Yli 50-vuotias, minkälaista liikuntaa harrastat?

Vierailija kirjoitti:

Viikossa kuntopyörällä polkemista 5x30min, 2-3 sauvakävelylenkkiä 30min ja kaksi kertaa viikossa lihaskuntoa. Ylipainoa löytyy ja liikunnasta huolimatta kuntokin ihan perustasoa, mutta näillä eväillä pitää pärjätä, enempään en pysty.

Minkä ihmeen takia kuntopyörällä polkemista tunkkaisissa sisätiloissa? Ulos raittiiseen ilmaan polkemaan ja maisemia ihailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheilijoita!

Liikunnan harrastajia.

Vierailija kirjoitti:

Pyöräily ja kävely parhaat liikuntamuodot yli viiskypäselle. Itse olen jo yli kuuskymppinen ja pyöräilen päivittäin. Tänään olisi tarkoitus polkasta rapiat 60 kilsaa.

Minusta parhaat liikuntamuodot ovat sellaisia mitkä tuovat ihmiselle iloa. Itselläni ne on tanssilliset tunnit. Itse en tykkää pyöräilystä, uinnista enkä hiihdosta ja niitä siis en tee.

Mutta hattua nostan sinulle. 60 km tällä helteellä on kova suoritus.

Käyn kävelyllä. Minulla on askelmittarin aiheuttama addiktio, koska 15 vuoden keskiarvo on 21.000 askelta päivässä. Lisäksi teen lihaskuntotreenejä kehonpainolla, eli vedän leukoja, yhdenjalan kyykkyjä, sekä vatsa- ja selkälihasliikkeitä.

Uskon olevani paremmassa kunnossa kuin moni salilla istuskeleva.

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkärintarkastukseen. Tsekkaa verenkiertoelimistön kunto + veriarvot. Jos kaikki on ok niin jatka kohtaan 2. Jos ei ole ok, niin aloita niiden hoitaminen kuntoon ja jatka kohtaan 2.

2. kehonkoostumismittaukseen.

3. pt:n juttusille kohtien 1 ja 2 tulosten kanssa. Määritä tavoitteesi ja sitoutumisesi, ja rakenna ohjelma jolla lähdet menemään kohti tavoitteitasi.  Ohjelmassa piisi olla sekä kestävyys- että voimatreeniä.

4. liikut ohjelman mukaan, 3kk välein uusi kehonkoostumusmittaus ja sessio pt:n kanssa jossa käytte läpi tulokset ja päivitätte ohjelman seuraavalle kolmelle kuukaudelle.

Ei kannata tehdä kuntoilun aloittamista liian vaikeaa tai se loppuu ennen kuin alkaakaan. Neuvosi sopii tavoitteellisesti treenaville, ei aloitteleville sohvaperunoille.

Käyn kolme kertaa viikossa postilaatikolla. Laatikolle 62 metriä, mäkinen maasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkärintarkastukseen. Tsekkaa verenkiertoelimistön kunto + veriarvot. Jos kaikki on ok niin jatka kohtaan 2. Jos ei ole ok, niin aloita niiden hoitaminen kuntoon ja jatka kohtaan 2.

2. kehonkoostumismittaukseen.

3. pt:n juttusille kohtien 1 ja 2 tulosten kanssa. Määritä tavoitteesi ja sitoutumisesi, ja rakenna ohjelma jolla lähdet menemään kohti tavoitteitasi.  Ohjelmassa piisi olla sekä kestävyys- että voimatreeniä.

4. liikut ohjelman mukaan, 3kk välein uusi kehonkoostumusmittaus ja sessio pt:n kanssa jossa käytte läpi tulokset ja päivitätte ohjelman seuraavalle kolmelle kuukaudelle.

Ei kannata tehdä kuntoilun aloittamista liian vaikeaa tai se loppuu ennen kuin alkaakaan. Neuvosi sopii tavoitteellisesti treenaville, ei aloitteleville sohvaperunoille.

 

Olen tästä eri mieltä. Sohvaperuna nimenomaan tarvitsee terveyden tsekkauksen ennen aloittamista ja ulkoisen motivaation jolla pysyy rutiinissa. Jos AP:n motivaatio olisi kunnossa niin hän ei kyselisi täällä vaan liikkuisi. PT on motivaattori jolla liikunnan saa pidettyä käynnissä myös sen jälkeen kun alkuinnostus on haihtunut. PT:t osaavat tehdä kevyitä ohjelmia joilla pysyy liikkeessä vaikkei tavoittelisikaan sydänkohtausta triathlonkisassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli juokseminen tauolla melkein kymmenen vuotta jalkaterävaivan vuoksi. Korjausoperaatiosta oli luvassa niin pitkä sairausloma, että viivyttelin leikkausta viisikymppiseksi asastipystyin kuitenkin kävelemään, uimaan ja jumppaamaan, juokseminen ja tanssiminen olivat kivun takia vaikeita.

No, viimein menin sinne leikkaukseen, ja se onnistui hyvin. Kun olin toipunut, aloitin juoksemisen uudestaan (tyhmä). Paino putosi vuodessa 70 kg:sta 62 kiloon, olin elämäni kunnossa.

Kunnes ensin petti se korjaamaton jalkaterä. Sitten sen ensin leikatun jalan polvi. Ja sitten se toinen polvi.

Tarinan opetus: älä aloita juoksua viisikymppisenä, varsinkaan jos et ole aikoihin juossut.

Nyt olen 62-vuotias, molemmat jalkaterät operoitu, mutta polvieni keinonivelleikkauksia yritän viivytellä niin pitkään kuin suinkin. Uin, vesijuoksen, kävelen polvien mahdollistamissa rajoissa niin pitkiä lenkkejä kuin mahdollista (enintään 6km kerralla

Tarinan opetus on myös se, että operaatioita on turha pitkittää. Vanhempana parantuminen on huonompaa. Moni pitkittää tekonivelleikkauksia niin pitkään, että kunto on heikentynyt ja leikkauksesta ei parane tai paraneminen kestää älyttömän kauan. Lisäksi kivut helposti aiheuttavat vääriä liikeratoja, josta seuraa painetta muihin niveliin. Ensin polvet, seuraavaksi lonkat.

En minkäänlaista. Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkärintarkastukseen. Tsekkaa verenkiertoelimistön kunto + veriarvot. Jos kaikki on ok niin jatka kohtaan 2. Jos ei ole ok, niin aloita niiden hoitaminen kuntoon ja jatka kohtaan 2.

2. kehonkoostumismittaukseen.

3. pt:n juttusille kohtien 1 ja 2 tulosten kanssa. Määritä tavoitteesi ja sitoutumisesi, ja rakenna ohjelma jolla lähdet menemään kohti tavoitteitasi.  Ohjelmassa piisi olla sekä kestävyys- että voimatreeniä.

4. liikut ohjelman mukaan, 3kk välein uusi kehonkoostumusmittaus ja sessio pt:n kanssa jossa käytte läpi tulokset ja päivitätte ohjelman seuraavalle kolmelle kuukaudelle.

Ei kannata tehdä kuntoilun aloittamista liian vaikeaa tai se loppuu ennen kuin alkaakaan. Neuvosi sopii tavoitteellisesti treenaville, ei aloitteleville sohvaperunoille.

 

Olen  tästä eri mieltä. Sohvaperuna nimenomaan tarvitsee terveyden tsekkauksen ennen aloittamista ja ulkoisen motivaation jolla pysyy rutiinissa. Jos AP:n motivaatio olisi kunnossa niin hän ei kyselisi täällä vaan liikkuisi. PT on motivaattori jolla liikunnan saa pidettyä käynnissä myös sen jälkeen kun alkuinnostus on haihtunut. PT:t osaavat tehdä kevyitä ohjelmia joilla pysyy liikkeessä vaikkei tavoittelisikaan sydänkohtausta triathlonkisassa.

Joku persunaali raineriko siellä harrastaa puskamarkkinointia?

Se on juuri kuten lainaamasi kirjoittaja sanoi. On aivan turhaa alkaa maksamaan jollekin siitä, että hän tekee kuntoilustasi monimutkaisempaa kuin se on. Mitään kehon koostumusmittauksia ei sohvaperuna tarvitse. Sen kun pistää kengät jalkaan ja lähtee pihalle talsimaan.

Uinti, juoksu, hiihto, pyöräily, pilates. N55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkärintarkastukseen. Tsekkaa verenkiertoelimistön kunto + veriarvot. Jos kaikki on ok niin jatka kohtaan 2. Jos ei ole ok, niin aloita niiden hoitaminen kuntoon ja jatka kohtaan 2.

2. kehonkoostumismittaukseen.

3. pt:n juttusille kohtien 1 ja 2 tulosten kanssa. Määritä tavoitteesi ja sitoutumisesi, ja rakenna ohjelma jolla lähdet menemään kohti tavoitteitasi.  Ohjelmassa piisi olla sekä kestävyys- että voimatreeniä.

4. liikut ohjelman mukaan, 3kk välein uusi kehonkoostumusmittaus ja sessio pt:n kanssa jossa käytte läpi tulokset ja päivitätte ohjelman seuraavalle kolmelle kuukaudelle.

Ei kannata tehdä kuntoilun aloittamista liian vaikeaa tai se loppuu ennen kuin alkaakaan. Neuvosi sopii tavoitteellisesti treenaville, ei aloitteleville sohvaperunoille.

Tuo myös tosi kallis neuvo. Tuskin hoidetaan julkisella tuommoinen liikunnan aloittamista edeltävä tarkastus. 

Mä menin pari vuotta sitten huonoon kuntoon sairauden takia. Ihan kävelyllä aloitin. Kävelin joka päivä. Vähitellen kovempaa ja pidempiä lenkkejä. 

Jossain vaiheessa liitin mukaan jumppaa ja lihasliikkeitä, kun kunto kesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Lääkärintarkastukseen. Tsekkaa verenkiertoelimistön kunto + veriarvot. Jos kaikki on ok niin jatka kohtaan 2. Jos ei ole ok, niin aloita niiden hoitaminen kuntoon ja jatka kohtaan 2.

2. kehonkoostumismittaukseen.

3. pt:n juttusille kohtien 1 ja 2 tulosten kanssa. Määritä tavoitteesi ja sitoutumisesi, ja rakenna ohjelma jolla lähdet menemään kohti tavoitteitasi.  Ohjelmassa piisi olla sekä kestävyys- että voimatreeniä.

4. liikut ohjelman mukaan, 3kk välein uusi kehonkoostumusmittaus ja sessio pt:n kanssa jossa käytte läpi tulokset ja päivitätte ohjelman seuraavalle kolmelle kuukaudelle.

Ei kannata tehdä kuntoilun aloittamista liian vaikeaa tai se loppuu ennen kuin alkaakaan. Neuvosi sopii tavoitteellisesti treenaville, ei aloitteleville sohvaperunoille.

 

OlenOlen tästä eri mieltä. Sohvaperuna nimenomaan tarvitsee terveyden tsekkauksen ennen aloittamista ja ulkoisen motivaation jolla pysyy rutiinissa. Jos AP:n motivaatio olisi kunnossa niin hän ei kyselisi täällä vaan liikkuisi. PT on motivaattori jolla liikunnan saa pidettyä käynnissä myös sen jälkeen kun alkuinnostus on haihtunut. PT:t osaavat tehdä kevyitä ohjelmia joilla pysyy liikkeessä vaikkei tavoittelisikaan sydänkohtausta triathlonkisassa.

Ainakin lehdissä noi PTiden tekemät ohjelmat on aina ihan järjettömiä. Sopii kenties kolmekymppisille miehille.

Vaakamambo 😍

Päivittäin reipastahtista kävelyä, silloin tällöin hiukan pyöräilyä ja kotijumppaa.

En ole hyvässä enkä huonossa kunnossa

N58

Suosittelen lajeja, jotka ei kuormita niveliä. Vesijuoksu, sauvakävely, kevyet jumpat tms.

Itselläni ainakin juoksu tuntuu polvissa heti. Muut lajit menee. 

Kävely on hyvä. Ja kehonpainolla tehtävät voimailut vaikkapa ennen suihkua muutama sarja. Pikkuhiljaa eteenpäin. Itse kävelen ja pyöräilen lähes kaikki matkat ja käyn salillakin, sitäkin on turha pelätä, taviksia siellä suurin osa on. Hyvään kuntoon pääsee tässäkin iässa. 53v olen siis. Yli kymmenen vuoden tauko ja surkea kunto oli. Parin vuoden jälkeen olen uskoakseni paremmassa kunnossa kuin suurin osa kaksikymppisistä. Vammat tietysti rajoittavat, mutta niiden ehdoilla.

Mursin kerran pahasti jalan ja sain fysioterapeutilta jumppaohjeet toipumisajaksi. Sitä oli mielestäni tosi vähän/ päivä ja tuhahdellen tein ne. Tulokset oli kuitenkin tosi hyviä! Siitä opin että vaikka 10 min jumppaa 6krt/vk voi tuoda jo tuloksia.

Aloita pienestä ja ole sinnikäs. Sinnikkyys palkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli juokseminen tauolla melkein kymmenen vuotta jalkaterävaivan vuoksi. Korjausoperaatiosta oli luvassa niin pitkä sairausloma, että viivyttelin leikkausta viisikymppiseksi asastipystyin kuitenkin kävelemään, uimaan ja jumppaamaan, juokseminen ja tanssiminen olivat kivun takia vaikeita.

No, viimein menin sinne leikkaukseen, ja se onnistui hyvin. Kun olin toipunut, aloitin juoksemisen uudestaan (tyhmä). Paino putosi vuodessa 70 kg:sta 62 kiloon, olin elämäni kunnossa.

Kunnes ensin petti se korjaamaton jalkaterä. Sitten sen ensin leikatun jalan polvi. Ja sitten se toinen polvi.

Tarinan opetus: älä aloita juoksua viisikymppisenä, varsinkaan jos et ole aikoihin juossut.

Nyt olen 62-vuotias, molemmat jalkaterät operoitu, mutta polvieni keinonivelleikkauksia yritän viivytellä niin pitkään kuin suinkin. Uin, vesijuoksen, kävelen polvien mahdollistamissa rajoissa niin pitkiä

Julkisella puolella ainakin HUS-alueella nivelet on muussina ennen kuin koittaa leikkausaika. Ehdottomasti kannattaa mennä jonoon heti kun pääsee.