Yhteinen aika, jota mies ei halua viettää.

Käykö miehet keskenään jossain elokuvissa :o

Mikä lienee liittonne liima? Mikä lienee tulevaisuus? Sivullisten on turha arvailla. Voi vain ihmetellä omien kokemusten pohjalta joka sekin on hyvin subjektiivnen peruste. On meilläkin aijoja jolloin en halua osallistua vaimoni rientoihin. Olen kerran ollut mukana naisten rättivoittoisella matkalla enkä koskaan enää lähde. Vaimoni saa hoitaa ne naisporukassa. Tapahtukoon missä tahansa ja ottakoon aikaa päiviä tai viikkoja. En myöskään osallistu hänen vesijuoksuunsa ja vesijumppaansa. En kuotomis- enkä harmaahapsikerhon viikkokokouksiin. En lähtenyt mukaan Lappiin moikkaamaan poikamme perhettä. On siis paljon aikoja joista pitäydyn erossa eikä vaimoni pahoita niistä mieltään! Eläköidyimme samaan aikaan 15-vuotta sitten.

Juuri tuollaisia miehiä naiset kelpuuttaa suhteeseen, jotka ei oikeasti välitä.

T. Kunnollinen-mies

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisia miehiä naiset kelpuuttaa suhteeseen, jotka ei oikeasti välitä.

T. Kunnollinen-mies

Sinä sen sijaan olet paljon parempi, kun haluaisit pariutua naisen kanssa, joka ei oikeasti välitä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä lienee liittonne liima? Mikä lienee tulevaisuus? Sivullisten on turha arvailla. Voi vain ihmetellä omien kokemusten pohjalta joka sekin on hyvin subjektiivnen peruste. On meilläkin aijoja jolloin en halua osallistua vaimoni rientoihin. Olen kerran ollut mukana naisten rättivoittoisella matkalla enkä koskaan enää lähde. Vaimoni saa hoitaa ne naisporukassa. Tapahtukoon missä tahansa ja ottakoon aikaa päiviä tai viikkoja. En myöskään osallistu hänen vesijuoksuunsa ja vesijumppaansa. En kuotomis- enkä harmaahapsikerhon viikkokokouksiin. En lähtenyt mukaan Lappiin moikkaamaan poikamme perhettä. On siis paljon aikoja joista pitäydyn erossa eikä vaimoni pahoita niistä mieltään! Eläköidyimme samaan aikaan 15-vuotta sitten.

Olisikohan tämä "liittomme liima" mieheni puolelta ollut minun tupla palkka hänen palkkaansa nähden, sekä omistamani kiinteistö, jossa asumme. Itse olen kuvitellut rakastavani. Mies on ollut hyvä isä lapsille, siitä kiitos.

T. Ap

Sitähän tuo juuri on, erilleen kasvamista. "Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen." Niinpä. Samaan johtopäätökseen olisin tullut minäkin. Tuossa ei kyllä enää keskustelutkaan auta.

Miehellesi parisuhde ei merkitse mitään. Kyllä parisuhteessa pitää olla yhdessä ja tehdä yhdessä juttuja mutta se ei kiinnosta miestäsi joten minusta tuo ei edes ole parisuhde. Miksi olet sen kanssa vielä?

Sitä saa mihin tyytyy.

Sinä olet ollut tähän asti mahdollistaja. Joko sinun pitäisi ajatella myös itseäsi? 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

Niin, tässä väännetty ongelma rautalangasta.

Nyt ap:n täytyy miettiä, tyytyykö tällaiseen suhteeseen vai lähteekö etsimään puolison, joka haluaa viettää aikaa hänen kanssaan.

Itse lähtisin.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

Kyllä, sanoisin että miehen mielestä ap on tärkeä kodinhoitajana ja jottei joutuisi itse mahdollisen eron myötä luopumaan mistään muusta kuin vaimosta, joten ei voida todellakaan sanoa että hän ihan yhdentekevä olisi. Oman kokemuksen perusteella mies varmaankin ajattelee että vaimokin on tehnyt tähän mennessä ainoastaan asioita jotka on kivoja eikä niinkään asioita joita aikuisen ihmisen on pakko hoitaa. Siinä missä mies on nauttinut vapaa-aikanaan bilettämisestä niin ap on saanut valtavat kiksit lapsiperheen ruoka- ja vaatehuollosta, koska eihän sitä nyt muuten kukaan tekisi. Edes toisten mieliksi.

Ihan kuin Story of my life. Mies tosiaan kieltäytyi kaikesta minun kanssani, mutta puolituntemattoimien "kaveriensa" kanssa oli heti valmis menemään. Kerran ehdotin hänelle elokuviin menoa ja kävi kuten sinullekin. Sittemmin en enää ehdottanut. Erosin tästä tapauksesta viime kesänä. Ei viitsi enää 50+ naisena katsella tuollaista lapsellisuutta. 

Se että kohtelet miestä hyvin ja annat hänen nauttia vapaa-ajastaan kuten haluaa ei tarkoita sitä että hän katsoisi sinun ansaitsevan myös jotain. Jotkut eivät vain tajua.

Voit nyt jäädä odottamaan milloin hän havahtuu kunnes joskus lähellä eläkeikää itse havahdut: sitä ei koskaan tapahdu. 

Ala pihtaa kostoksi, pari vuotta niin oppii paikkansa.

Jos mies ei jää kotiin hoitamaan lapsia edes muutamaksi kuukaudeksi, eikä jää kotiin jos sinä haluat mennä kavereiden kanssa ulos, niin asetelman olet itse sallinut.

Ei ikinä kannata seurustella miehen kanssa, jolla on jotain miesporukoita. Kannattaa jo nostaa kytkintä ja näyttää miehelle ovea.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

En aivan ymmärrä kaikkia kommentteja, ovat mielestäni niin kaukana siitä, mitä asialla olen tarkoittanut. Mutta olisihan avioliitossa kiva "leikkiä" monenlaisia leikkejä..

T. Ap

" Kymmenen vuoden ajan olen mahdollistanut miehelleni lomamatkat ja bilettämisen kavereidensa kanssa, itse jäädessäni töihin tai hoitamaan lapsia."



Tästä tulee mieleen, että se erilleen kasvaminen on alkanut jo kymmenen vuotta sitten... vai onko yhteistä koskaan ollutkaan? Eihän se mene niin terveissä parisuhteissa, että toinen hoitaa lapsia ja toinen menee menojaan, vaan vastavuoroisesti näissäkin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaisia miehiä naiset kelpuuttaa suhteeseen, jotka ei oikeasti välitä.

T. Kunnollinen-mies

Palstalla jos mies avautuu naisesta samalla tavalla, niin naiset tulevat ketjuun haukkumaan miestä inceliksi, miehellä on mielikuvitus nainen päässään, naisvihan lietsoja jne. Miksi naisen kertomukset olisivat muka totta sitten? Yhtä hyvin naiset keksii näitä satuja tänne, kun heillä alkaa pitkä viikonloppu tai sen kunniaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

En aivan ymmärrä kaikkia kommentteja, ovat mielestäni niin kaukana siitä, mitä asialla olen tarkoittanut. Mutta olisihan avioliitossa kiva "leikkiä" monenlaisia leikkejä..

T. Ap

Aloituksesta ymmärsin, että suhteenne on ollut tuollainen aina. Sä hoidat kaikki asiat, miehesi vaan on. Toki hyvä että on hyvä isä lapsille. Miksi alunperin suostuit tuollaiseen? Mitähän jos aloittaisit asioiden muuttamisen aluksi sillä, että annat miehelle enemmän vastuuta. Sanot, että te sä nyt nämä hommat, mulla on muuta tekemistä. Olen samaa mieltä kuin muut kriitikot täällä. Sä itse olet mahdollistanut miehen vapaan elämän. Ei se ykskaks tapojaan muuta ellei kukaan vaadi sitä häneltä. Eikä silloinkaan muuta, jos ei itse halua. Jos tilanne on tuollainen ollut aina niin eihän tuo ole erilleen kasvamista. Te olette olleet erillään koko liittonne ajan. Muuta yhteistä ei ole kuin lapset. Onko näin? Laitoit esimerkin että olitte jossain missä myös miehen kavereita oli mukana ja sä olit yksin koko ajan. Miksi et edes yrittänyt tutustua miehen kavereihin, mennyt rohkeasti joukkoon mukaan? Osoitit mieltäsi olemalla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta eiköhän tässä ole tullut jo perin selväksi, mitä miehelleni merkitsen."

Jaha, marttyyrin vikaa, vai?



Kertomuksesi perusteella voi tietää vain sen, että hän ei koe viettävänsä vapaa-aikaa sinun kanssasi. Kaipaamasi yhteinen tekeminen olisi kivaa vain sinusta.

Olet ehkä silti hänelle tärkeä. Olet kuin lapsi, joka kinuaa vanhempaansa leikkimään. Mies saattaa tehdä sen sinun mieliksesi muttei omaksi huvikseen

En aivan ymmärrä kaikkia kommentteja, ovat mielestäni niin kaukana siitä, mitä asialla olen tarkoittanut. Mutta olisihan avioliitossa kiva "leikkiä" monenlaisia leikkejä..

T. Ap

Aloituksesta ymmärsin, että suhteenne on ollut tuollainen aina. Sä hoidat kaikki asiat, miehesi vaan on. Toki hyvä että on hyvä isä lapsille. Miksi alunperin suostuit tuollaiseen? Mitähän jos aloittaisit asioiden muuttamisen aluksi sillä, että annat miehelle enemmän vastuuta. Sanot, että te sä nyt nämä hommat, mulla on muuta tekemistä. Olen samaa mieltä kuin muut kriitikot täällä. Sä itse olet mahdollistanut miehen vapaan elämän. Ei se ykskaks tapojaan muuta ellei kukaan vaadi sitä häneltä. Eikä silloinkaan muuta, jos ei itse halua. Jos tilanne on tuollainen ollut aina niin eihän tuo ole erilleen kasvamista. Te olette olleet erillään koko liittonne ajan. Muuta yhteistä ei ole kuin lapset. Onko näin? Laitoit esimerkin että olitte jossain missä myös miehen kavereita oli mukana ja sä olit yksin koko ajan. Miksi et edes yrittänyt tutustua miehen kavereihin, mennyt rohkeasti joukkoon mukaan? Osoitit mieltäsi olemalla yksin?

Tilanne ei ole ollut aina tällainen. Aikaisemmin teimme lomamatkoja, retkiä ym. muuta kivaa perheenä. Tilanne muuttui n. 10v sitten, kuopuksen synnyttyä. Totta on, että olen mahdollistanut miehen vapaan elämän. En kai vaan ole jaksanut ruveta vääntämään asioista... Tunnen kyllä mieheni kaverit, mutta oli jotenkin "ulkopuolinen" olo ainoana naisena viiden miehen porukassa, jossa olisin joutunut "roikkumaan "mukana. Aivan totta, osoitin mieltäni olemalla yksin. Oli kai niin pettynyt olo.

T. Ap