Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos joku 10v takainen läheinen aikuinen muistaa merkkipäivänäsi kirjeitse, ilahdutko ja kiitätkö?
17.07.2025 |
Tilanne siis, että n. 10 vuotta sitten tiemme erosivat luonnollisista syistä. (esim. harrastuksen / työn loppuminen, opiskeluun lähtö, muutto tms. elämäntilanne, joka erottaa). Emme olleet ystäviä, vaan enemmänkin kuin työntekijä-asiakas, opettaja-oppilas, valmentaja-valmennettava, nuoriso-ohjaaja - nuori tms.
Nyt siis muistin tällaista (aikanaan) läheistä ja tärkeää nuorta hänen valmistumispäivänään. Kirjoitin hänelle kirjeen, missä muistelin yhteisiä hetkiämme ja kommelluksiamme. ( Näissä ei siis koskaan mitään seksuaalisävytteistä, vaan olin silloin nuorelle tärkeä, luotettava aikuinen elämässä.)
Ehkä vähän itsekkäästi odotin yhteydenottoa jo samana, tai lähipäivinä, vaikkapa että "kiitos kivasta yllätyksestä" tms. Ehkä jopa suurimmissa kuvitelmissani toivoin kuulevani, että hänellekin olisi jäänyt kivoja muistoja yhteisestä ajastamme. (Ammattini puolesta numeroni löytyy helposti, jos olisi viestin halunnut laittaa.)
Kuulostaa itsekkäältä, tiedän. Eihän lahjoja anneta vastalahjan toivossa ja itsekin pyyteettömästi halusin vain ilahduttaa nuorta. Silti, myönnän, että nyt olen vähän ( pettynyt on liian voimakas sana, mutta) epävarma olo jäi, että mitähän mieltä nuori lopulta olikaan kirjeestäni (sisälsi myös lahjan).
Sitten ajattelin, että noh, minä vain itse odotin liikoja ja enhän nyt ole muita merkkipäivää muistaneita erityisempi, saan kyllä kiitoskortin aikanaan kuten muutkin. Vaan enpä ole saanut. Valmistumispäivä oli toukokuussa, joten kyllä kai kiitoskortit on jo tähän mennessä lähetetty.
Nyt pelkään, että olen jotenkin mokannut lähettämällä tuon muistamiskirjeen. Ehkä nuori ei ilahtunutkaan. Jos hän ei kokenutkaan suhdettamme silloin niin tärkeäksi kuin olin luullut ja nyt pitää minua creepynä, kun otin näin pitkän ajan jälkeen yhteyttä. Tai stalkkerina, koska tiesin hänen valmistuneen tms.
Kysymys kuuluukin, miten itse toimisit, jos saisit onnittelu-muistelukirjeen vastaavalta henkilöltä?
Kommentit (9)
Minun lapseni sai lakkiaispäivänään tuon tyylisen tervehdyksen alakoulun opettajaltaan ja sekä tyttäreni, että minä liikutuimme kyyneliin. Laittoi kyllä heti samana iltana kauniin viestin opettajalle takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki ap elämä! Onko kiva istua kauniina heinäkuun päivänä pöytäkoneella kirjoittamassa paskoja novelleja?
Tulee kyllä mieleen, että ette varmaan olleet kuitenkaan kovin läheisiä, jos ette ole pitäneet yhteyttä kymmenen vuoden aikana. Nuorten elämässä kymmenen vuotta on pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni sai lakkiaispäivänään tuon tyylisen tervehdyksen alakoulun opettajaltaan ja sekä tyttäreni, että minä liikutuimme kyyneliin. Laittoi kyllä heti samana iltana kauniin viestin opettajalle takaisin.
Kuulostaa erikoiselta, kun itselle ei kukaan opettaja ole tuntunut noin läheiseltä. Tuo on varmaan hyvin harvinainen tilanne. Täälläpäin koulujen opettajat vaihtuvat usein ja oppilaita on paljon. Luulen, etteivät alakoulun opettajat ehdi seurata oppilaidensa myöhempiä vaiheita yleensä lainkaan.
Olen ollut monen lapsen tai nuoren tukihenkilönä ja jos olen kuullut, että vaikka pääsevät ylioppilaiksi tai valmistuvat ammattikoulusta, niin olen käynyt ojentamassa ruusun tai lähettänyt kortin. Henkilökohtaisesti onnitellen tietysti kiitetään ja iloinen yllätys on ollut silmin nähtävissä. Nuo postitse lähetetyt kortit on niin, että osa ottaa yhteyttä ja osa ei. Minulla näitä on niin monta, että en ole jäänyt miettimään miksi eivät kiitä. Todennäköisesti nuori ei vain hoksaa sellaista etikettiä. Aikuisena sitten eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelisin mistä ihmeestä on kaivanut osoitteeni kun tässä vuosien mittaan on tullut muutettua useampaan kertaan. Ajattelisin stalkkeriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis ele aloittajalta.
Jos kokisin suhteen tärkeäksi, laittaisin kiitosviestin parin päivän kuluessa, jossa muistelisin omalta osaltani.
Jos kokisin, että itselleni tuo aikuinen ei ollutkaan niin tärkeä, niin minua kuitenkin ilahduttaisi kuulla, että itse olen jäänyt hänen mieleensä. Tällöin laittaisin lyhyen "kiitos muistamisesta" -viestin.
Jos olin unohtanut jo koko ihmisen, tai en kokenut lainkaan läheiseksi, niin en vastaisi mitään. Pitäisin outona.
Alue: Aihe vapaa
Nuorena en ehkä olisi osannut toimia mitenkään. Olisin vain katsonut, että kas, tuo ihminen on lähettänyt tällaisen monen vuoden jälkeen.
Myöhemmin aikuisena yleensä tajuaa ainakin kiittää.