Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin kateellinen ihmisille joilla on sukunsa perityt tilat
18.07.2025 |
Juuri aamulla näin LinkedIn-postauksen, jossa joku kehui miten upeaa on viettää kesää paikassa jossa oma suku on ollut monta sukupolvea ja miten hän saa nyt siirtää tradition omalle lapselleen.
Käy kateeksi kun oma suku myi (toisella puolella) ja joutui jättämään (toisella puolella) suvun tilat jo vuosikymmeniä sitten ja on keskittynyt opiskelemaan ja tekemään uraa kansainvälisesti jo 100 vuotta. Asuvat kaikki ympäri maailmaa. Kesähuvilastakin luopuivat.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi pari asiaa.
1. Sukutila (tai mikä tila hyvänsä) pitää ostaa vanhemmilta tai tilan kulloisestakin omistajalta. Esim. sukupolvenvaihdos.
2. Jos tilan perii vanhempien kuoltua, niin aikamoiset perintöverot joutuu maksamaan. Toki perintövero pienenee, mikäli perijöitä on useita.
Jos perikunta on riitainen, niin se on asia erikseen.
Sukutilan (ison rai pienen) hoito on kovaa hommaa, jossa tunteja ei lasketa. Varsinkin jos tilan saa kannattamaan ja elättämään asujansa.
Niinpä, rahalla se tila pitää maksaa. Ei tässä maailmassa mitään saa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Voit aivan itse ostaa/rakennuttaa omat tilukset jotka perintönä laittaa eteenpäin
2. Perintötiloihin liittyy paljon konflikteja ihmissuhteista elämäntapoihin ja rahaan
3. Jostain on luovuttava jos haluaa ylläpitää kiinteistöjä
Itse kauhulla odotan oman äitini perintötiluksia. Ne sijaitsevat keskellä ei-mitään, ylläpidetty vähän niin ja näin ja sisaruksistamme yksi puolisoineen on erittäin itsekäs ja riitaisa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi pari asiaa.
1. Sukutila (tai mikä tila hyvänsä) pitää ostaa vanhemmilta tai tilan kulloisestakin omistajalta. Esim. sukupolvenvaihdos.
2. Jos tilan perii vanhempien kuoltua, niin aikamoiset perintöverot joutuu maksamaan. Toki perintövero pienenee, mikäli perijöitä on useita.
Jos perikunta on riitainen, niin se on asia erikseen.
Sukutilan (ison rai pienen) hoito on kovaa hommaa, jossa tunteja ei lasketa. Varsinkin jos tilan saa kannattamaan ja elättämään asujansa.
Niinpä, rahalla se tila pitää maksaa. Ei tässä maailmassa mitään saa ilmaiseksi.
Meillä on miehen sukutila mutta olemme tehneet sukupolvenvaihdoksen ja ostaneet siis sen tilan. Tila on hyvässä kunnossa eikä meillä ole enää eläimiä. Nautimme tästä paikasta ja olemme onnellisia täällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiset raha ja aikareiät kiinnosta. Enemmän olen kateellinen ihmisille, joilla on juuria jonnekin ja jossa tuntevat olevansa tai palaavansa kotiin. Itse en ole kiintynyt minnekään paikkakunnalle tai tunne jotain kaupunkia kodikseni.
No juuri tämä! Ihmiset täällä kommentoivat rahaa - eihän se ole rahasta kiinni vaan siitä, että minäkin haluaisin että olisi se paikka josta on muistoja monen sukupolven ajalta ja jonne kuuluisin. Ketään muuta meidän suvussa asia ei vain ole kiinnostanut joten tuollaista paikkaa ei ole koska niistä hankkiuduttiin eroon aiemmissa sukupolvissa. On kyllä sukuhistoriat ja taulut mutta paikat itsessään myyty yksi toisensa jälkeen viimeisen reilun sadan vuoden aikana ja ihmisen muuttaneet ulkomaille.
Eniten kaduttaa, että itsekin myin ison osan yli sadan vuoden aikana kertynyttä irtaimistoa joka tuli minulle joitain vuosia sitten. En vain tajunnut miten tärkeitä nuo muistot olisivat.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Minä ostin sen sukutilan itselleni ja olen sen remontoinut kuntoon. Nyt viisi vuotta mennyt remonttia ja pihan siistimistä. Mutta kyllä, onnellinen olen, toki aivan omaa ansiota se.