Muita jotka tahtomattaan menettivät nuoruutensa?

Vierailija kirjoitti:

Mitkä sitten ovat kriteerit sille, että nuoruutta ei menetä? Sekö, että vähintään kerran viikossa biletetään aamuun asti, ja vähintään kerran tiettyjen ikävuosien (esim.18-27) aikana ollaan syöty antibiottikuuri klamydiaan, joka on saatu joltain satunnaispanolta?

 

Kriteerit ovat hyvin selkeät. Jos tuntuu eläneensä nuoruuden ns. oikein, niin sitä ei ole menettänyt. Se ei tarkoita välttämättä biletystä, mutta voi myös tarkoittaa sitä. Esimerkiksi jos joudut olemaan kotona ilman kontakteja muihin on nuoruus menetetty.

Seksikokemusten tai läheisyyden puute voi vaikuttaa moniin. Katso nyt tätäkin palstaa. Mistä tulee katkeroituneet uliuli kirjoittajat? Ovatko he tyytyväisiä siihen, että he eivät ole saaneet kokea nuoruudessaan toisen ihmisen läheisyyttä. Klamydia poistuu antibiootilla, mutta ahdistunut olo ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me kaikki joudumme nuoruudestamme luopumaan.

Oletko autisti?

 

Miksi äksyilet?

Pikkunäppärä kaikki joudumme luopumaan nuoruudesta on typerä ja täysin aloituksesta irrallaan oleva vastaus. Jos ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä tajua sanojen merkityksiä on suurella todennäköisyydellä autismin kirjoilla.

 

Voi taivas mikä ketju:D Jos olet ap nii olet kyllä outo tyyppi. Hyökkäät kommentoijien kimppuun, kuin äkäinen terrieri :D Tosi  agressiivista. Ei sympatioita herätä tälläinen keskustelu.

eri

Miksi oletat vastaajan olevan ap?

Juu. en ole kirjoittanut noita viestejä. T:Ap

Kyllä. Lisäksi aloin 16-vuotiaana seurustella liian vakavasti ja päädyin kodin kontrollista poikaystävän kontrolliin 16-23 -vuotiaaksi. Sisälsi henkistä ja fyysistä rajoittamista. Sitten pian uuteen suhteeseen.

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me kaikki joudumme nuoruudestamme luopumaan.

Oletko autisti?

Realisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et saanut juoda päätäsi humalaan tai saada sukupuolitautia ja nyt harmittaa vai mikä oikein harmittaa?

En saanut juoda päätäni humalaan. Ymmärräthän ettei jokaisesta panosta tule sukupuolitautia? Olen kaltaisesi. Minulla ei ollut nuorena ystäviä eikä ole vieläkään. Sosiaaliset suhteet saadaan pääosin nuorena. Ei vanhempana.

Tuota, miksi ekat kännit ja panot pitäisi tehdä alle 20-vuotiaana? Kyllä myöhemminkin ehtii.

Ehtii ja ehtii.

Kyllä mä olen ehtinyt. Aloin bilettää ja sekstailla "vasta" yliopistossa 22-vuotiaana.

Kuten täällä joku ilmaisi. Jos nuoruus alkaa vasta 26v on mo

Mikä muka on muuttunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me kaikki joudumme nuoruudestamme luopumaan.

Oletko autisti?

 

Miksi äksyilet?

Pikkunäppärä kaikki joudumme luopumaan nuoruudesta on typerä ja täysin aloituksesta irrallaan oleva vastaus. Jos ottaa kaiken kirjaimellisesti eikä tajua sanojen merkityksiä on suurella todennäköisyydellä autismin kirjoilla.

Minusta taas tuon henkilön kommentti oli viisas ja filosofinen. Ei ihan pintatason huomio. Näinhän meille kaikille ennen pitkää käy. Jotkut tosin yrittävät kynsin hampain roikkua kadonneessa nuoruudessaan. Silti se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Silloin aloitus ei koske sinua. Sinä olet elänyt nuoruutesi kuten elit ja olet tyytyväinen siihen. Miksi sinä(kin) otat puheeksi ryyppäämisen? Eikö elämässä ole muita vaihtoehtoja kuin ryyppääminen tai raittius?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Ymmärrät tahallasi väärin. Elämätön elämä=elämä jota elää toisin kuin olisi halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Ymmärrät tahallasi väärin. Elämätön elämä=elämä jota elää toisin kuin olisi halunnut.

Se on vähän niin kuin oma vika, jos ei silloin rohkeus riittänyt elää omalla tavallaan.

Joskus syy on tuo, muttei aina. Jos nuorena väkivallan uhalla pakotetaan tiettyyn muottiin tai nuori on nujerrettu henkisesti ei voi tehdä tuollaisia oletuksia. Tai sairastut, joudut onnettomuuteen tms. joka estää elämästä omalla tavallaan. 

Jäi elämättä. 16- vuotiaana menin töihin ja ensimmäiset viisi vuotta tein töitä ma-la ja ilman mitään lomia. Sitten aloitin töiden lisäksi iltalukion, joten joo olishan se ollut kiva viettää nuoruutta, mutta menihän se noinkin.

jäi elämättä. minut huijattiin isäksi, ja alistettiin vainoharhaiseen hyväksikäyttöparisuhteeseen. Olin 26, ja lapsi 8v, oli pakko lähteä karkuun kun nainen riehui kkahdesti puukon kanssa. Aivan mental nuts narsistiämmä.

Silmäni aukein totaalisesti mitä on normaali elämä, ja aloin elää elämääni, hieman myöhässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Ymmärrät tahallasi väärin. Elämätön elämä=elämä jota elää toisin kuin olisi halunnut.

Se on vähän niin kuin oma vika, jos ei silloin rohkeus riittänyt elää omalla tavallaan.

Joskus syy on tuo, muttei aina. Jos nuorena väkivallan uhalla pakotetaan tiettyyn muottiin tai nuori on nujerrettu henkisesti ei voi tehdä tuollaisia oletuksia. Tai sairastut, joudut onnettomuuteen tms. joka estää elämästä omalla tavallaan. 

Mutta on omaa syytäsi, jos et itse uhannut väkivällalla ja ollut henkisesti väkivaltainen takaisin. Et taistellut.

Et ymmärrä. Taistelulla saat vain enemmän väkivaltaa itseäsi kohtaan. Henkistä ja fyysistä. Lyömällä takaisin saat vielä enemmän iskuja. Sinua pahoinpidellään kunnes tottelet. Yksin muita vastaan. Ei ole ketään turvana tai tukena. Kuinka pitkään esimerkiksi sinä kestäisit tuollaista? 

The fear of missing out. Nuorena minulla oli mt-ongelmia ja eristin itseni. Oli vain muutama kaveri ja niitäkin näin vain harvoin. Bileet ja muu menivät ohi minulta ja se harmitti silloin, kun ei otettu mukaan porukoihin. Olin todella yksinäinen. Myöhemmällä iällä olen ymmärtänyt, että en menettänyt mitään ja näin keski-iässäkin voi tehdä asioita, joista jäänyt paitsi. En kaipaa enää noita aikoja takaisin, vaan yritän nauttia nythetkestä. Olen ymmärtänyt, että kaikki mikä näkyy esim. somessa on vain pintaa. Tsemppiä elämään etenkin nuorille, kyllä se elämä kantaa!

Lapsuutensa alkaen 4-5 v.

Vierailija kirjoitti:

"Et ymmärrä. Taistelulla saat vain enemmän väkivaltaa itseäsi kohtaan. Henkistä ja fyysistä. Lyömällä takaisin saat vielä enemmän iskuja. Sinua pahoinpidellään kunnes tottelet. Yksin muita vastaan. Ei ole ketään turvana tai tukena. Kuinka pitkään esimerkiksi sinä kestäisit tuollaista?"

En tiedä. Itse olen aina ollut joukon fyysisesti ja henkisesti vahvin, ja taistellut, jos tarvetta on ollut. Ei ole kauheasti vastarintaa sen jälkeen esiintynyt. Sun ongelma vain on, että et ole vahvin, vahvinta ei kukaan vastusta🤷

Ei minulla ole ongelmaa. Kirjoitin yleisesti. Ei pahalla, mutta sinä vaikutat epäempaattiselta. Olenko väärässä jos sanon ettet kykene asettumaan toisten ihmisten asemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Silloin aloitus ei koske sinua. Sinä olet elänyt nuoruutesi kuten elit ja olet tyytyväinen siihen. Miksi sinä(kin) otat puheeksi ryyppäämisen? Eikö elämässä ole muita vaihtoehtoja kuin ryyppääminen tai raittius?

Kohtuukäyttö?

Ikävää, että ap:lle on käynyt noin. On yksilöllistä, miten ihminen kohtaa elämän vastoinkäymiset. Siihen vaikuttaa niin monet asiat.

Yksi lause, josta voi saada lohtua on:

Jollet voi elää sellaista elämää kuin haluat, elä sellainen kun voit.

Lapsuudenkoti rajoitti elämästäni paljon pois.

Kävin kyllä normaalit koulut, opiskelin, valmistuin ja menin töihin. Perheenkin perustin ja ostimme talon. Elämä meni tavanomaista rataa. Matkustettiin ja harrastettiin. Ystäviäkin oli.

Kodin vallasta vapauduin vasta, kun vanhempani kuolivat.

Se oli kumma kokemus, joka yllätti minut. En ollut osannut odottaa.  Muutti elämäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä miten nuoruus voi jäädä elämättä. Elettyä nuoruutta se oli se vaikka ois päällään seisonut. Onko nuoruuden eläminen vain sitä että ryypätään ja sekoillaan. Itse ainakin elin täyttä nuoruutta perheellisenäkin. 

Silloin aloitus ei koske sinua. Sinä olet elänyt nuoruutesi kuten elit ja olet tyytyväinen siihen. Miksi sinä(kin) otat puheeksi ryyppäämisen? Eikö elämässä ole muita vaihtoehtoja kuin ryyppääminen tai raittius?

Kohtuukäyttö?

Tätä juuri tarkoitin. Vauvapalstalla ei ymmärretä sanaa kohtuullinen. On vain ääripäät.