Ovatko miehen "mommy issues" liian suuri riski parisuhteelle?
Olen tutustunut kiinnostavaan mieheen, jolla on vaikea suhde äitiinsä (hän myöntää itsekin, että hänellä on "äitihaava"). Hän mm. kokee, ettei äiti ole koskaan arvostanut häntä, hänen kiinnostuksen kohteitaan ja persoonaansa ja on aina kokenut olevansa äitinsä silmissä vääränlainen.
Mies on ystävällinen ja kohtelias ihminen, mutta mietin vain, että voiko hän alkaa purkaa vihaansa äitiään kohtaan sitten tyttöystävälleen/vaimolleen. Kun olen joskus kuullut, että noin voi tapahtua.
Olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
En keksinyt suomenkielistä vastinetta. Mammanpoika on ihan eri asia, silloin äiti on lellinyt liikaa.
Sekin on "mommy issue", joka syntyy, kun äidiltä ei ole saanut tervettä turvaa, on saanut pyyteetöntä rakkautta terveen sijaan eikä ole päässyt eriytymään. Poissaoleva ja väkivaltainen äiti luo saman ongelman, mutta janan toisessa ääripäässä.
On myös mahdollista, että äiti on antanut kaikkensa ja enemmänkin, mutta mies on omaksunut misogynistise
Jep. Näitäkin keissejä on paljon, missä mies elää emotionaailsessa avioliitossa äitinsä kanssa ja etsii ainoastaan siitoskohteen tämän liiton ulkopuolelta. Jotkut anopit tunkeutuvat jopa synnytyksiin tai yrittävät viedä vauvan, jotkut vievätkin. Lapselle sitten uskotellaan, että äitisi oli hullu ja onneksi mummo tai joku muu miehen insestuaalinen nainen rakasti.
Olen vanhemmiten oppinut karttamaan jokaista miestä, joka puhuu äidistään yli 20v:nä. Hän ei ole itsenäistynyt. Sama juttu mummot jotka postailevat vauvakuvia someen - he loukkaavat sekä vauvan että äidin oikeuksia. Kaikki tällainen on nimenomaan tuota rajattomuutta ja erittäin vakavaa nuoten naisten hyväksikäyttöä.
Mieluummin sinkkuna hautaan kuin osallistun tuollaiseen karmeuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
Ei tarkoita samaa, ihan täysin eri asioita. Mommy issues = on ongelmia äitisuhteessa, äiti on kylmä ja etäiseksi jäänyt. Mammanpojalla, peräkammarin pojalla ja vanhalla pojalla päinvastoin on liiankin läheinen suhde äitiinsä.
Liian nuori että olisi aikoinaan nähnyt Anthony Perkinsin Psykon, siinä sitä oli mammanpoikaa kerrakseen, ei ikinä unohdu.
Oletko itse nähnyt Psykon?? Siinähän just se äiti on suorastaan julma poikaansa kohtaan :D
Psykopatia periytyy ja se äiti tuntee yleensä parhaiten siittävän koiraan. Sen vuoksi jopa äidin kannattaa joissakin tapauksissa suojella itseään omalta lapseltaan. Yleensä ne ovat poikalapsia, jotka hyväksikäyttävät äitejä taloudellisesti tai tappavat näitä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin millaiseksi nämä kokemukset äidistään ovat muokanneet miehen. On paljon päinvastaisia asioita esim voi olla täysin ovimatto, joka pelkää konfliktia tai ikuinen vastarannan kiiski, joka haastaa riitaa jokaisesta asiasta.
Tiedoksi vaan, että nämä kaksi pahimmillaan yhdistyvät samassa miehessä ja se onkin sellainen soppa, että siihen ei kannata lähteä.
Ei tarvitse olla edes sen suurempia "issueseja", ja äitisuhde voi helposti pilata parisuhteen.
Oma exäni oli yh-äidin ainoa poika. Äitinsä oli (tai on varmasti yhä) ihan superihminen: pyöritti isoa maataloa rakennuksineen, kävi töissä, tienasi hyvin, ja hoiti muutenkin kaiken ihan ensiluokkaisesti yksin, poikansa tietysti vähän autellessa.
No exä sitten oletti, että minä olisin samanlainen supernainen, joka hoitaa kaiken ja paljon ylikin. Ei tajunnut millään, että äitinsä teki koska oli pakko, ja minun ei olisi ollut pakko, sillä minulla oli puoliso. Muutaman vuoden jaksoin vastata yksin omakotitalomme ylläpidosta, kunnes lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla edes sen suurempia "issueseja", ja äitisuhde voi helposti pilata parisuhteen.
Oma exäni oli yh-äidin ainoa poika. Äitinsä oli (tai on varmasti yhä) ihan superihminen: pyöritti isoa maataloa rakennuksineen, kävi töissä, tienasi hyvin, ja hoiti muutenkin kaiken ihan ensiluokkaisesti yksin, poikansa tietysti vähän autellessa.
No exä sitten oletti, että minä olisin samanlainen supernainen, joka hoitaa kaiken ja paljon ylikin. Ei tajunnut millään, että äitinsä teki koska oli pakko, ja minun ei olisi ollut pakko, sillä minulla oli puoliso. Muutaman vuoden jaksoin vastata yksin omakotitalomme ylläpidosta, kunnes lähdin.
Minä kyllä laskisin tuonkin issueksi, koska se pilaa kyvyn aikuiseen parisuhteeseen.
Ottamatta kantaa juuri eksääsi, narsisti haluaa vaimokseen äidin eli alkaa odottaa ja vaatia tältä äitiään kopioivaa käytöstä, kun seksipupuvaiheesta siirrytään kestävään suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin millaiseksi nämä kokemukset äidistään ovat muokanneet miehen. On paljon päinvastaisia asioita esim voi olla täysin ovimatto, joka pelkää konfliktia tai ikuinen vastarannan kiiski, joka haastaa riitaa jokaisesta asiasta.
Tiedoksi vaan, että nämä kaksi pahimmillaan yhdistyvät samassa miehessä ja se onkin sellainen soppa, että siihen ei kannata lähteä.
Tämä!!!!
Kiitos kaikille vastanneille ja tietoa ja kokemuksia jakaneille. En ehdi vastata kaikille erikseen, mutta luen kaikki viestit ajatuksella ja pohdin asiaa.
Todella hyviä ja ajatuksia herättäviä viestejä, kiitos tosiaan paljon!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse olla edes sen suurempia "issueseja", ja äitisuhde voi helposti pilata parisuhteen.
Oma exäni oli yh-äidin ainoa poika. Äitinsä oli (tai on varmasti yhä) ihan superihminen: pyöritti isoa maataloa rakennuksineen, kävi töissä, tienasi hyvin, ja hoiti muutenkin kaiken ihan ensiluokkaisesti yksin, poikansa tietysti vähän autellessa.
No exä sitten oletti, että minä olisin samanlainen supernainen, joka hoitaa kaiken ja paljon ylikin. Ei tajunnut millään, että äitinsä teki koska oli pakko, ja minun ei olisi ollut pakko, sillä minulla oli puoliso. Muutaman vuoden jaksoin vastata yksin omakotitalomme ylläpidosta, kunnes lähdin.
Minä kyllä laskisin tuonkin issueksi, koska se pilaa kyvyn aikuiseen parisuhteeseen.
Ottamatta kantaa juuri eksääsi, narsisti haluaa vaimokseen äidin eli alkaa odottaa ja vaatia tältä äitiään kopioivaa
Jep. Tarkoitin sitä ettei ollut varsinaisia ongelmia sillä, että äitinsä kyllä kasvatti hänet hyvin, oli rajoja ja rakkautta ja ihan tervepäinen mies muutoin.
Tavallaanhan tuo ongelma mikä minulle asti käytännössä näyttäytyi voisi olla todellisuudessa daddy issues, kun hänellä ei ollut koskaan miehen mallia eikä sen myötä minkäänlaista käsitystä siitä, mikä on miehen rooli perheessä.
Jos napanuoraa ei ole katkaistu niin ei kannata.
Sekin on ihan hirveää, jos se saa miehen palvelemaan pyyteettömästi ja haluamaan olla vain toisia varten. Palvella, olla hauska jne. Hän ei ole hahmottanut omia rajojaan eikä osaa pitää niitä.
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
No eikä ole! 😡
Vierailija kirjoitti:
Sekin on ihan hirveää, jos se saa miehen palvelemaan pyyteettömästi ja haluamaan olla vain toisia varten. Palvella, olla hauska jne. Hän ei ole hahmottanut omia rajojaan eikä osaa pitää niitä.
Sen hauskuuttamisen ja palvelemisen takana on usein äärimmäisen synkkä ja joskus jopa kostonhimoinen mieli.
Läheisriippuvuus ja hylkäämisen pelko ajaa tuollaiseen.
Mieheni äiti on diagnosoitu persoonallisuushäiriöinen ja hyvin vaikea ihminen monella tavalla. Mies on ymmärtänyt tämän aina ja vanhemmiten yhä selkeämmin. Avioliittomme on sujunut hyvin eikä hän ole koskaan ollut naisvihamielinen millään tavoin. Jo lapsena ymmärsi äitinsä olevan erilainen ja häntä kiusattiin äidin takia.
Ratkaisevaa on mielestäni se, että hän tajuaa äitinsä olevan sairas. Jos ihannoisi äitiään, pitäisin sitä huolestuttavana.
En lukenut kuin aloituksen, joten sen perusteella vastaan.
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen, kuinka pienestä ihmisille syntyy haavoja joita eivät kykene käsittelemään ollenkaan. Tuo, että myöntää ongelmansa muttei tee sille mitään, kertoo lähinnä itsekeskeisyydestä ja kypsymättömyydestä. Vanhempiemme aiheuttamat haavat eivät ole meidän syytämme, mutta on meidän vastuullamme hoitaa itsemme kuntoon.
Juuri näin. Ja kuntoon laittaminen pitää tapahtua viimeistään ennen perheen perustamista.
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
Nuo ovat päinvastaisia.
Tarkkailisin narskupiirteitä sekä sitä onko asia oikeasti käsitelty. Jos mies on käynyt esim terapiassa niin se on jo merkki että hän haluaa tehdä traumalleen jotain. Itselläni on kokemusta äitihaavaisesta miehestä. Oli myös selvästi narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mommy issues" mikä hiton, et voinut sanoa ilman anglismia, suomeksi kelpo sanonta on "mammanpoik" "peräkamarin poika" "vanhapoika" ynnä muita vastaavia
ootpa hienopieru!
No eikä ole! 😡
Näille on suomeksi oikeat vastineet. Äitihaava, isähaava.
74 jatkaa. Luin ketjun ja moni varoittelee tällaisestä miehestä.
Minunkin miehessäni on tiettyjä piirteitä, jotka ovat perua äitisuhteesta kuten se, että hän (mielestäni) perusteettomasti pelkää äitiään. Se on lapsen pelkoa, jota olen koettanut realisoida. Ei hänen äitinsä oikeasti mitään pysty enää tekemään, mutta lasten ollessa pieniä pystyi, minkä vuoksi jouduimme käymään perheneuvolassa. Sieltä saimme neuvon, ettei lapsia saa jättää anopin kanssa kahdestaan lainkaan.
Iso merkitys on sillä onko miehellä ollut muita terveitä aikuisia lapsuudessaan. Mieheni tapauksessa näin oli eli hänellä on hyvä isäsuhde, isä oli normaali, vaikka olikin joutunut (hyvin outojen tapahtumien takia, painostettuna) naimisiin anopin kanssa. Mieheni on myös viettänyt isovanhempiensa kanssa paljon aikaa, he olivat täysin normaaleja ja fiksuja ihmisiä. Ja hän on perinyt isänsä puolelta kaiken, ei mitään äidin puolelta.
Olen hiukan jännittänyt onko lapsillemme periytynyt mitään anopin suvulta, mutta onneksi näin ei ole. Siellä on monenlaista ongelmaa, päihteitä, psykoottisuutta, erikoisuutta ja traumaattisia tapahtumia. Persoonallisuushäiriöhän syntyy sekä geenien että ympäristön tuloksena.
Niin no, eikös pahempi ole että on ihan vanhempiensa talutusnuorassa?
Mulla oli tällainen vaimo, ja kun huomasin olevani naimisissa kahjojen appivanhempien kanssa, jotka halusi sanella kaiken elämästäni niin onneksi ymmärsin juosta äkkiä pois.
Sekoja vanhempia on, mutta vielä hullumpaa on, jos lapsetkin on mukana sekoilussa, kuten tämä ex-vaimoni oli, ja varmaan on edelleenkin.