Lue keskustelun säännöt.
Jos puhut ystäväsi kanssa puhelua ja hän ei tajua kysyä mitään sinulta
13.07.2025 |
annatko asian olla ja keskityt yksittäisessä puhelussa sitten vain toisen kuuntelemiseen, vai kerrotko oma-aloitteisesti väliin myös omia kuulumisiasi? Olettaen että nyt puhutaan oikeasta ystävästä, jonka kanssa yhteydenpito on tiivistä ja joka on kyllä kiinnostunut sinunkin asioistasi jos olet itse aloitteellinen, mutta joka ei tajua/muista joka ikinen kerta kysyä niitä takaisin silloin kun hänellä itsellään on jotain mielen päällä.
Olen itse tottunut siihen, että kysyn aina takaisin mitä toiselle kuuluu, vaikka itsellä olisikin joku tilanne päällä. Jotkut ihmiset vain ovat ennemmin sellaisia, että he olettavat että puhun ja kerron kyllä itse jos on jotakin kerrottavaa. Joskus olen sanonut tästä ystävälle hänen jo lopettaessa puhelua pitkän tarinansa jälkeen, että en edes ehtinyt vielä kertoa miksi itse soitin sinulle. Silloin hän kyllä pyysi anteeksi ja kuunteli asiani. Olen vain pohtinut, mikä olisi tuollaisessa tilanteessa paras tapa toimia ja olenko liian herkkä, kun pidän tuota aika epäkohteliaana tapana vaikka ystävä onkin hyvin tärkeä.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas perässävedettävä keskustelukumppani josta pitää nyhtää ajatuksia irti kysymyksillä on tosi uuvuttava. Normaaleihin hyviin sosiaalisin taitoihin kuuluu tilanteen lukeminen, ja omien ajatusten vuorottainen kertominen. Eikö ole itsestään selvää, että toinen jatkaa toisen jutusta ilman erillistä kysymystä?
Minulla on yksi tällainen tuttu, ihan mukava tyyppi mutta keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hän kysyy vaikkapa kesäsuunnitelmistani, kerron, ja sen jälkeen hän odottaa tuppisuuna niin kauan että kysyn häneltä vuorostani täysin saman kysymyksen. Se on minusta idioottimaista, kun olisi paljon luontevampaa keskustelua kertoa asia itse kun aiheesta puhutaan.
Tämä! On todella kuormittavaa, jos toinen ei ikinä kerro mitään ilman, että asia pitää erikseen kaivaa esiin kysymällä. Ei minulla ainakaan ruuhkavuosien keskellä riitä kapasiteetti muistaa jokaisen ystävän matkoja, parisuhdekiemuroita jne. Aikuiset osaavat kertoa kysymättäkin, jos on jotain kerrottavaa. Ap vaikuttaa myös uhriutujaluonteelta, joka puhuu paskaa selän takana, kun ystävä ei osaa lukea ap:n ajatuksia, joita ap ei osaa sanoa ääneen. Todella rasittava ihmistyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas perässävedettävä keskustelukumppani josta pitää nyhtää ajatuksia irti kysymyksillä on tosi uuvuttava. Normaaleihin hyviin sosiaalisin taitoihin kuuluu tilanteen lukeminen, ja omien ajatusten vuorottainen kertominen. Eikö ole itsestään selvää, että toinen jatkaa toisen jutusta ilman erillistä kysymystä?
Minulla on yksi tällainen tuttu, ihan mukava tyyppi mutta keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hän kysyy vaikkapa kesäsuunnitelmistani, kerron, ja sen jälkeen hän odottaa tuppisuuna niin kauan että kysyn häneltä vuorostani täysin saman kysymyksen. Se on minusta idioottimaista, kun olisi paljon luontevampaa keskustelua kertoa asia itse kun aiheesta puhutaan.
Et ole koskaan kohdannut ihmistä joka puhuu päällesi tai ei anna suunvuoroa omille jutuillesi? Tuppisuun ja päällepuhujan välissä on hyvin paljon erilaisia ihmistyyppejä. Ei tarvitse mennä toiseen ääripäähän. Tuppisuu on ihminen joka ei osaa pitää keskustelua yllä edes kysyttäessä, eikä ihminen joka lukee tilannetta ja kertoo itsestään silloin kun siihen on tilaa.
AP: "yhyy yhyy ystävä ei kysy kuulumisia"
Muut: "no mikset kerro niitä kysymättä"
AP: "yhyy, yhyy, mutkun minä ajattelen, että kuulumiset pitää erikseen kysyä"
Muut: "no mikset kerro ystävälle mitä haluat"
AP: "yhyy, yhyy, olen ujo reppana, jota pitää sääliä, kun edes kuulumisia ei kysytä"
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas perässävedettävä keskustelukumppani josta pitää nyhtää ajatuksia irti kysymyksillä on tosi uuvuttava. Normaaleihin hyviin sosiaalisin taitoihin kuuluu tilanteen lukeminen, ja omien ajatusten vuorottainen kertominen. Eikö ole itsestään selvää, että toinen jatkaa toisen jutusta ilman erillistä kysymystä?
Minulla on yksi tällainen tuttu, ihan mukava tyyppi mutta keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hän kysyy vaikkapa kesäsuunnitelmistani, kerron, ja sen jälkeen hän odottaa tuppisuuna niin kauan että kysyn häneltä vuorostani täysin saman kysymyksen. Se on minusta idioottimaista, kun olisi paljon luontevampaa keskustelua kertoa asia itse kun aiheesta puhutaan.
Tässä taitaa olla kyse ihmistyypistä, jonka tarinat soljuvat sujuvasti yhdestä toiseen - keskeytyksettä. Oletko sinä tällainen?
Vierailija kirjoitti:
AP: "yhyy yhyy ystävä ei kysy kuulumisia"
Muut: "no mikset kerro niitä kysymättä"
AP: "yhyy, yhyy, mutkun minä ajattelen, että kuulumiset pitää erikseen kysyä"
Muut: "no mikset kerro ystävälle mitä haluat"
AP: "yhyy, yhyy, olen ujo reppana, jota pitää sääliä, kun edes kuulumisia ei kysytä"
Ohiksena itse sain aivan erilaisen kuvan ketjusta, ja ymmärsin että puhe oli tilan antamisesta toiselle eikä varsinaisesti mistään tarkoista kysymyksistä joita pitäisi robottina toistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ystävä, joka oli samanlainen kuin ap. Aina valmis kuuntelemaan ja laittamaan minut etusijalle. Uskoin, että hän kyllä ottaa tilansa kysymättäkin. Olimmehan tunteneet toisemme jo lapsuudesta. Hän on ihana, hauska ihminen, mutta jos kysyin miten hän voi tai mitä kuuluu hän ei ikinä vastannut erityisesti mitään. JOskus soitin niinkin, että halusin kuulla miten hän voi ja jos oli tapahtunut jotakin merkittävää hänen elämässään. Se oli sellaista väkinäistä. Tulkitsin asian niin, etten ollut hänelle riittävän arvokas juttukaveri ja hän vain mielistelee minua. Emme ole enää tekemisissä. En halunnut kuormittaa häntä asioillani. Yritin puhua asiasta, mutta hän ei kyennyt. Ei se mitään ystävyyttä ollutkaan enää!
Mulle on osunut useampi "radiokanava" kaveriksi elämän aikana. Yhden kanssa treenasimme yhdessä, joten se ei niin haitannut kun teimme aina jotain siinä samalla esim salilla. Tää ystävyys hiipui kun se elämänvaihe meni ohi. Toinen säilyi kymmeniä vuosia, mutta se oli aina tää monologien pitäjä, joka otti yhteyttä, en minä. Kolmannen kanssa kaveruus kesti n 10 vuotta, mutta muuttoni jälkeen puhuimme vaan puhelimessa, mikä kärjisti ongelmaa. Kaveri soitti kun oli autossa tai kauppajonossa tms ja puhui ajankulukseen mulle, ei kuunneellut mua. En jaksanut lopulta enää ja ghostasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta, mutta annan kaverin höpöttää omat asiansa. Siitä tietää että häntä ei kiinnosta mun asiat ollenkaan.
Itselläni aika hiljattain kävi " kivasti": juuri kun otin pakastimesta jäätelöpuikon niin soi puhelin, katsoin kuka soittaa ja itsekseni tuumin että aivan rauhassa voin syödä ja nauttia jätskini ja kuunnella valmista puhetta, ihan riittää kun joskus sanon väliin: niin, joo, jaa. Epäkunnioittava voi olla monella tapaa , voisihan sitä vaikka kysyä miten sinä jaksat ja voit, itse kyllä kysyn. Mutta kun kysytään mitä kuuluu, niin mieluummin vastaan että kaikki mitä lujaa puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas perässävedettävä keskustelukumppani josta pitää nyhtää ajatuksia irti kysymyksillä on tosi uuvuttava. Normaaleihin hyviin sosiaalisin taitoihin kuuluu tilanteen lukeminen, ja omien ajatusten vuorottainen kertominen. Eikö ole itsestään selvää, että toinen jatkaa toisen jutusta ilman erillistä kysymystä?
Minulla on yksi tällainen tuttu, ihan mukava tyyppi mutta keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hän kysyy vaikkapa kesäsuunnitelmistani, kerron, ja sen jälkeen hän odottaa tuppisuuna niin kauan että kysyn häneltä vuorostani täysin saman kysymyksen. Se on minusta idioottimaista, kun olisi paljon luontevampaa keskustelua kertoa asia itse kun aiheesta puhutaan.
Ja se luonteva keskustelu syntyy aivan itsestään, ei jatkuvalla kyselemisellä ja kaivamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on tiivisti tekemisissä, on vähän väkinäistä jos aina pitää molempien kertoa kuulumiset. Kyllä oletan että toinen kertoo sitten kun on kerrottavaa, tavatessa tai puhelimitse.
Varmaan onkin väkinäistä kysyä "mitä sinulle kuuluu", mutta kai nyt jotain toisen elämästä kyselet? Mitä aiot tehdä lomalla? Mites se teidän mökkiremontti edistyy? Saitko sen työpaikan, jota hait? Jne. Tuollaisiahan on tapana kysellä ihan puolitutuiltakin. Siis sellaisista aiheista, joista toinen on jo aiemmin itse kertonut, niin ettei ole epäkohteliasta utelemista.
Jos ystävällä on joku kriisi tms, keskittyisin ystävän asiaan. Jos tuo taas on jatkuva tilanne, niin aika itsekeskeinen ystävä. Onko ystävä ollenkaan, jos ei toisen asiat kiinnosta yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset vain ovat ennemmin sellaisia, että he olettavat että puhun ja kerron kyllä itse jos on jotakin kerrottavaa.
Kommentoivatko he sitten kertomaasi tai osoittavat jotenkin muuten kiinnostuksensa? Vai tuijottavat hiljaa (kännykkää) ja alkavat heti tilaisuuden tullen puhua taas omista asioistaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on tiivisti tekemisissä, on vähän väkinäistä jos aina pitää molempien kertoa kuulumiset. Kyllä oletan että toinen kertoo sitten kun on kerrottavaa, tavatessa tai puhelimitse.
Niin, ymmärrän tämänkin. Toisaalta siinä vaan tulee helposti sellainen tunne, että no mitäpä minä omasta viikostani tai päivästäni mitään kertomaan jos se ei kerran toista kiinnosta yhtään. Eli joskus ehkä olisikin kerrottavaa, mutta ne asiat jakaa sitten mielummin sellaiselle joka tajuaa kysyä. Ehkä pikkumaista, mutta ajattelen että se vastakysymys on tavallaan sanomaton kiitos siitä että olen juuri kuunnellut toisen juttuja ja antanut aikaani toiselle, että hän edes muodon vuoksi kysyy minun kuulumisiani takaisin. Ihan edes vaikka sen verran että onko siellä kaikki hyvi
En tietenkään. En puhu mistään noin vakavasta, vaan ystävälläni nyt vain on tapana soittaa kun hänellä itsellään on esim. joku omaan parisuhteeseen liittyvä ärsytys päällä. Ei aina muista, jaksa tai tajua kysyä takaisin mitä minulle kuuluu tai miten omassa suhteessani menee. En tekisi tällaista aloitusta tietenkään, jos olisi kyse noin selvästä asiasta tai yksittäisestä tilanteesta. Puhun sellaisesta ihan tavallisesta vuodattamisesta, mikä ei ole vakavaa mutta toistuvana alkaa muovaamaan dynamiikkaa siihen että toinen on terapeutti eikä ystävä.
Olenko ainoa, jonka mielestä parisuhteen yksityiskohtainen puiminen ystävien kesken ei tunnu kivalta? Ymmärrän, jos ystävä haluaa avautua jostain isommasta kriisistä, kuten pettäminen tai ero, mutta kaikkien "ärsytyksien" ym. jakaminen ei kiinnosta. Kai sillä puolisollakin on oikeus johonkin yksityisyyteen? No, ehkä joku "Mikko jätti taas tyhjän maitotölkin keittiön pöydälle, vaikka olen sanonut siitä sata kertaa" ei ole kovin henkilökohtaista, mutta kun nämä avautujat, ainakin omassa tuttavapiirissä, haluavat kertoa ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain ovat ennemmin sellaisia, että he olettavat että puhun ja kerron kyllä itse jos on jotakin kerrottavaa.
Kommentoivatko he sitten kertomaasi tai osoittavat jotenkin muuten kiinnostuksensa? Vai tuijottavat hiljaa (kännykkää) ja alkavat heti tilaisuuden tullen puhua taas omista asioistaan?
Mun ex-kaveri alkoi pyöritellä silmiään jos kehtasin alkaa kertomaan jotain omaa tarinaani. Oli viimeinen tapaaminen sitten se.
Kaveri kertoo ummet ja lammet ihmisistä, joita en edes tunne. Se on pälpätystä, mikä menee yleensä täysin ohi. Vastailen vaan väliin: ai jaa..oho..joo joo..
Kiva ihminen, mutta en uskalla kertoa mitään kovin intiimiä hänelle. Tiedän ihmisten seksiasiat, sairaudet ja ruokavaliot.
Vierailija kirjoitti:
On minusta outoa ystävien kesken kysellä erikseen mitä kuuluu. Enemmän se on fraasi jota kysellään kun ei keksi puhumista.
Ratkaisevaa on se jääkö hän kuuntelemaan kun sinä kerrot asioitasi vai jatkaako vain omista jutuista kommentoimatta sanomaasi. Vaikutat jotenkin tarkalta niin ehkä ei uskalla kysyä. Oletko joskus loukkaantunut kyselyistä?
Eihän niitä kuulumisia useinkaan tuolla fraasilla kysytä.
Anteeksi, mutta minkä ikäinen olet? Tuo kuulostaa joltain 10-vuotiaiden jutulta, että vaaditaan toista kysymään kuulumisia. Aikuinen kertoo kuulumisensa ihan itse, jos jotain haluaa kertoa. Toki toinen voi niitä kysyäkin, mutta tuollainen "etkö aio kysyä minun kuulumisiani" on a) lapsellista, b) typerää.
Samaa mieltä, ettei ole hyvä kysyä noin suoraan. Parempi vain kertoa oma-aloitteisesti kuulumisiaan ja tarkkailla vaikuttaako toinen kiinnostuneelta. Jos ei kysy, eikä kommentoi yhtään mitään, niin pahalta vaikuttaa. Varsinkin, jos ei somessakaan reagoi mitenkään ja muiden juttuja kommentoi?
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko joku seuraa somessa, kuka hänen juttujaan katsoi ja pitää jotain kirjaa siitä, kuinka moni niistä katsojista tykkäsi tai kommentoi? Siis joku, joka ei tee somea työkseen.
Jos läheinen ystävä ei koskaan tykkää tai kommentoi, vaikka muille (puolitutuillekin) tekee niin, niin kyllä se varmaan monen mielestä on outoa. Tuollaista käytetään ihan kiusaamiseen, tosin yleensä teinit tekee tuota ja nyt on kai kyse aikuisista?
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta, mutta annan kaverin höpöttää omat asiansa. Siitä tietää että häntä ei kiinnosta mun asiat ollenkaan.
Sama täällä. En enää soita kenellekään, kun ei heitä kiinnosta mikään minun asiani. Itse kaatavat kaiken paskankin niskaani ja sitähän ihmisillä riittää.
Minusta taas perässävedettävä keskustelukumppani josta pitää nyhtää ajatuksia irti kysymyksillä on tosi uuvuttava. Normaaleihin hyviin sosiaalisin taitoihin kuuluu tilanteen lukeminen, ja omien ajatusten vuorottainen kertominen. Eikö ole itsestään selvää, että toinen jatkaa toisen jutusta ilman erillistä kysymystä?
Minulla on yksi tällainen tuttu, ihan mukava tyyppi mutta keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hän kysyy vaikkapa kesäsuunnitelmistani, kerron, ja sen jälkeen hän odottaa tuppisuuna niin kauan että kysyn häneltä vuorostani täysin saman kysymyksen. Se on minusta idioottimaista, kun olisi paljon luontevampaa keskustelua kertoa asia itse kun aiheesta puhutaan.