Miksi jotkut ihmiset seurustelee jatkuvasti ja toiset ei löydä koskaan ketään?

Pitää olla ulkonäköä tai sitten syntyä naiseksi. Silloin voi pelata elämää easy-modella.

Itse olen ollut yksin nyt kaksi vuotta, eikä mitään mielenkiintoa edelleenkään käydä treffeillä tms.

Elämä on mukavan seesteistä yksin.

Ihmiset ovat persoonaltaan erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut yksin nyt kaksi vuotta, eikä mitään mielenkiintoa edelleenkään käydä treffeillä tms.

Elämä on mukavan seesteistä yksin.

Niin vähän aikaa olet ollut yksin. Minä olen ollut yksin 15 vuotta. Viimeksi seurustelin 16-19 ikävuotiaana.

Toisille kelpaa kuka tahansa, toiset taas ovat liian nirsoja

On varmaan kiinni persoonasta. Itse olen ruma ja lihava, mutta löysin eron jälkeen pian seuraa. Toisaalta pidän kaikenlaisista miehistä ja monista naisista, joten vaihtoehtoja riittää. Ronkelit ********.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut yksin nyt kaksi vuotta, eikä mitään mielenkiintoa edelleenkään käydä treffeillä tms.

Elämä on mukavan seesteistä yksin.

Niin vähän aikaa olet ollut yksin. Minä olen ollut yksin 15 vuotta. Viimeksi seurustelin 16-19 ikävuotiaana.

Ai, en huomannut tämän olevan kilpailu.

Jotkut ihastuvat helpommin kuin toiset.

Taaskos Allu aloitti uuden ketjun ja sitten vastailee itselleen? 

Minusta liittyy aika paljon siihen millaisia odotuksia ja kriteereitä toiselle asettaa. Itse päädyin jossakin kohdassa siihen, että noin 20% odotuksia oman elämänsä sisällön ja positiivisuuden suhteen voi asettaa kumppanille ja 80% on omalla vastuulla. No eipä ole tarvinnut yksin olla.

Suhteet eivät jakaudu tasan. Joillakin on luontaisesti paljon sosiaalisia tilanteita, itsevarmuutta tai viehätysvoimaa, joita he eivät itsekään täysin ymmärrä ja toisilla taas voi olla esteitä, joita ei näe ulospäin: ujoutta, huonoja kokemuksia, neuroepätyypillisyyttä tai vaikka se, ettei satu löytämään sopivaa ihmistä.

On myös ihmisiä, jotka eivät halua olla yksin mutta ovat liian tottuneita siihen ja niitä, jotka ajautuvat suhteesta toiseen, koska pelkäävät yksinoloa.

Rakkaus ei ole palkinto hyvästä käytöksestä eikä merkki siitä, että joku on "parempi". Se on usein yhdistelmä sattumaa, yhteensopivuutta ja ajoitusta.

Tää ei nyt välttämättä päde kaikkii, mutta omassa tuttavapiirissäni monet sarjaseurustelijat ovat hieman rajattomia ihmisiä, joilla on jonkin verran epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä.

Ihmisillä on myös erilaisia tarpeita. Olen itse saanut monestikin olettavaa kommenttia siitä, että olisin parisuhteessa (minussa on kai suhteeseen sopivia ominaisuuksia). Tämä on mielestäni hauskaa, koska oleellisinta on kai se, mitä minä itse haluan. Minä olen keskittynyt muihin unelmiini, ne ovat olleet pidemmän aikaa minulle tärkeämpiä kuin parisuhde. 

Mihin unohdit ne, jotka kerran löytävät rakkaansa ja elävät yhdessä loppuelämänsä. 

Rakkaus ei ole palkinto hyvästä käytöksestä eikä merkki siitä, että joku on "parempi". Se on usein yhdistelmä sattumaa, yhteensopivuutta ja ajoitusta.

--

Jos avaatte tuon linkin ja vertaatte oikealta toista suhteessa viidenteen:

https://areena.yle.fi/1-50831169

Viides oli liian ujo ja jäi nuolemaan näppejään. Toinen "haistoi" saannin ja reagoi salamannnopeasti. Oli kärppänä paikalla.

Ääh, vasemmalta eikä oikealta. Noi kaksi äijää.

Vierailija kirjoitti:

Mihin unohdit ne, jotka kerran löytävät rakkaansa ja elävät yhdessä loppuelämänsä. 

Näitä taitaa olla hyvin harvassa, varmaan reilusti alle 10% pariskunnista on tälläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin unohdit ne, jotka kerran löytävät rakkaansa ja elävät yhdessä loppuelämänsä. 

Näitä taitaa olla hyvin harvassa, varmaan reilusti alle 10% pariskunnista on tälläisiä.

Tuskin sentään harvassa, vaikka nykytrendi onkin vaihtaa kumppania kuin paitaa. Omassa tuttavapiirissäni lähes kaikki ovat olleet yhdessä vähintään 20 vuotta. Itsellä 36. yhteinen vuosi menossa 

Ne samat vaihtaa keskenään pareja jatkuvasti. Käyvät samoissa baareissa. Ne jotka ei löydä ei käy baareissa.

Suomessa on paljon autisteja (mutta matemaattisesti lahjakkaita)eli sosiaalisilta taidoiltaan kyvyttömiä luomaan edes ystävyyssuhteita. Tällöin jää helposti yksin. Jo se että kuuntelee mitä toinen kertoo on tärkeää vuorovaikutteista toimintaa. Teot ratkaisee, moni vain ei rohkene tehdä asioita vaan jaarittelee hamaan tappiin saakka. Ihmissuhteissa tunneälyllä on suuri vaikutus. Mitä enemmän omaamme empatiaa ja myötätuntoa ja kuuntelemisen taitoa, sen viisaammiksi tulemme. Toki viisaus ei asu meissä mutta silti.