Viihdytkö "liian hyvin" sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ole aina ollut sinkku, mutta pitkä suhde ja avioliitto päättyi sen verran rumasti että luottamus meni miehiin..nyt rakentanut sen oman maailman, aika vaikeaa päästä tänne ketään ja kannattaako edes..mitä nyt kuuntelee muiden suhdekuvioita niin aikamoista säätämistä se monella on ja kompromissia toisen perään..mulla on nyt päälle 40v tollanen toinen uhmaikä ettei mua määräillä :D

Parisuhde on AINA kompromisseja. Vai kuinka moni mies alkaisi suhteeseen, jossa nainen tekisi kaikki päätökset? Nytkin katselen Muumilaakson tarinoita japaniksi (oli hurjan iso osa mun lapsuutta Muumit) ja en missään nimessä jaksaisi kuunella "Taasko sä katsot animea?" tuiskailuja. Mä haluan nyt tehdä tätä ja vain sinkkuna se onnistuu Suomessa. M28

noh, mä haluan rauhassa katsoa aasialaisia draamasarjoja enkä kaipaa ketään viereen pällistelee, mitä noi on, miten pystyt kattoo tota, miten pystyt lukemaan tekstityksiä.. Toisena alueena sitten syömisten päivittely, mulla on rajoittunut joskin terveellinen ruokavalio, niin en tarvitse ihmettelyä siitäkään..eli parempi pysyä omassa rauhassa :D

Olen itse dsinkku ja minusta vaivaannuttavaa kun sanotaam että hyvähän se on sinkkuna olla, niin ei joudu kompromisseja tekemään. - Kylä minä koen joutvani vaikka yksin elän ja olen, eikä ole kokemusta pidemmästä parisuhteesta eikä ensimmäsitäkään lasta tai lemmikkiä. Aika vain ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen kun välillä täytyy tehdä niitä vähemmänkin mielenkiintoisia askareita ja puuhia.

On myös tylsää kun sanotaam että ei sopuetusi elämään parisuhteessa kun on aina tai niin ja niin pitkään ollut sinkkuna. - Enhän minäkään väitä, että kaikki he, jotka ovat parisuhteessa (tai olisivat olleet pidemmässä parisuhteessa) olsivat bain läheisriippuvaisia, eivätkä osaisi elää ja olla yksin. 

Kyllä Kyllä kai minä viihdyn liian hyvin sinkkuna kun en jaksa tai ole viitsinyt käyttää aikaani kumppanin metsästämiseen ja hakemiseen mutta oikein mielelläni vielä joskus kohtaisin ja löytäsin hänet, jonka kanssa saattaisin edetä parisuhteeseen. 

Mutta tyoki tiedostam että vuodet ja elämäni sinkkuna on varmasti jättänyt jälkensä ja voi olla, että minusta on huomaamattani tullut nirso; Se on kai sitä, että tiedostaa oman arvonsa Kuullostipa itse riittoiselta mutta tarkoitam että tiedän kokemuksestakin, että en varsinaisesti tarvitse kumppania siihen, että ilman häntä koksin elämäni korkeintaan puolinaiseksi, - Vai pitäsikö minun nyt mihenä uhriutua ja alkaa vollottamaan. että mikseivät naiset näe ja huomaa minua samalla kun tositelevat, että kaikki parhaat miehet ovat aina varattuja tai eivät viihtyisi kauaa sinkkumarkkinoilla, 

Ehkä minut pitää sinkkuna myös se, että käyn ja vietä aika vähän aikaa paikoissa. joissa yleisemmin tavataan luullakseni useimmiten kumppani löytämään. Mutta eikös hänet voi löytää periaatteessa mistä vain? Joten pidetään aistit auki ja katsotaan jos vaikka löytäsimme toisemme

Ahaa 

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna. M28

Sama! M61-v.