Näin kaverini miehen suutelemassa baarissa toisen naisen kanssa.

" sanoisin miehelle nähneeni hänet ja kehottaisin kertomaan vaimolleen, ettei minun tarvitse." Itse haluaisin kuulla, vaikka kysymyksessä olisi vain suutelukin. Päättäköön ystäväsi itse, miten tietoon suhtautuu. Itse uskon, että jos on valmis suutelemaan, on todennäköisesti valmis muuhunkin. Tästä toisesta naisesta en sitten tiedä. Monet sinkkuystäväni usein suutelevat tai halailevat miehiä, mutta eivät hyppää sänkyyn ennen kuin ovat tapailleet miestä jonkun aikaa.



Toisaalta, näistä viestistä karkeasti puolet on vastaan, puolet puolesta. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ei kannata itse lähteä kertomaan, koska ystäväsi suhtautuminen voi olla ennalta-arvaamatonta. Jos tunnet ystäväsi hyvin, voit tietysti paremmin arvioida, kuinka hän suhtautuu. Viestistäsi sain vaikutelman, että ei ehkä haluaisi tietää.

Täähän voisikin olla hyvä:



" sanoisin miehelle nähneeni hänet ja kehottaisin kertomaan vaimolleen, ettei minun tarvitse."



Eli käske miestä kertomaan itse vaimolle. Ja sano, että vaimon, sun kaverisi tulee sitten kertoa sinulle kun mies on asiansa kertonut. Ja anna joku aikaraja, jonka sisällä tämä pitää tehdä. Jos mies ei kerro siihen mennessä itse, sä kerrot - ja kerrot myös sen, ettei mies suostunut kertomaan itse vaikka sai mahdollisuuden.

Oli meinaan eilen baarissa, ja meillä on kaksi lasta...

Mutta mä en kyllä kuvittele olevani onnellisesti naimisissa. Me asutaan virallisesti erillämme, mutta miehellä on vielä avaimet mun ja lasten asuntoon, jossa viettää paljon aikaa. Meillä on hyvät välit ja hauskaa yhdessä, mutta paria meistä ei enää tule. Maksetaan laskut yhdessä ja kasvatetaan lapset yhdessä, vietetään aikaa yhdessä kaveripohjalta. Mulla on miespuolinen ystävä, joka on oikeastaan enemmän kuin ystävä. Miehen säädöistä en tiedä, en ole koskaan kysynyt, kun ei ihan oikeasti edes kiinnosta.

Ainoastaan siskoni, kummitätini ja läheisin ystäväni tietävät järjestelystämme, kavereille en ole sanonut sanaakaan, mun elämä kun on mun asiani eikä se kuulu muille. Jos joku näkee minut, miehen ja lapset vaikka puistossa tai kaupungilla, niin varmaan saa sen kuvan että ollaan happy together, mutta totuus on toinen. Tai siis ollaanhan me onnellisia yhdessä, mutta ei perinteisessä mielessä avioparina.

No, voi se silti olla mun mies, kävi se kuukausia sittenkin baarissa =)

Sillä siinä mies saa paljon aikaa keksiä ties minkälaisia valheita, ja kenties juonia. Parempi että kerrot ystävällesi asiasta, jonka hän sitten itse kysyy mieheltään. Näin ei jää miehelle aikaa keksiä hyviä valheita. Vaan vaimo saa nähdä miehensä ensireagtion pettämis jutussa.



Olen kertonut miespuolisen ystäväni pettämisestä hänen tyttöystävälleen. Sillä jätkä petti tyttöystäväänsä jos jonkinnäkösen naisen kanssa. Myös mua yritti aina. Sain molempien vihat päälleni. Emmekä vieläkään edes moikaa kadulla nähdessämme, vaikka tapauksesta on aikaa ainakin 7 vuotta.



Silti, jos näkisin ystäväni miehen pussailemassa jonkun muun naisen kanssa, kertoisin siitä ystävälleni. Se on ystävän velvollisuus. Ekaksi kyllä alkaisin juttelemaan ystäväni kanssa pettämisjutuista, ja siinä samassa kysyisin, haluisiko hän tietää jos mies pettäisi. Jos ei, niin en kertoisi, mutta ehkä jatkaisin juttua jotenkin, että saisin sen " luvan" kertoa. Ja jos haluaisi, tietty kertoisin heti.



Jos mun mies pettäisi mua, eikä ystävät kertoisi mulle asiasta, niin suuttuisin heille kyllä tosi paljon.

On nimittäin mielestään onnellisesti naimisissa kahden lapsen äitinä, mutta autuaan tietämätön miehensä pettämisestä.

Mä haluaisin tietää jos se olis mun mies... mutta jos olisin sun tilanteessa niin en kyllä haluais kertoa.

tai ainakin ampuu viestinviejän... Eli riskin otat. Oikeastaan kummassakin tapauksessa, koska kaverisi voi suuttua sulle myöhemmin, jos saa tietää miehensä pettämisestä, ja siitä, ettet kertonut.



Itse haluaisin tietää ehdottomasti, ja pitäisin sitä ystävän petturuutena, jos hän ei tällaista kertoisi. :/

minä pistin välit poikki " ystäviin" jotka eivät kertoneet. ensin petti mies ja sitten vielä ystävät.



enkä todellakaan olisi ystävää vihannut viestistä- päin vastoin.



ystävälläsi on oikeus tietää ja tehdä itse oma päätöksensä jatkosta.

Eli siis onko jotain sopimuksia. Tai ota puheeksi pettäminen jotain muuta kautta, jotta saat selville, mitä mieltä kaverisi asiasta on. Jos käy ilmi, että ei hyväksy, voit hyvin kertoa tässä vaiheessa mitä näit.



Tiedän kyllä, että viestinviejälle käy ainakin aluksi huonosti. Ei ehkä kannata intoutua haukkumaan miestä liikaa, sillä jos pari päättääkin pysyä yhdessä, ovat välinne pilalla. Ikävä velvollisuutesi kaverina vaan on kertoa.

Jos oikeasti oot ystävä niin kerrot ilman muuta

nainen uskoo aina miestänsä ja siinä ei kaveruus paina yhtää mitää!!!!

Mulle ei tulisi kyllä mieleenkään suuttua viestintuojalle.

Järjestin siten, että olimme ystäväni kanssa kahden koko illan. Ostin punkkua ja pientä purtavaa, ja varasin nessujakin. Kerroin ystävälleni asian tosi varovaisesti, ja kun olin päässyt jutussa loppuun, ystäväni alkoi itkeä ja halasi minua. Oli luullut, että on tulossa hulluksi, kun oli itsekin aavistellut pettämistä, ja mies oli häntä sitten vainoharhaisuudesta syytellyt. Itkimme yhdessä ja puimme asiaa koko illan, ja ystäväni halusi jäädä meille yöksi. Seuraavana päivänä aloittivat asian puimisen miehensä kanssa, ja siitä ne asiat pikkuhiljaa sitten selvisivät.



Eli minä ainakin uskon, että viestinviejä ei aina saa paukkua päähänsä. Riippuu niin paljon siitä, että millä tasolla ystävyys on. Itsekin haluaisin moisesta tietää.

Ja tuon ystävän kanssa nimenomaisesti olimme sopineet vuosia sitten, että kaikenmaailman mitättömyyksistäkin pitää kertoa. Kyllä se olisi alkanut nakertaa minun ja ystäväni välejä, jos olisin vain tukahduttanut tietoni ja aina hänen ylistäessään miestänsä olisin joutunut puremaan kieltäni. Miehensä kanssakin olen jonkin verran keskustellut jälkeenpäin, eikä ainakaan vaikuta katkeralta minulle (olemme pienen ikämme pyörineet samoissa porukoissa ko. pariskunnan kanssa). Mutta ensisijaisesti näissä pitäisi kaikkien ajatella aina sitä ystäväänsä, eikä miettiä mahdollisia seurauksia itselleen. Minä ainakin uskon, että se hyvä kiertää joskus takaisin itselle, vaikka hetkellisesti olisikin vaikeaa.



t. 13

Tuollaisia ystäviä pitäisi olla jokaisella.

Itsekkin kertoisin hyville kavereilleni jos heitä petettäisiin. Tiedän että kukaan heistä ei ole valmis olemaan kulissiliitossa. Vaikka en tietäisi niin kertoisin kuitenkin.

Eihän sekään oikein ole, mutta en vetäisi tuosta sellaista johtopäätöstä, että mies panee toista.

Tietenkin sitä elää luottaen puolisoon, miksi muuten olisi yhdessä?

Oli ihan typerää, mutta loppujen lopuksi harmitonta ja pientä. Tosin vaikka mieheni saisi tietää, niin tuskin siitä meidän maailma järkkyis. Ollaan juteltu avoimesti siitä, että molemmilla on ollut kausia, jolloin miettii " rakastanko minä tuota toista, olenko koskaan rakastanutkaan" . Ja ollaan juteltu siitäkin, että joskus kiinnostaa jutella baarissa toisten kanssa, joskus jopa flirttailla...

tiedän, että osa pitää sitä todella vakavana, mutta sinuna antaisin asian olla. menee ystävyys, valitettavasti. vaimo uskoo miestänsä, ei sinua