Lue keskustelun säännöt.
Jos puhut ystäväsi kanssa puhelua ja hän ei tajua kysyä mitään sinulta
13.07.2025 |
annatko asian olla ja keskityt yksittäisessä puhelussa sitten vain toisen kuuntelemiseen, vai kerrotko oma-aloitteisesti väliin myös omia kuulumisiasi? Olettaen että nyt puhutaan oikeasta ystävästä, jonka kanssa yhteydenpito on tiivistä ja joka on kyllä kiinnostunut sinunkin asioistasi jos olet itse aloitteellinen, mutta joka ei tajua/muista joka ikinen kerta kysyä niitä takaisin silloin kun hänellä itsellään on jotain mielen päällä.
Olen itse tottunut siihen, että kysyn aina takaisin mitä toiselle kuuluu, vaikka itsellä olisikin joku tilanne päällä. Jotkut ihmiset vain ovat ennemmin sellaisia, että he olettavat että puhun ja kerron kyllä itse jos on jotakin kerrottavaa. Joskus olen sanonut tästä ystävälle hänen jo lopettaessa puhelua pitkän tarinansa jälkeen, että en edes ehtinyt vielä kertoa miksi itse soitin sinulle. Silloin hän kyllä pyysi anteeksi ja kuunteli asiani. Olen vain pohtinut, mikä olisi tuollaisessa tilanteessa paras tapa toimia ja olenko liian herkkä, kun pidän tuota aika epäkohteliaana tapana vaikka ystävä onkin hyvin tärkeä.
Kommentit (66)
Minusta on epäkohteliasta udella toisen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on epäkohteliasta udella toisen asioita.
Mielestäsi ei siis voi kysyä sellaisistakaan aiheista/asioista, joista toinen on sinulle kertonut aiemmin? Esim. kaveri hehkuttaa, että viikonloppuna on lapsenlapsen ristiäiset, niin olisiko mielestäsi epäkohteliasta utelua kysyä seuraavalla viikolla, miten juhlat meni ja mikä pikkuisen nimeksi tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on epäkohteliasta udella toisen asioita.
Mielestäsi ei siis voi kysyä sellaisistakaan aiheista/asioista, joista toinen on sinulle kertonut aiemmin? Esim. kaveri hehkuttaa, että viikonloppuna on lapsenlapsen ristiäiset, niin olisiko mielestäsi epäkohteliasta utelua kysyä seuraavalla viikolla, miten juhlat meni ja mikä pikkuisen nimeksi tuli?
No jos toinen on jonkin asian itse ottanut puheeksi niin kai siitä sitten voi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku seuraa somessa, kuka hänen juttujaan katsoi ja pitää jotain kirjaa siitä, kuinka moni niistä katsojista tykkäsi tai kommentoi? Siis joku, joka ei tee somea työkseen.
Jos läheinen ystävä ei koskaan tykkää tai kommentoi, vaikka muille (puolitutuillekin) tekee niin, niin kyllä se varmaan monen mielestä on outoa. Tuollaista käytetään ihan kiusaamiseen, tosin yleensä teinit tekee tuota ja nyt on kai kyse aikuisista?
Ehkä epäolennaista, mutta kyllä itse olen huomannut että hiipuvalla someaktiivisuudella ja kaveruuden loppumisella on joskus jokin yhteys. Jos on ennen pidetty tiiviisti yhteyttä somen ulkopuolella ja molemmat olleet aktiivisia myös somessa, heijastuu esim. toiselle jostakin loukkaantuminen helposti myös somekäytökseen. Ihan aikuisetkin osaa olla aika lapsellisia somessa, esim. lopetetaan seuraaminen kun tulee joku konflikti tai olet väärää mieltä jostain. Tai porukassa kommentoidaan ja kehutaan aina yhden kuvia, mutta sitä porukan kauneinta ei sitten kehutakaan vaan ainoastaan katsotaan kaikki päivitykset jne. Teinimäistä mutta osaa ne ihan keski-ikäisetkin. Ytimessä on se muutos aiempaan käytökseen, eikä niinkään ole kysymys siitä että some olisi minkäänlainen ihmissuhteiden mittari.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ystävä, joka oli samanlainen kuin ap. Aina valmis kuuntelemaan ja laittamaan minut etusijalle. Uskoin, että hän kyllä ottaa tilansa kysymättäkin. Olimmehan tunteneet toisemme jo lapsuudesta. Hän on ihana, hauska ihminen, mutta jos kysyin miten hän voi tai mitä kuuluu hän ei ikinä vastannut erityisesti mitään. JOskus soitin niinkin, että halusin kuulla miten hän voi ja jos oli tapahtunut jotakin merkittävää hänen elämässään. Se oli sellaista väkinäistä. Tulkitsin asian niin, etten ollut hänelle riittävän arvokas juttukaveri ja hän vain mielistelee minua. Emme ole enää tekemisissä. En halunnut kuormittaa häntä asioillani. Yritin puhua asiasta, mutta hän ei kyennyt. Ei se mitään ystävyyttä ollutkaan enää!
Joskus soitit niinKIN, että halusit kuulla miten hänKIN voi? Voisiko tuossa juuri olla se syy, miksi juttukaveruutenne loppui. Jos sinä halusit kuulla hänestä vain silloin, kun hänen elämässään oli tapahtunut jotain merkittävää mutta hän oli aina valmis laittamaan sinut etusijalle arkisissakin asioissa? Ei ole ihme, että tuollaisessa loppuu mielenkiinto ainaiseen kuuntelijan rooliin. Toki moni kuuntelijaluonne on liian arka vetämään rajoja ajoissa tai ottamaan tätä epäsuhtaa esille, mikä voi olla omanlaistaan kykenemättömyyttä niinkuin kerroit. Heidän tyylinsä on monesti vaihtaa kaikessa hiljaisuudessa seuraa sinne, missä heitäkin arvostetaan yhtä paljon. Joskus suora puhe auttaisi, mutta joskus on parempi vain poistua hiljaa takavasemmalle jos aistii että toinen ei kuitenkaan ymmärtäisi.
Eikö tässä ole kysymys siitä, onko ystävä kiinnostunut vai ei? Jos toista ei kiinnosta, ei siinä auta, vaikka miten hienosti osaisi kertoa kuulumisiaan. Siitä olen samaa mieltä, että ap:n kannattaisi ottaa suhteen yksipuolisuus puheeksi.