omaan kotiin ja opiskelut oli loppusuoralla. Äidillä on 2 elossa olevaa sisarusta, joista toinen sairastaa kroonista masennusta, mutta pärjäillyt lääkkeillä ihan kotioloissa. Hänellä olen myös huomannut, että on hyvin negatiivinen ja jopa vihainen. Kaikki on aina huonosti, mitta sitten kun pidempään jutellaan, kyllä hän ihan iloakin näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on nyt koko viikon ollut pahalla päällä aamusta iltaan. Heti herättyään alkaa joku valitus ja huuto. Aina jaksaa muistuttaa mikä minussa ja lapsissa on vialla ja mitä me tehdään väärin. Hän ei myöskään ole koskaan kotona,lähtee aamulla ja tulee yöllä. Mutta soittelee ja laittaa vihaisia viestejä. En edes ole tehnyt mitään mistä pitäisi suuttua. Aina vaan kavereidensa kanssa menossa. Epäilen päihteitä tai sitten se on jossain psykoosissa.
Mutta miten kukaan voi olla AINA pahalla päällä? Siis nonstoppina?
Sama täällä. En voi suositella kenellekään.
Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä enemmän narskupiirteet tuli esiin. Kaikki muiden vikaa (hänen mielialoista alkaen) ja kävi fyysisesti lopulta kiinnikin. Enää en oo tekemisissä.