Ovatko miehen "mommy issues" liian suuri riski parisuhteelle?
Olen tutustunut kiinnostavaan mieheen, jolla on vaikea suhde äitiinsä (hän myöntää itsekin, että hänellä on "äitihaava"). Hän mm. kokee, ettei äiti ole koskaan arvostanut häntä, hänen kiinnostuksen kohteitaan ja persoonaansa ja on aina kokenut olevansa äitinsä silmissä vääränlainen.
Mies on ystävällinen ja kohtelias ihminen, mutta mietin vain, että voiko hän alkaa purkaa vihaansa äitiään kohtaan sitten tyttöystävälleen/vaimolleen. Kun olen joskus kuullut, että noin voi tapahtua.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti on diagnosoitu persoonallisuushäiriöinen ja hyvin vaikea ihminen monella tavalla. Mies on ymmärtänyt tämän aina ja vanhemmiten yhä selkeämmin. Avioliittomme on sujunut hyvin eikä hän ole koskaan ollut naisvihamielinen millään tavoin. Jo lapsena ymmärsi äitinsä olevan erilainen ja häntä kiusattiin äidin takia.
Ratkaisevaa on mielestäni se, että hän tajuaa äitinsä olevan sairas. Jos ihannoisi äitiään, pitäisin sitä huolestuttavana.
En lukenut kuin aloituksen, joten sen perusteella vastaan.
Ei se riitä, että tajuaa äidin olevan sairas, jos henkinen napanuora on edelleen kiinni. Ratkaisevaa on aito napanuoran katkaisu. Paheksunta äitiä kohtaan eikä uhrius tai urhoollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Vai olisiko ne niin isoja, että vaatii ison työn ja asiantuntemusta saada ne kuntoon?
- Psykopaatin lapsi
Olisin enemmän huolissaan, jos mies ei tiedostaisi ongelmiaan. Tällaisesta kokemusta eikä sellaisen naisvihaajan kanssa tietenkään pitäisi yhdenkään naisen elää. Toki jos huomaat miehessä jotain padottua raivoa, juoksisin sinuna pakoon hippulat vinkuen.
Exällä oli väkivaltainen alkoholistiäiti, ja kyllä, se vaikutti myös exän käytökseen minua kohtaan aivan hirveällä tavalla. Siitä huolimatta, että exä oli asiassa valistunut ja tunnisti ja artikuloi oman mielenterveysongelmansa oikein hyvin.
Exä elää jatkuvassa turvattomuudentunteessa lapsuustrauman takia, eikä osaa säädellä impulssejaan. Ripustautui minuun kuin terapialeluun ja otin vastaan kaikki impulssit. Rauhallisina hetkinä ymmärsi käytöksensä ongelmat, mutta mikään ei lopulta muuttunut. Ei auttanut terapiat eikä lääkitykset. Siskonsa kärsii vastaavista ongelmista.
Koko empatiapajatsoni tyhjeni sen perheen osalta vuosien varrella täysin. Tunnen vain kylmyyttä ja vihaa heitä kohtaan. Lähdin, enkä suostu olemaan enää hänen enkä hänen perheen kanssa missään tekemisissä. Tällaiset perheet ovat mustia aukkoja, jotka nielevät kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Vai olisiko ne niin isoja, että vaatii ison työn ja asiantuntemusta saada ne kuntoon?
- Psykopaatin lapsi
Miten niin vai? Eihän mikään kommentissa kiistä tuota. Psykopatiaa ei voi parantaa ja se on erittäin harvinainen persoonallisuushäiriö, en sitä ottaisi tähän mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Vai olisiko ne niin isoja, että vaatii ison työn ja asiantuntemusta saada ne kuntoon?
- Psykopaatin lapsi
Miten niin vai? Eihän mikään kommentissa kiistä tuota. Psykopatiaa ei voi parantaa ja se on erittäin harvinainen persoonallisuushäiriö, en sitä ottaisi tähän mukaan.
Noin viisi prosenttia lapsista on psykopaattien lapsia eli joka luokalla on yksi. Onko se erittäin harvinaista? Ei kyse ole psykopaatin parantamisesta vaan tällaisen lapsena kasvamisen aiheuttamien tuhojen korjaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Vai olisiko ne niin isoja, että vaatii ison työn ja asiantuntemusta saada ne kuntoon?
- Psykopaatin lapsi
Miten niin vai? Eihän mikään kommentissa kiistä tuota. Psykopatiaa ei voi parantaa ja se on erittäin harvinainen persoonallisuushäiriö, en sitä ottaisi tähän mukaan.
Noin viisi prosenttia lapsista on psykopaattien lapsia eli joka luokalla on yksi. Onko se erittäin harvinais
Ylipäätään persoonallisuushäiriöiden väittäminen erittäin harvinaisiksi ei ole tätä päivää enää.
Sitä tekevät usein ne jotka tunnistavat itsensä niistä mutta välttelevät hoitoa.
Sinänsä ymmärrettävistä syistä koska tietyt häiriödiagnoosit, täysin perustelluista syisyä, rajaavat tietyt työt esimerikiksi vain sellaisilla joilla diagnoosia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
En keksinyt suomenkielistä vastinetta. Mammanpoika on ihan eri asia, silloin äiti on lellinyt liikaa.
Sekin on "mommy issue", joka syntyy, kun äidiltä ei ole saanut tervettä turvaa, on saanut pyyteetöntä rakkautta terveen sijaan eikä ole päässyt eriytymään. Poissaoleva ja väkivaltainen äiti luo saman ongelman, mutta janan toisessa ääripäässä.
On myös mahdollista, että äiti on antanut kaikkensa ja enemmänkin, mutta mies on omaksunut misogynistise
Siis etkö ole koskaan tavannut miestä, joka vaatii naiseltaan tai äidiltään 5 naisen työpanosta? Oletpa sinä kasvanut kivassa ympäristössä. Saisiko lisätietoja, missä tällainen kulttuuri vallitsee?
#miesvihanäkyväksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
En keksinyt suomenkielistä vastinetta. Mammanpoika on ihan eri asia, silloin äiti on lellinyt liikaa.
Sekin on "mommy issue", joka syntyy, kun äidiltä ei ole saanut tervettä turvaa, on saanut pyyteetöntä rakkautta terveen sijaan eikä ole päässyt eriytymään. Poissaoleva ja väkivaltainen äiti luo saman ongelman, mutta janan toisessa ääripäässä.
On myös mahdollista, että äiti on antanut kaikkensa ja enemmänkin, mutta mies on omaksunut misogynistise
Ihan mahdollista että olettekin.
Apinalaumassa naaraalla on 1 poikanen kerrallaan ja huomio 100% tässä.
Siitoskeskeisessä kapitalistisessa länsimaassa naisella on 3 lasta, miesvauva ja työ. Niin ja kodinhoito.
#miesvihanäkyväksi
Noissa esimerkeissä on nsisvihaa, jos nyt vihan kannalta haluaa asiaa lähestyä.
Kaikki suomalaiset "äidit" on sellaisia. Mistä luulet naisvihan kumpuavan?
Kiertäisin kaukaa miehen, joka analysoi äitisuhdettaan. Epäilyttävää. Onko miehellä ystäviä, harrastuksia, työpaikka, suhde lapsuuden perheeseen ja sukulaisiin kunnossa? Jollei, pakene.