Kysymys aktivoinnista aktiivisten koirarotujen omistajille

Nostan tätä aloitusta.

Islanninlammaskoira mukautuu tosi paljon ihmisten olemiseen. Ei sitä tarvitse koko ajan olla aktivoimassa. Toki se tykkää aktiviteeteista ja lenkittää pitää, mutta sille riittää paljolti aktiviteetiksi sekin, että se vain saa olla mukana ihmisten jutuissa. Vaikkapa nyt helteellä koira on käynyt vain kusetus- ja paskatuslenkit eikä se mitenkään hypi seinille. Ei tuhostele kotona yksin ollessaan, vaan on ihan rauhassa itsekseen.

Hienoa että mietit tätä etukäteen. Aktiivinen koira - vaikka siis ihan perus noutaja tms - tarvitsee paljon ulnoilutusta ja harjoittamista. Ei se paha asia ole, jos tykkää ulkoilla pari-kolme tuntia päivässä ja kouluttaa koiraa ja leikkiä sen kanssa. Tuollainen koira haluaa myös aivotyötä ja siksi se asioiden treenaaminen on ihan must.

Lopputuloksena onkin tottelevainen ja fiksu koira jonka kanssa harjoitetaan esimerkiksi agilityä tai metsästystä. 

En voi kyllin korostaa että helposti 3-4 tuntia saa käyttää aikaa päivästä. Jos ulkoiluttajia ja leikittäjiä on useampi niin se on ihan ok. Koulutuksen kannalta on kuitenkin hyvä että nuo koulutukset menee aina samalla tavoin.

Aktiivinen koira jonka kanssa ei puuhata jää helposti keksimään omaa aktiviteettia joka ei sitten aina ole toivottua. Se saattaa toki myös masentua ka taantua 

Yksilöitähän ne kaikki rodun sisällä ovat ja toisaalta ihan rodusta riippumatta koiralle pitäisi tarjota aina säännöllisesti sellaista tekemistä mihin se on jalostettu.

Tärkeintä on muistaa se, että aktivointi ei ole yhtä kuin ulkoilutus ja leikitys. Aktivoinnilla tarkoitetaan juurikin sekä rodunomaista että -lajinomaista toimintaa. Lajinomainen toiminta kattaa koiralle eläimenä tärkeitä asioita riippumatta siitä mihin kyseinen rotu on jalostettu. Jokaiselle koiralle on tärkeää päästä käyttämään hajuaistiaan ja leukoja, eli koiralle on tarjottava tutkittavaa ja jäystettävää. Rodunomainen toiminta on taas sitä, että koira saa tehdä jotain sellaista mihin se on jalostettu esim. metsästyskoiralle voi vetää verijälkeä metsään ja vinttikoiralle tarjotaan mahdollisuus juosta.

Omien koirien kohdalla hoidan lajityypillisen aktivoinnin siten, että ruoka tulee aina tekemisen kautta. Meillä ei ole koirilla lainkaan ruokakuppeja käytössä. Ruoka saadaan esim. jäädytettynä isojen putkiluiden sisään (tai korvataan kokonaan näillä luilla), jotta koira saa jäystää, välillä ruoka piilotetaan pihaan, jotta tulee nuuhkimista ja etsimistä, välillä ruoka kiinnitetään jotenkin hankalasti, jotta koira joutuu tekemään töitä saadakseen sen. Rodunomaista toimintaa järjestän taas kerran pari viikossa, esim. riistäviettinen pääsee verijäljelle ja paimenviettisen kanssa harjoitellaan erilaisia tottelevaisuustreenejä.

Ihmisillä on usein harhaluulo, että lenkittäminen ja leikittäminen riittävät koiralle, vaikka oikeasti se hyvinvointi lähtee sieltä lajityypillisestä toiminnasta ja älyllisestä aktivoinnista. Mikäli koira ei saa näitä, se voi alkaa purkaa turhautumistaan mitä mielikuvituksekkaammilla keinoilla. Pahimmillaan ihmisille syntyy ajatus, että koira pitää väsyttää lenkillä ja riehuttamisella, mutta tämä tutkitusti vain pahentaa koiran kierroksia ja turhautumista. Kun homma on tasapainossa, ei yksi laiskemmin aktivoitu viikko tai huono lenkitys sadeviikoilla kaada koiran hyvinvointia (ongelmatapaukset erikseen).

Omien havaintojeni mukaan paimenkoirat ja terrierit ovat niitä pahimpia pommeja jos eivät saa riittävää aktivointia. Terriereistä tulee räksyttäviä ja rähisijöitä ja paimenkoirista voi tulla mitä tahansa, aggressiivisia, karkailijoita, kodintuhoajia jne.

Moni koira on ihmisten ansiosta aktivoitu myös piloille. Jos on koira joka ei esim osaa kunnolla levätä kotona sillä välin kun ihminen on töissä ja sitten sitä aktivoidaan vielä koko ilta (lenkkeilyä, leikittämistä, harrastamista jne) niin se ei saa tarpeeksi lepoa ja tuloksena on hyperaktiivinen koira.

Aktiivisen rodun edustajalle tärkein asia opettaa on taito rauhoittua. Koiran unentarve on ihan erilainen kuin ihmisen. Minulla on aktiivisia paimenkoiria ja niille parasta aktivointia on kaikenlainen nenätyöskentely. Liikunnasta tehokkainta taas on vapaana juokseminen. Jos on mahdollisuus pitää koiria paljon vapaana metsässä niin se on parempaa ja tehokkaampaa liikuntaa kuin tuntitolkulla asfaltilla hihnassa kävely. Ja kesäisin tietysti uiminen on ihan parasta.

Palloleikkejä ja kepinheittelyä ei taas meillä harrasteta ollenkaan paitsi palkkana koulutustilanteissa. Koirista tulee hyvin helposti maanisia palloleikeistä ja se taas johtaa epätoivottuun yliaktiivisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Yksilöitähän ne kaikki rodun sisällä ovat ja toisaalta ihan rodusta riippumatta koiralle pitäisi tarjota aina säännöllisesti sellaista tekemistä mihin se on jalostettu.

Tärkeintä on muistaa se, että aktivointi ei ole yhtä kuin ulkoilutus ja leikitys. Aktivoinnilla tarkoitetaan juurikin sekä rodunomaista että -lajinomaista toimintaa. Lajinomainen toiminta kattaa koiralle eläimenä tärkeitä asioita riippumatta siitä mihin kyseinen rotu on jalostettu. Jokaiselle koiralle on tärkeää päästä käyttämään hajuaistiaan ja leukoja, eli koiralle on tarjottava tutkittavaa ja jäystettävää. Rodunomainen toiminta on taas sitä, että koira saa tehdä jotain sellaista mihin se on jalostettu esim. metsästyskoiralle voi vetää verijälkeä metsään ja vinttikoiralle tarjotaan mahdollisuus juosta.

Omien koirien kohdalla hoidan lajityypillisen aktivoinnin siten, että ruoka tulee aina tekemisen kautta. Meillä ei ole koirilla lainkaan ruokakuppeja

Kiitos tästä viestistä! Vastasit juuri ydinkysymykseen. Usein rotukuvauksissa mainitaan, että joku rotu on vilkas ja on hyvä esim nose workissä tai agilityssä, mutta täysin ilmaan jää se, että kuinka paljon tätä treeniä lenkityksen lisäksi pitäisi olla muuta tekemistä. Kuitenkin rotujen välillä on isoja eroja, puhumattakaan yksilökohtaisista eroista.

Omasta koirataustasta voisin kertoa, että minulla oli walesinspringerspanieli, joka oli tavallinen rotunsa edustaja eli varsin vilkas. Välillä sen kanssa harrastettiin enemmän metsävaellusta ja reissaamista. Välillä harjoiteltiin temppuja ja noseworkiä kotona. Lisäksi oli kongit yms käytössä. Välillä tosiaan oli laiskempia viikkoja, ettei niin paljoa touhuttu. Vaikka meillä ei ollut mitään säännöllistä tiettyä harrastusta niin koira ei sekoillut yksin ollessaan vaan vaikutti olevan riittävän aktivoitu. En koskaan kokenut, että koiran kanssa olisi liikaa pitänyt touhuta. Nyt olemme hankkimassa uutta koiraa (eri rotuista), mutta tuntuu, että monet kasvattajat vaativat säännöllistä harrastusta ja tavoitteellista treenaamista. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöitähän ne kaikki rodun sisällä ovat ja toisaalta ihan rodusta riippumatta koiralle pitäisi tarjota aina säännöllisesti sellaista tekemistä mihin se on jalostettu.

Tärkeintä on muistaa se, että aktivointi ei ole yhtä kuin ulkoilutus ja leikitys. Aktivoinnilla tarkoitetaan juurikin sekä rodunomaista että -lajinomaista toimintaa. Lajinomainen toiminta kattaa koiralle eläimenä tärkeitä asioita riippumatta siitä mihin kyseinen rotu on jalostettu. Jokaiselle koiralle on tärkeää päästä käyttämään hajuaistiaan ja leukoja, eli koiralle on tarjottava tutkittavaa ja jäystettävää. Rodunomainen toiminta on taas sitä, että koira saa tehdä jotain sellaista mihin se on jalostettu esim. metsästyskoiralle voi vetää verijälkeä metsään ja vinttikoiralle tarjotaan mahdollisuus juosta.

Omien koirien kohdalla hoidan lajityypillisen aktivoinnin siten, että ruoka tulee aina tekemisen k

Minkä rotusta olette hankkimassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilöitähän ne kaikki rodun sisällä ovat ja toisaalta ihan rodusta riippumatta koiralle pitäisi tarjota aina säännöllisesti sellaista tekemistä mihin se on jalostettu.

Tärkeintä on muistaa se, että aktivointi ei ole yhtä kuin ulkoilutus ja leikitys. Aktivoinnilla tarkoitetaan juurikin sekä rodunomaista että -lajinomaista toimintaa. Lajinomainen toiminta kattaa koiralle eläimenä tärkeitä asioita riippumatta siitä mihin kyseinen rotu on jalostettu. Jokaiselle koiralle on tärkeää päästä käyttämään hajuaistiaan ja leukoja, eli koiralle on tarjottava tutkittavaa ja jäystettävää. Rodunomainen toiminta on taas sitä, että koira saa tehdä jotain sellaista mihin se on jalostettu esim. metsästyskoiralle voi vetää verijälkeä metsään ja vinttikoiralle tarjotaan mahdollisuus juosta.

Omien koirien kohdalla hoidan lajityypillisen a

Pohdinta on vielä kesken, mutta mahdollisesti paimenkoira. Trimmattavaa rotua en enää halua, vaikka spanielit sinänsä ovatkin ihania. Enkä välttämättä metsästyskoiraa.

Ap

Koira on parhammillaan silloin kun se on mahdollisimman vähän aktiivinen. Voi se kyllä joskus silloinkin räkyttää.

"Pohdinta on vielä kesken, mutta mahdollisesti paimenkoira. Trimmattavaa rotua en enää halua, vaikka spanielit sinänsä ovatkin ihania. Enkä välttämättä metsästyskoiraa."

Paimenkoirarotuja on Suomessa viitisenkymmentä, minkä tyyppistä paimenkoiraa ajattelit? Isoja lammaspaimenia (pyrret, kuvazs, maremma), palveluskoirarotuja (spk, belggarit, holskut), karjakoiria (australian, heeler) vai pieniä lammaspaimenia (aussie, pampai, bortsut).

Noissa kaikissa on eroja siinä minkälaiseen aktivointiin ja aktiivisuustasoon täytyy varautua. Jos kasvattajat vaativat harrastuneisuutta niin oletan että olet kiinnostunut noista pienustä lammaspaimenista joita nykyään jalostetaan lähinnä tokoon tai agilityyn. 

Vierailija kirjoitti:

"Pohdinta on vielä kesken, mutta mahdollisesti paimenkoira. Trimmattavaa rotua en enää halua, vaikka spanielit sinänsä ovatkin ihania. Enkä välttämättä metsästyskoiraa."

Paimenkoirarotuja on Suomessa viitisenkymmentä, minkä tyyppistä paimenkoiraa ajattelit? Isoja lammaspaimenia (pyrret, kuvazs, maremma), palveluskoirarotuja (spk, belggarit, holskut), karjakoiria (australian, heeler) vai pieniä lammaspaimenia (aussie, pampai, bortsut).

Noissa kaikissa on eroja siinä minkälaiseen aktivointiin ja aktiivisuustasoon täytyy varautua. Jos kasvattajat vaativat harrastuneisuutta niin oletan että olet kiinnostunut noista pienustä lammaspaimenista joita nykyään jalostetaan lähinnä tokoon tai agilityyn. 

Oikein päätelty. Asumme lähiössä, joten nuo isot paimenet eivät ole vaihtoehto. Mielestäni ne kuuluvat haja-asutusalueelle. Palveluskoirarotuja olen harkinnut myös, mutta toivoisin ehkä pienempiä rotuja, koska tarkoitus on, että koira kulkisi paljon mukana. Yleinen suhtautuminen pienempiin koiriin tuntuu olevan sallivampaa kuin isompien. Holskut ja saksanpaimenkoirat kiinnostaisivat. Holsku kiinnostaisi enemmän terveytensä vuoksi. Belggarit ovat viehättäviä, mutta vaikuttavat todella vaativilta. Borderit menevät mielessäni samaan kategoriaan. Shelteissä on ainakin joskus ollut liikaa hermoheikkoja yksilöitä eikä niiden pitkä turkki miellytä itseäni. Koska pohdintani ovat vielä kesken niin kasvattajatkaan eivät ole innoissaan "myymässä" omaa rotuaan meille. Meidän kohdalla harrastuneisuus valikoituisi sen mukaan mihin koiralla on taipumusta. Minulla ei ole mitään pakkoa harrastaa jotain tiettyä lajia tai kilpailla. Juokseminen ja lenkkeily ovat minun juttuni ja siihen käy melkein mikä koira vain.

Ap

Nostan vielä. Olisi kiva, jos alapeukuttajat vaivautuisivat kommenotoimaan. Tuntuu muuten aika erikoiselta alapeukuttaa varsin neutraaleja viestejä.

Minulla on ollut omia saksanpaimenkoiria yli 35 vuotta ja olen aiemmin ollut aktiiviharrastaja, koirani ovat olleet pääasiassa käyttölinjaisia. Isoisäni kasvatti saksanpaimenkoiria 1950-luvulta alkaen, joten olen ollut sakemannien kanssa tekemisissä vauvasta asti kuten myös omat lapseni.

Jos etsit kaveria juoksuun ja lenkkeilyyn, sakemanni ei ole paras vaihtoehto. Näyttelylinjaisellakin koiralla on omaa tahtoa ja työhaluja sen verran, ettei sen ohjaaminen ja kouluttaminen hoidu pelkästään lenkkeilyllä. Työssäkäyvä ihminen ei oikeastaan pysty sakemannia kouluttamaan, jos on aloittelija, se yksinkertaisesti vaatii niin paljon panostamista, jos nollasta lähdetään. Et maininnut mitään aiemmasta koirakokemuksestasi. 

Ota jokin seurakoiramainen rotu, jolla on lintukoiran ja noutajan vilkkautta, niin ne jaksavat lenkkeillä ja ovat pehmeitä ohjattavia. Ota narttu, ei urosta. Joskus kultaisissa noutajissa ja labbiksissakin on voimakastahtoisia uroksia, sillä koirissakin on yksilöiden välillä eroja.

Voin vastata kaikkiin kysymyksiin, jotka koskevat sakemanneja, jos se edelleen kiinnostaa, vaikka en sitä suosittelekaan. Ideaalitilanteessa koiran kanssa asutaan maalla ja sillä on toimintaa niin kauan kun ihmiset ovat hereillä, jos koira ei ole virkakoira (ja virkakoirakin nauttii maalla asumisesta ja vapaa-ajasta). Ideaalitilanteessa koira on mukana kaikkialla niin maalla kuin kaupungillakin, torilla, ostoskeskuksissa jne. pennusta alkaen, jolloin se oppii kaiken tarvittavan lähes itsekseen. Vanha koira myös opettaa pennulle paljon asioita kuten myös lauma. 

Aktiivisen työkoiran energian suuntaaminen oikein vaatii sen, että sen kanssa käydään paljon erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, minkä lisäksi sille opetetaan perustaidot kristallinkirkkaiksi tositilanteissa, ei vain koulutuskentällä.  

Mielestäni voisit harkita myös rescue-koiraa vastuulliselta yhdistykseltä, esimerkiksi Viipurin koirat. He voisivat löytää juuri sinulle sopivan yksilön. Osa koirista on sijaiskodissa Suomessa ja saattaa olla jopa valmis kotikoira, joskin aikuisen koiran kanssa tarvitaan myös paljon perehtymistä koiran käyttäytymiseen. Itselläni on ollut useampi koira, joka ei ole muille kelvannut ja kaikista on tullut hyviä. Yksi jopa ihan parhaita koiria, joka minulla on koskaan ollut, Venäjältä. 

Suosittelen vinttikoiria, äärimmäisen lempeitä ja kotosalla viihtyviä tapauksia. Moni luulee että ulkomuodon takia tarvii sadan kilsan lenkkejä tai ovat aktiivisia mutta näille tärkeintä on päästä puistoon juoksemaan 10minuuttia täysiä jokusen kerran viikossa ja muuten perus lenkit riittää. Omat koirat ei edes halua kävellä kuin max 1,5h kerralla jos oikein haluaa itse kävelyseuraa.

Mitään agilitykaveria tai tottelevaisuuskoulutuksen mestareita niistä harvoin saa mutta rotuna semmosia että pärjäävät missä vaan. Eikä kuumat kelitkään ole rääkkäystä kuten joillakin pitkäkarvaisilla roduilla. 

Myös siistejä ja humoristisia koiria. 

Paimenet on ihan jäätävä työmaa pitää oikeasti tyytyväisenä jollet sitten pidä työkoirana.

Pitbull

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut omia saksanpaimenkoiria yli 35 vuotta ja olen aiemmin ollut aktiiviharrastaja, koirani ovat olleet pääasiassa käyttölinjaisia. Isoisäni kasvatti saksanpaimenkoiria 1950-luvulta alkaen, joten olen ollut sakemannien kanssa tekemisissä vauvasta asti kuten myös omat lapseni.

Jos etsit kaveria juoksuun ja lenkkeilyyn, sakemanni ei ole paras vaihtoehto. Näyttelylinjaisellakin koiralla on omaa tahtoa ja työhaluja sen verran, ettei sen ohjaaminen ja kouluttaminen hoidu pelkästään lenkkeilyllä. Työssäkäyvä ihminen ei oikeastaan pysty sakemannia kouluttamaan, jos on aloittelija, se yksinkertaisesti vaatii niin paljon panostamista, jos nollasta lähdetään. Et maininnut mitään aiemmasta koirakokemuksestasi. 

Ota jokin seurakoiramainen rotu, jolla on lintukoiran ja noutajan vilkkautta, niin ne jaksavat lenkkeillä ja ovat pehmeitä ohjattavia. Ota narttu, ei urosta. Joskus kultaisissa noutajissa ja labbiksissakin on voimakastahtoisia

Kiitos viestistäsi. Se oli varsin selventävä. Juuri tällaista konkretiaa toivoinkin, koska käsite "aktiivinen rotu" ei kerro vielä yhtään mitään. Omaa koirakokemusta avasin edellä, joka on siis metsästyskoirista. Itse en ole vuosiin metsästänyt enää, vaan ennemmin keskityn luonnossa retkeilyyn nykyään.

Joissain roduissa puhutaan juuri näyttely- ja käyttölinjaisista ja annetaan ymmärtää, että ero näiden linjojen välillä olisi jotenkin merkittävä. Mikä on sinun näkemyksesi saksanpaimenkoirien kohdalla näiden eroista?

Ap

Ap:lle edeltävään viestiin, huomasin joo, että sinulla on kokemusta springereistä, se on muuten yksi roduista, jota eräs toinen sukulaiseni kasvatti parikymmentä vuotta. Ne ovat vilkkaita, pehmeitä koiria ja täysin toisenlaisia kuin saksanpaimenkoira. Tarkoitin koirakokemuksella kokemusta palveluskoirista, koska niiden kouluttaminen ja vieminen murrosiän läpi on monelle liikaa. Nuoria koiria päätyy paljon kiertoon, tälläkin hetkellä itselläni on sellainen. Koirassa ei ole mitään vikaa, se vain on aktiivinen, periksiantamaton ja haastaa omistajaa aikuistuessaan. Ts. se puri omistajaa aina kun ei saanut tahtoaan lävitse, sellaista hevosenleikkiä, mutta lopputulos oli se, että koira oli mahdoton käsitellä erityisesti lenkillä. Tällaiset ongelmat remmirähjäämisen lisäksi ovat tyypillisiä. 

Saksanpaimenkoiran omistajan tulee olla lujahermoinen ja rauhallinen, nuorena koira sählää aika paljon, johdonmukainen ja peräänantamaton asenne ja luonne vaaditaan omistajalta ja ohjaajalta. Koira koettelee varmasti kuka täällä määrää, aluksi leikin varjolla ja sitten tosissaan. Näyttelylinjaiset nartut ovat mahdollisesti pehmeämpiä, mutta kyllä nekin joutuvat suorittamaan rohkeuskokeen, jos käyvät näyttelyissä. Saksanpaimenkoira on taistelunhaluinen ja melko terävä koira (ks. luonnetestin kuvaus mitä tarkoittaa terävyys) ja altis ns. patoamiselle (ks. luonnetestin kuvaus termille). Nämä ominaisuudet tekevät siitä huonon kotikoiran, ellei noihin ominaisuuksiin ja niiden hallintaan ole perehdytty. Suosittelen lukemaan netistä tarkasti luonnetestin termien kuvaukset ja operoimaan niiden avulla, koska ilman niitä et suoraan sanoen ymmärrä yhdestäkään palveluskoirasta mitään. Pehmeä koulutus on hyvä juttu, mutta ilman luonnetestin kautta tapahtuvaa koiran viettien ymmärtämistä et pysty kouluttamaan saksanpaimenkoirasta yhteiskuntakelpoista ja helppoa ystävää ja perheenjäsentä. Se on yhden ihmisen koira, jota se palvoo. Se on yhden perheen koira, joka suojaa perhettä viimeiseen asti eli se ei ole kaikkien kaveri, vaan suhtautuu vieraisiin kodin ulkopuolella välinpitämättömästi. Joissakin koirissa on vielä paljonkin vahtiviettiä jäljellä, joskin vähemmän kuin vielä kasarilla. Kotiin ei siis ole varkailla asiaa ja vieraita lapsia ja omia lapsia tulee pitää silmällä, koska sakemanni voi tulkita jonkun tilanteen niin, että oman perheen lapsi on vaarassa ja tulee väliin. Sakemanni on kuitenkin tuota lukuunottamatta loistava koira lasten kanssa, jos niitä on perheessänne.

Käyttölinjaisen ja näyttelylinjaisen koiran ero on varmaankin aktiivisuudessa, käyttölinjaiset ovat myös huomattavasti sporttisemman näköisiä ja parhaimmilaan terveempiä, mutta ilman aiempaa kokemusta sinulle ei luultavasti myydä käyttölinjaista pentua. Tutustu saksanpaimenkoiran eri linjoihin, DDR-linjaisia koiria on nykyään paljon Suomessa, tsekeistä myös on paljon sukulinjoja.

Tutustu huolella sukutauluihin ja terveyshistoriaan, jos ostat pennun. Älä osta kasvattajalta, joka käyttää kuvaamattomia koiria jalostukseen. Tutustu SPL:n vaatimuksiin mitä tulee PEVISAan. Pyydä nähdäksesi molemmat vanhemmat tai käy katsomassa kisoissa. Vanhemmista näkee suuntaa millainen pennusta tulee. Pitkäikäisestä suvusta puhutaan liian vähän. Samoin puhutaan tasapainoisesta luonteesta, joka kuitenkin on jopa terveyttäkin tärkeämpi, kun puhutaan kotikoirasta. Valitettavasti ainakin käyttölinjaisissa on ongelma  nykyään ylivuoto eli ääntä tulee liian pienestä ärsykkeestä (vinkuminen). Suomalaiset koirat ovat kuitenkin hyviä kansainvälisesti katsoen sekä terveyden että luonteen puolesta. Tilanne voisi olla pahempikin. 

Viesti numero kuudessa on hyviä asioita myös saksanpaimenkoiraa ajatellen. Älä koskaan heittele palloa koiralle, se on vain koulutukseen palkisemistarkoituksessa ja koiran aktivoiminen vain lisää sen sähläämistä. On aivan totta, että koiran tulee oppia rauhoittumaan, se ei tapahdu juoksuttamalla ja kiihdyttämällä koiraa, vaan selvien sääntöjen ja määräysten nojalla. Meillä on esimerkiksi ollut aina se sääntö, että sisällä ei leikitä. Ulkona saa sählätä, mutta sisällä ei, ei palloja, leluja ja koiran leikittämistä ja aktivointia sisällä ikinä. Sen vuoksi koirat lepäävät sisällä ja ovat hyvin rauhallisia ja huomaamattomia paitsi jos joku tulee pihaan tai sisälle. 

Kun koira on ns. hanskassa, se rauhoittuu. Jos koira on pehmeä, se rauhoittuu jos siitä, kun hihnan ottaa käteen ihminen, jonka koira ottaa vakavasti ja jonka se kokee turvallisena. Mitkään temput ja tottelevaisuuskoulutukset eivät voi korvata sitä, että koira oikeasti on hallinnassa, joka tapahtuu jokapäiväisen toiminnan ohjaamisen avulla. Tässä on se suuri kompastuskivi nykyaikana (olen aikaisemmin toiminut myös ongelmallisiksi koettujen koirien omistajien apuna). Nykyisin ajatellaan, että ihminen on koiraa varten, mutta sillä asenteella vaikeuksia tulee jo puolivuotiaan sakemannin kanssa, koska se tarvitsee ihmisen, joka kertoo selkeästi mikä on oikea toimintatapa. Se ei tarvitse aktivointia ja temppujen koulutusta, vaan ohjauksen normaaliin arkiseen elämään. Ilman sitä ei oikein mistään tule mitään ainakaan sakemannin kanssa ja kun koira on ikään kuin päässyt niskan päälle, se voikin olla vaikea tilanne korjata, koska koira ajattelee, ettei tuosta oikein ole mihinkään. Ymmärrän hyvin, että tuossa tilanteessa koirasta halutaan luopua. Saksanpaimenkoira ei sovi pehmeälle, aralle ja epäröivälle ihmiselle, koska nuori koira arvioi ja koettelee ohjaajaansa aivan toisella tasolla kuin pehmeä seurakoira.

Entäs alaskan malamuutti tai husky, jos tykkäät luonnossa retkeilystä. Ne myös jaksavat lenkkeillä vaikka kuinka paljon.